Bašar al-Assad

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bašar al-Assad
Bashar al-Assad (cropped).jpg‎
Syyrian presidentti
17. heinäkuuta 2000 –
Edeltäjä Hafez al-Assad
Tiedot
Syntynyt 11. syyskuuta 1965 (ikä 47)
Damaskos,Yhdistynyt arabitasavalta
Puolue Baath-puolue
Ammatti silmälääkäri
Uskonto shiia alaviitti
Puoliso Asma’ al-Akhras

Bašar al-Assad (arab. بشار الاسد‎, s. 11. syyskuuta 1965, Damaskos) on Syyrian arabitasavallan presidentti ja Syyrian Baath-puolueen sihteeri. Hän on 1971–2000 hallinneen presidentti Hafiz al-Assadin poika. Assadin perhe kuuluu šiialaisiin alawiitteihin, joita on noin 11 % maan asukkaista. Hän on naimisissa brittiläisen Asma’ al-Akhrasin kanssa.

Sisällysluettelo

Nuoruus ja koulutus[muokkaa]

Bašar al-Assad kävi ranskalais-arabialaista koulua Damaskoksessa ja ryhtyi opiskelemaan lääketiedettä erikoistuen oftalmologiaan. Vuonna 1988 hän palveli Tishrinin sotilassairaalassa Damaskoksessa ja valmistui 1992, minkä jälkeen hän jatkoi lääketieteen opintojaan Isossa-Britanniassa.

Hänen isoveljensä Basil al-Assad kuoli 1994 auto-onnettomuudessa, jonka jälkeen Bašar kutsuttiin takaisin Syyriaan, jossa hänet pantiin Homsin sotilasakatemiaan ja ylennettiin everstin arvoon tammikuussa 1999.

Valinta presidentiksi[muokkaa]

Kun vanhempi Assad kuoli kesäkuussa 2000, perustuslakia muutettiin ja presidentin vaadittua ikää alennettiin 40 vuodesta 34:een. Bašar nimitettiin armeijan komentajaksi ja Baath-puolueen johtoon. Parlamentti nimitti hänet presidenttiehdokkaaksi muutamia viikkoja hänen isänsä kuoleman jälkeen, ja hän sai 10. heinäkuuta 97 % äänistä presidentinvaalissa ilman vastaehdokkaita. Häntä pidettiin parhaana takuuna Hafiz al-Assadin linjan ja vakauden säilymiseksi maassa.

Tultuaan valituksi presidentinvirkaan Bašar al-Assad lupasi taloudellisia ja poliittisia uudistuksia, joista on kuitenkin ollut vielä vähän merkkejä. Hänen valtaannousuaan seuranneen ns. Damaskoksen kevään aikana tehtiin varovaisia keskustelunavauksia, ja Bašar al-Assad vapautti satoja poliittisia vankeja ja sulki pahamaineisen al-Mazzan vankilan. Poliittinen liikehdintä kuitenkin tuotiin vuoden kuluessa päätökseen pidätyksin, vaikkakin paljon pienemmässä mittakaavassa kuin ennen.

Suhteet ulkomaailmaan[muokkaa]

Bašar al-Assad pyrki parantamaan välejä Egyptiin ja Turkkiin ja ehdotti Israelille neuvotteluja miehitetyn Golanin asemasta. Hän vieraili Ankarassa, vaikka Turkki pitää hallussaan kiistelyä Hatayn aluetta. Bašarilla ei myöskään ollut isänsä traumaattisia kokemuksia vuosilta 1967 ja 1973, ja New York Timesin haastattelussa hän lausui olevansa valmis normaaleihin suhteisiin Israelin kanssa.

Kun Yhdysvaltain johtaman liittouman hyökkäys Irakiin lähestyi, Syyria lähensi edelleen välejään Irakin kanssa ja toimitti aseapua. Sodan vastustus nosti hallinnon suosiota kotimaassa ja lähialueilla mutta teki maasta Yhdysvaltain silmätikun. Yhdysvallat syytti Syyriaa terrorismin tukemisesta ja kemiallisten aseiden valmistuksesta. Vielä 1990-luvulla Kuwaitissa vierailleessaan Bašar al-Assad oli nimittänyt Saddam Husseinia "pedoksi".

6. syyskuuta 2007 Israelin ilmavoimat iski tuntemattomaan laitokseen al-Kibarissa Itä-Syyriassa. Mitään virallista tietoa tai syytä iskulle ei ole annettu, mutta lehdistössä se muuttui alun taistelukaasuepäilyjen jälkeen uraanin rikastamoksi tai reaktoriksi. IAEA:n ryhmä kävi paikalla muttei löytänyt siivotulta paikalta radioaktiivisuutta. Muut maat olivat skeptisiä väitteiden suhteen.[1][2][3][4][5]

Assad paranteli kuitenkin suhteitaan Eurooppaan. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy kutsui hänet kesän 2008 Euroopan unionin–Välimeren kokoukseen, jossa hän tapasi myös Saksan Angela Merkelin. Assad oli myös kunniavieraana Bastiljin päivän paraatissa Ranskassa.[6] Kun Venäjän ja Yhdysvaltain suhteet huononivat elokuussa 2008 Georgian sodan vuoksi, Assad matkusti Moskovaan, jossa hän tarjosi Venäjälle laivastotukikohdan laajentamista Syyriassa sekä ohjuksien sijoittamista maahan vastineeksi Yhdysvaltain tutkalle ja ohjustukikohdalle Tšekissä ja Puolassa.

Vaikutusvalta[muokkaa]

On epäselvää, missä määrin Bašar al-Assad on tosiasiallisesti maan johdossa, vai ovatko vallassa todellisuudessa vanhan kaartin Hafiz-lojalistit armeijan ja turvallisuuspalvelun piirissä. Joidenkin arvioiden mukaan Baššar on vahvistanut valta-asemaansa puolustusministeri Mustafa Tlassin jäädessä eläkkeelle 2004 ja viimeisen vaikutusvaltaisen vanhan kaartin jäsenen, varapresidentti Abdulhalim Khaddamin jätettyä eronpyyntönsä kesäkuussa 2005 ja muuttaessa "kirjoittamaan muistelmiaan" Pariisiin, jossa Baath-puolue erotti hänet jäsenyydestään hänen joulukuun 2005 al-Arabiyan haastattelunsa jälkeen ja parlamentti nosti häntä vastaan maanpetossyytteen. Abdulhalim Khaddam perusti Pariisissa "maanpakolaishallituksen" ja ennusti al-Assadin hallituksen kaatuvan ennen vuoden 2006 loppua.

Libanon ja Hizbollah[muokkaa]

Autopommin surmattua 14. helmikuuta 2005 entisen Libanonin pääministeri Rafiq al-Haririn Beirutissa tapahtuneesta syytettiin Syyriaa, ja maa joutui Yhdysvaltain voimakkaiden syytösten kohteeksi ja joutui vetämään joukkonsa Libanonista. Lokakuun 2005 YK:n Detlev Mehlisin raportti nimesi syyllisiksi korkea-arvoisia Syyrian ja Libanonin johtajia, mukaan lukien Bašar al-Assadin veljen Mahir al-Assadin ja sisaren Bušra al-Assadin aviomiehen Asif Šaukatin, joka on tiedustelupalvelun päällikkö.

Israelin mukaan Syyria tukee Hizbollahin joukkoja. Israelin puolustusvoimien aloittaessa hyökkäyksen Gazaan kesäkuussa 2006, Israelin ilmavoimien koneet lensivät provokatiivisesti presidentin kesäpalatsin ylitse. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, elokuussa 2003 sotakoneet lensivät niin matalalla että palatsin ikkunat särkyivät. [7]

Syyrian kansannousu 2011[muokkaa]

Unbalanced scales.svg
 Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu.
Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla.
Tarkennus: kerrotaan vain kapinallisen osapuolen tekemisistä
Pääartikkeli: Syyrian kansannousu 2011

Bashar Al-Assad on toistuvasti syyttänyt 2011 alkanutta, Syyrian hallintoa vastustavaa Syyrian kansannousua vihollismaiden salaliitoksi [1] ja kutsuu mielenosoittajia terroristeiksi.

Assadia ovat vastustaneet avoimesti muun muassa Yhdysvallat, Britannia, Ranska, Saksa, Australia ja Japani. Varsinkin Ranska on antanut julkisuuteen suorasukaisia kapinallisia tukevia lausuntoja[8]. Suurvalloista Assadia ovat tukeneet Venäjä ja Kiina, jotka molemmat vastustavat mahdollista Yhdysvaltojen kasvavaa vaikutusvaltaa alueella. Venäjä ei halunnut antaa Yhdysvalloille samaa voimankäyttömahdollisuutta kuin Libyassa 2011. Ainoa entisen Neuvostoliiton ulkopuolinen venäläinen sotilastukikohta on Syyriassa sijaitseva Tartusin laivastotukikohta. Venäjä on myös perinyt kauppakumppanuuden Neuvostoliiton ajoilta. Venäjä pelkää menettävänsä vaikutusvaltaansa Lähi-idässä.

Monet länsimaat tunnustivat oppositiokoalition Syyrian viralliseksi edustajaksi marras-joulukuussa 2012.[9]

Lähteet[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Mystery deepens over Israeli strike on Syria Independent. Viitattu 24.9.2008.
  2. ↑ IAEA chastises U.S., Israel over Syrian reactor MSNBC. Viitattu 24.9.2008.
  3. ↑ US Syria claims raise wider doubts BBC. Viitattu 24.9.2008.
  4. ↑ Diplomats: Syria passes 1st test of nuclear probe AP. Viitattu 24.9.2008.
  5. ↑ US, Israel refuse to cooperate with inquest into Syria strike: Määritä nimeke! rawstory.com. Viitattu 24.9.2008.
  6. ↑ How Syria's Assad Is Steering His Country out of Isolation Spiegel. Viitattu 24.9.2008.
  7. ↑ Israeli Planes Buzz Home of Syrian Leader
  8. ↑ Ranska haluaisi Syyrian oppositiolle aseita Yle uutiset Ulkomaat 15.11.2012
  9. ↑ Syyrian kapinalliset kertovat menestyksestään Yle Uutiset Ulkomaat 27.11.2012
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bašar_al-Assad&oldid=13296928