Juri Lužkov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Juri Lužkov
Juri Lužkov vuonna 2007.
Juri Lužkov vuonna 2007.
Syntynyt 21. syyskuuta 1936 (ikä 78)
Moskova
Puolue Yhtenäinen Venäjä (2001–2010)
Entiset puolueet Isänmaa – Koko Venäjä (1998–2001)
Kommunistipuolue (1968–1991)
Kotisivu http://www.luzhkov.ru/

Juri Mihailovitš Lužkov (ven. Ю́рий Миха́йлович Лужко́в, s. 21. syyskuuta 1936 Moskova) oli Moskovan pormestari vuosina 1992–2010. Hän kuului Yhtenäinen Venäjä -puolueen vaikutusvaltaisimpiin poliitikkoihin. Presidentti Dimitri Medvedev erotti Juri Lužkovin 28. syyskuuta 2010 luottamuspulan takia. Lužkovin jälkeen Moskovan pormestariksi tuli Putinin lähipiiriin kuuluva Sergei Sobjanin.

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lužkov valmistui 1958 petrokemian ja kaasuteollisuuden instituutista Moskovassa. Hän liittyi kommunistipuolueeseen 1968. Vuoteen 1986 asti hän työskenteli eri tehtävissä kemianteollisuudessa, muovitutkimuksessa, valtion kemian komiteassa, kemian ministeriössä ja kemian teollisuuden ministerinä 1980–1986.

Hänet nimitettiin Moskovan kaupunkineuvostoon (Mossovet) 1977, ja siirrettiin kaupunginhallintoon 1987, jossa hän työskenteli lähinnä varakaupunginjohtajana. Vuonna 1991 Gavriil Popov valittiin Moskovan pormestariksi ensimmäisissä vapaissa vaaleissa. Popov erosi kuitenkin jo heinäkuussa 1992. Presidentti Boris Jeltsin nimitti kaupunginhallituksen johdossa (korkeimmassa toimeenpanevassa virassa) olleen Lužkovin kaupunginjohtajaksi 6. heinäkuuta 1992.

Moskovan pormestari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lužkov valittiin pormestariksi 95 % enemmistöllä heinäkuussa 1996, uudelleen joulukuussa 1999 (69,6 %) ja joulukuussa 2003 (75 %). Hän tuki voimakkaasti yksityisyritteliäisyyttä ja myönsi eläkeläisille vapaat matkat kaupungin joukkoliikenteessä.

Kaavoitus ja rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lužkovin aikana Moskova nousi maailman kalleimmaksi kaupungiksi. Vanhoja asuintaloja on korvattu uusilla rakennuksilla, joka on johtanut asumiskustannusten jyrkkään nousuun.[1][2][3] Lisäksi kaupungissa on purettu jopa 400 historiallista rakennusta, niiden joukossa suojeltuja, kuten Vojentorg-tavaratalo ja Moskva-hotelli, joiden tilalle on rakennettu replikoita.[4]

Vähemmistöjen vastaiset toimenpiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lužkovia pidetään yhtenä Euroopan homofobisimmista pormestareista. Hän kielsi gay pride -paraatin Moskovassa vedoten että "sellainen olisi ehkä mahdollista jossain lännen, jossain mielessä edistyksellisemmissä maissa, muttei Venäjällä."[5][6] sekä vaikeutti ulkomaalaisten toimintaa kaupungissalähde?.

Lužkov otti käyttöön neuvostomallisen rekisteröintipakon kaupungissa asuville. Moskovassa asuvan on rekisteröidyttävä 90 päivän kuluessa kaupunkiin muuttamisesta paikalliselle viranomaiselle, vaikka perustuslaki takaa liikkumisen vapauden. Tätä perustellaan kaupungin infrastruktuurin rajoitteilla muuttajavirran edessä.

Valtakunnanpolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1998 Jeltsinin terveysongelmat ja poliittiset vaikeuden lisääntyivät ja Lužkov perusti oman Isänmaa-puolueensa tukemaan itseään presidentinvaaleissa. Hänen tukenaan oli entinen pääministeri Jevgeni Primakov.[7] Hän oli tunnettu Boris Jeltsinin ja Kremlin hallinnon arvostelija. 1990-luvulla Lužkov kokosi merkittävän mediaimperiumin tukemaan itseään. Metropolis-holdingiin kuuluivat TV-kanava Tsentr sekä sanomalehdet Rossija, Moskovskaja pravda ja Literaturnaja gazeta. Lužkov pyrki samaistumaan Länsi-Euroopan sosiaalidemokraatteihin, kuten Blairiin ja Schröderiin. Hänen merkittävimpiä kilpailijoitaan olivat galluppeja johtavat kommunistit, joiden kanssa Lužkov oli jopa valmis tekemään yhteistyötä, ja Kotimme Venäjä -puolue.[8]

Lužkovin onni kuitenkin kääntyi kun Jeltsin nimitti pääministerikseen lain ja järjestyksen ajajana mainetta keränneen Vladimir Putinin elokuussa 1999. Lužkovin tukipuolue yhdistyi myöhemmin Koko Venäjä -puolueen kanssa Isänmaa – Koko Venäjäksi ja myöhemmin Yhtenäisyys-puolueen kanssa Yhtenäiseksi Venäjäksi.

Lužkov pitkään vaatinut Sevastopolin palauttamista Venäjälle Ukrainalta, jolle se siirrettiin 1954.[8] Hänen toistettuaan tämän toukokuussa 2008 Mustanmerenlaivaston 225-vuotisjuhlatilaisuuksissa Ukrainan turvallisuusviranomaiset kielsivät jälleen Lužkovilta pääsyn Ukrainaan.[9] Lužkov on myöhemmin arvostellut Ukrainaa ja kannattanut maiden välisen ystävyys-, yhteistyö ja kumppanuussopimuksen jättämistä uudistamatta.[10]

Lužkov pysyi vallassa lähinnä kansansuosion, bisneseliitin ja Kremlin tuella, vaikka toiset kansasta pitivät Lužkovista, toiset inhosivat. Lužkovin vastustajat katsoivat hänen bisneseliitin tavoin mm. varastavan kansalta[11].

Lužkov on saanut kansalta kiitosta muun muassa Moskovan metron ja urheilumahdollisuuksien kehittämisestä.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lužkov on naimisissa Venäjän rikkaimman naisen Jelena Baturinan kanssa,[12] [13] joka pormestarikauden aikana keräsi omaisuuden rakennusalalla.

Erottaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti Dimitri Medvedev erotti Juri Lužkovin 28. syyskuuta 2010 luottamuspulan takia. Luottamuspula syntyi muun muassa siksi, että Lužkov ja Medvedev olivat eri mieltä Himkin metsän halki kulkevasta tiestä, Lužkov arvosteli Medvedeviä liian heikoksi presidentiksi ja myös arvosteli Venäjän hallinnon sensuuria, ja havitteli presidentiksi vuoden 2012 vaaleissa.

Syksyllä 2010 Venäjän televisiossa ja lehdistössä alettiin esittää Lužkovia kritisoivia dokumentteja. Tämän lajin aloitti välillisesti valtion omistaman NTV-kanavan dokumentti "Lättähatun bisnekset"[14][15].

Niissä Lužkovia syytettiin muun muassa törkeästä korruptiosta vaimonsa Jelena Baturinan omistamien yritysten kautta. Jos joku halusi rakentaa Moskovassa, hänen oli maksettava ensin kymmenykset Baturinan omistamelle Inteko-yritykselle. Rakennusyhtiö on saanut runsaasti rakennushankkeita Moskovassa. Baturina on syyttänyt Venäjän mediaa loanheitosta. NTV-kanavan ensimmäinen dokumentti tuo mieleen Luzhkovin vastustaja Boris Nemtsovin esittämän kritiikin tätä kohtaan[16].

Lužkovia arvosteltiin myös Moskovan historiallisen keskustan hävittämisestä rakennushankkeillaan ja siitä ettei hän ole kyennyt hillitsemään hankkeillaan Moskovan ruuhkia. Tarkkailijoiden mielestä Lužkovia kritisoitiin, koska tämä oli eri linjalla Medvedevin kanssa Moskova-Pietari tiehankkeessa ja muissakin poliittisissa kysymyksissä. Medvedev vastusti Putinin hanketta Moskova-Pieteri-tien vetämistä Himkin metsän kautta, mitä Lužkov tuki[17]. Lužkov oli arvostellut Medvedeviä liian pehmeäksi presidentiksi ja sanoi maan tarvitsevan vahvemman johtajan vuoden 2012 vaaleissa. Lužkov ei keskeyttänyt lomaansa, kun vuoden 2010 kuumuuden aiheuttamat valtavat maastopalot pilasivat Moskovan ilmaa, mistä myös Lužkovia arvosteltiin[18]. Medvedevin mielestä Luzhkov keskeytti kesälomansa liian myöhään, Putinin mielestä ajoissa[17].

Lužkov erosi myös Yhtenäinen Venäjä -puolueesta.[19] Hieman ennen erottamistaan Luzkov lähetti presidentille kirjeen, jossa arvosteli maan hallintoa stalinille tyypillisestä painostuksesta ja sensuurista[20].

Valtiollisessa mediassa esitetyn kritiikin katsottiin tarkoittavan, että Lužkov yritetään erottaa virastaan[21]. Lužkov ilmoitti jatkavansa ainakin virkakautensa loppuun[22]. Medvedev erotti Luzhkovin sanoen syyksi luottamuspulan[23][24]. Samaan aikaan olivat käynnissä laajat Moskovan hallintoa koskevat korruptiotutkimukset, mitä Medvedev ei Lužkovin erotuskommentissaan maininnut. Lužkov aikoi viedä erottamisen oikeuteen.[25]. Luzhkovin erottamisen uskotaan laajemmin kytkeytyvän joko Putinin ja Medvedevin kilpailuun, Kremlin haluun heikentää aluejohtajien valtaa tai Medvedevin ja Luzhkovin kyllästymiseen Lužkoviin Himkin kiistan tai Luzhkovin itsenäisen aseman takia[17]. Lužkovin mukaan Kreml halusi hänen sijaansa joustavamman miehen. Lužkov ilmoitti erottamisen jälkeen, että haluaa perustaa oman puolueen Venäjälle luomaan demokratiaa[26]. Lužkovin jälkeen Moskovan pormestariksi valittiin Sergei Sobjanin, jota pidetään Putinin ja /tai Medvevdevin tukemana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. World's most expensive cities CNN. Viitattu 06.11.2006.
  2. Moscow is world's costliest city BBC. Viitattu 06.11.2006.
  3. Moscow's boom - Building a new Rome Economist. Viitattu 06.11.2006.
  4. Tearing Out the Heart of Moscow RusNet.nl. Viitattu 8.5.2009.
  5. Moscow Gay Activists Assaulted by Homophobes MosNews. Viitattu 06.11.2006.
  6. Homot marssivat euroviisujen finaalipäivänä Moskovassa Helsingin Sanomat. 30.5.2009.
  7. Luzhkov: Sota ei ratkaise Tsetshenian ongelmia 26.11.1999. MTV3. Viitattu 8.5.2009.
  8. a b Luzhkov kosii keskustaa 19.10.1998. TS. Viitattu 8.5.2009.
  9. Moscow mayor Luzhkov barred from Ukraine, RIA
  10. Moscow mayor calls for end to cooperation treaty with Ukraine, RIA
  11. HS 29.9,2010, sivu B2
  12. http://www.forbes.com/lists/2007/10/07billionaires_Elena-Baturina_GXNS.html
  13. Russia's richest 100 lose $380 bln in 12 months - Forbes RIA Novosti. 17.4.2009.
  14. Moskovan pormestarille povataan lähtölaskentaa HS Uutiset Ulkomaat 15.9.2010
  15. Venäläismedia savustaa Moskovan pormestaria virastaan MTV3 Uutiset ulkomaat 15.09.2010 15:08
  16. Koneisto toimi, pormestari erosi 30.9.2010 10:28 Jarmo Koponen
  17. a b c Helsingin sanomat, Ulkomaat, Keskiviikko 29.9. 2010, Numero 266, 40119, 001032-10-39, Sivu B2
  18. Medvedev erotti Moskovan pormestarin 28.09.2010
  19. http://www.gazeta.ru/news/lastnews/2010/09/28/n_1553010.shtml
  20. Moskovan ex-pormestarilta katkera kirje Medvedeville 29.09.2010
  21. savustaa Moskovan pormestaria virastaan 15.09.2010 15:08
  22. Moskovan kaupunginjohtajasta esitettiin kritisoivia dokumenttielokuvia Venäjällä Rusgate Uutiset 12.9.2010
  23. Medvedev erotti Moskovan pormestarin Juri LuzhkovinYle uutiset ulkomaat 28.09.2010
  24. http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2010/09/medvedevin_arvostelija_sai_lahtea_2014429.html
  25. Uutistoimistot: Moskovassa tutkitaan väitteitä korruptiosta YLE Uutiset ulkomaat 29.09.2010
  26. Potkut saanut Luzhkov puuhaa uutta puoluetta Yle uutiset ulkomaat 03.10.2010

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juri Lužkov.