Jevgeni Primakov
| Jevgeni Primakov | |
|---|---|
| Евгений Примаков | |
 Primakov, 1997 |
|
| Venäjän 4. pääministeri | |
| Presidentti | Boris Jeltsin |
| Edeltäjä | Viktor Tšernomyrdin (vt.) |
| Seuraaja | Sergei Stepašin |
| Venäjän ulkoministeri | |
| Edeltäjä | Andrei Kozyrev |
| Seuraaja | Igor Ivanov |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | Jevgeni Maksimovitš Primakov 29. lokakuuta 1929  Kiova, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto (nykyään Ukraina) |
| Kuollut | 26. kesäkuuta 2015 (85 vuotta) |
Jevgeni Maksimovitš Primakov (ven. Евге́ний Макси́мович Примако́в, 29. lokakuuta 1929 Kiova, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto – 26. kesäkuuta 2015), akateemikko, tiedustelupalvelun johtaja, Venäjän kauppa- ja teollisuuskamarin puheenjohtaja, oli Venäjän ulkoministerinä 1996–1998 ja pääministerinä 1998–1999.[1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Primakov syntyi Kiovassa, Ukrainan SNT:ssa ja kasvoi Tbilisissa Gruusian SNT:ssa. Hänen isänsä katosi puhdistuksissa. Hän opiskeli Moskovassa idäntutkimuksen instituutissa ja keskittyi Lähi-idän asioihin. Hän oli radion ja Pravdan toimittajana Lähi-idässä 1950-luvulta 1970-luvulle. Vuodesta 1970 maailmantalouden instituutin varajohtajana NL:n tiedeakatemiassa ja vuodesta 1977 idäntutkimuksen johdossa. Vuonna 1985 hän palasi maailmantalouden instituuttiin, jossa oli vuoteen 1989.
Primakovista tuli 1986 NKP:n keskuskomitean varajäsen. Hänet valittiin vuonna 1989 uuteen Neuvostoliiton kansanedustajain kongressiin, liittoneuvoston puhemieheksi, NKP:n keskuskomitean jäseneksi huhtikuussa ja NKP:n politbyroon varajäseneksi syyskuussa. Vuosina 1990–1991 hän oli presidentti Gorbatšovin neuvostossa. Hän toimi Neuvostoliiton erikoislähettiläänä Irakissa ennen Persianlahden sotaa ja välittäjänä Saddam Husseinin kanssa. Elokuun 1991 vallankaappauksen epäonnistuttua Primakov nimitettiin KGB:n varapuhemieheksi, direktoraatti 1. johtoon, vastuunaan ulkomaantiedustelu. Kun KGB hajotettiin, Primakov määrättiin marraskuussa 1991 keskustiedustelupalvelun johtoon, jota vastaavassa tehtävässä hän toimi yhtenä harvoista Gorbatšovin nimittämistä henkilöistä Jeltsinin aikana vuoteen 1996 saakka.
Venäjän presidentti Boris Jeltsin nimitti Primakovin ulkoministeriksi Tšernomyrdinin jälkeen tammikuussa 1996. Hän saavutti mainetta ammattitaidostaan, käytännönläheisyydestään ja vastustaessaan Naton laajenemispyrkimyksiä. Hän tuki moninapaisuutta, Venäjän, Kiinan ja Intian "strategista kolmiota" vastineena Yhdysvalloille, jota Samuel P. Huntington nimitti antihegemoniseksi koalitioksi. Primakovin sympatiat Lähi-idässä olivat usein arabien puolella.
Talousromahduksen jälkeen duuma esti kahdesti Jeltsinin ehdokkaan Viktor Tšernomyrdinin nimityksen pääministeriksi, jolloin Primakov nimitettiin kompromissiehdokkaana syyskuussa 1998. Tällöin Primakov julisti Venäjää uhkaavan maan hajoaminen.[2] Hänen vaikeasta verouudistuksestaan tuli menestys. Primakov arvosteli voimakkaasti Naton Jugoslavian pommituksia.[3] Jeltsin erotti Primakovin 12. toukokuuta 1999, mahdollisesti pelättyään suosittua ja ammattitaitoista kilpailijaansa. Primakov kieltäytyi myös erottamasta kommunistisen puolueen ministereitä puolueen ajaessa Jeltsinin erottamista virastaan. Tammikuussa 1999 Primakov vaati separatismin tuhoamista ja vertikaalisen valtarakenteen palauttamista[4]. Myöhempi presidentti Vlaidimir Putin ratsasti näillä teeseillä.
Primakov liittoutui mm. Juri Lužkovin ja muiden alueiden johtajien kanssa ja ryhtyi Isänmaa – Koko Venäjä -puolueen (nyk. Yhtenäinen Venäjä) puheenjohtajaksi 1999–2001 vastustamaan Jeltsiniä joulukuun 1999 duuman vaaleihin. Primakov oli vahva ehdokas vuoden 2000 presidentinvaaleihin, johon hän lähti julistaen taistelevansa talousrikollisuutta vastaan. Hän teki selväksi Jeltsiniä lähellä olevien oligarkkien kuten Boris Berezovskin ja Anatoli Tšubaisin olevan tähtäimessään.[5] Primakov joutui kuitenkin luopumaan kilvasta kaksi kuukautta ennen vaaleja Berezovskin hallitseman mediakoneiston murskatessa hänet ja hänestä tuli Putinin liittolainen maaliskuun 2000 vaaleihin. Hän luopui puolueen puheenjohtajuudesta sen yhdistyessä Putinin Yhtenäisyys-puolueen kanssa 2001.
Primakov vieraili maaliskuussa 2003 neuvottelemassa Saddam Husseinin kanssa estääkseen Yhdysvaltojen hyökkäyksen Irakiin ja todisti marraskuussa 2004 Slobodan Miloševićin oikeudenkäynnissä.
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Primakovin ulkoasiainministeriaikana yksi vaihtuvista varaministereistä oli Ivan Ivanovitš Sergejev, joka GlavUPDK:n johtajana vastasi Venäjän ensimmäisen kansainväliset vaatimukset täyttävän golf-kentän, Moscow Country Club:n rakennuttamisesta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Profiili (NUPI)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Yevgeny Primakov, former premier and foreign minister, dies at 86 Pravda. Viitattu 26.6.2015.
- ↑ Matthew Evangelista, Tsetsenian sodat, s. 187.
- ↑ Primakov jatkaa välitysyrityksiä Verkkouutiset. Arkistoitu 18.3.2005. Viitattu 10.08.2007.
- ↑ Evangelista, sivu 187
- ↑ Russia: Ghosts haunt succession ISN Security Watch. Viitattu 11.08.2007.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jevgeni Primakov Wikimedia Commonsissa
| ||||||||
| ||||||||
| ||||||||||||||||||||||
