Bašar al-Assad

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bašar al-Assad
Bashar al-Assad (cropped).jpg
Syyrian presidentti
17. heinäkuuta 2000
Edeltäjä Hafez al-Assad
Tiedot
Syntynyt 11. syyskuuta 1965 (ikä 48)
Damaskos,Yhdistynyt arabitasavalta
Puolue Baath-puolue
Puoliso Asma’ al-Akhras
Ammatti silmälääkäri
Uskonto shiia alaviitti

Bašar al-Assad (arab. بشار الاسد‎, s. 11. syyskuuta 1965 Damaskos) on Syyrian arabitasavallan presidentti ja Syyrian Baath-puolueen sihteeri. Hän on 1971–2000 hallinneen presidentti Hafiz al-Assadin poika. Assadin perhe kuuluu šiialaisiin alawiitteihin, joita on noin 11 % maan asukkaista. Hän on naimisissa brittiläisen Asma’ al-Akhrasin kanssa.

Nuoruus ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bašar al-Assad kävi ranskalais-arabialaista koulua Damaskoksessa ja ryhtyi opiskelemaan lääketiedettä erikoistuen oftalmologiaan. Vuonna 1988 hän palveli Tishrinin sotilassairaalassa Damaskoksessa ja valmistui 1992, minkä jälkeen hän jatkoi lääketieteen opintojaan Isossa-Britanniassa.

Hänen isoveljensä Basil al-Assad kuoli 1994 auto-onnettomuudessa, jonka jälkeen Bašar kutsuttiin takaisin Syyriaan, jossa hänet pantiin Homsin sotilasakatemiaan ja ylennettiin everstin arvoon tammikuussa 1999.

Valinta presidentiksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun vanhempi Assad kuoli kesäkuussa 2000, perustuslakia muutettiin ja presidentin vaadittua ikää alennettiin 40 vuodesta 34:een. Bašar nimitettiin armeijan komentajaksi ja Baath-puolueen johtoon. Parlamentti nimitti hänet presidenttiehdokkaaksi muutamia viikkoja hänen isänsä kuoleman jälkeen, ja hän sai 10. heinäkuuta 97 % äänistä presidentinvaalissa ilman vastaehdokkaita. Häntä pidettiin parhaana takuuna Hafiz al-Assadin linjan ja vakauden säilymiseksi maassa.

Tultuaan valituksi presidentinvirkaan Bašar al-Assad lupasi taloudellisia ja poliittisia uudistuksia, joista on kuitenkin ollut vielä vähän merkkejä. Hänen valtaannousuaan seuranneen ns. Damaskoksen kevään aikana tehtiin varovaisia keskustelunavauksia, ja Bašar al-Assad vapautti satoja poliittisia vankeja ja sulki pahamaineisen al-Mazzan vankilan. Poliittinen liikehdintä kuitenkin tuotiin vuoden kuluessa päätökseen pidätyksin, vaikkakin paljon pienemmässä mittakaavassa kuin ennen.

Suhteet ulkomaailmaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bašar al-Assad pyrki parantamaan välejä Egyptiin ja Turkkiin ja ehdotti Israelille neuvotteluja miehitetyn Golanin asemasta. Hän vieraili Ankarassa, vaikka Turkki pitää hallussaan kiistelyä Hatayn aluetta. Bašarilla ei myöskään ollut isänsä traumaattisia kokemuksia vuosilta 1967 ja 1973, ja New York Timesin haastattelussa hän lausui olevansa valmis normaaleihin suhteisiin Israelin kanssa.

Kun Yhdysvaltain johtaman liittouman hyökkäys Irakiin lähestyi, Syyria lähensi edelleen välejään Irakin kanssa ja toimitti aseapua. Sodan vastustus nosti hallinnon suosiota kotimaassa ja lähialueilla mutta teki maasta Yhdysvaltain silmätikun. Yhdysvallat syytti Syyriaa terrorismin tukemisesta ja kemiallisten aseiden valmistuksesta. Vielä 1990-luvulla Kuwaitissa vierailleessaan Bašar al-Assad oli nimittänyt Saddam Husseinia "pedoksi".

6. syyskuuta 2007 Israelin ilmavoimat iski tuntemattomaan laitokseen al-Kibarissa Itä-Syyriassa. Mitään virallista tietoa tai syytä iskulle ei ole annettu, mutta lehdistössä se muuttui alun taistelukaasuepäilyjen jälkeen uraanin rikastamoksi tai reaktoriksi. IAEA:n ryhmä kävi paikalla muttei löytänyt siivotulta paikalta radioaktiivisuutta. Muut maat olivat skeptisiä väitteiden suhteen.[1][2][3][4][5]

Assad paranteli kuitenkin suhteitaan Eurooppaan. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy kutsui hänet kesän 2008 Euroopan unionin–Välimeren kokoukseen, jossa hän tapasi myös Saksan Angela Merkelin. Assad oli myös kunniavieraana Bastiljin päivän paraatissa Ranskassa.[6] Kun Venäjän ja Yhdysvaltain suhteet huononivat elokuussa 2008 Georgian sodan vuoksi, Assad matkusti Moskovaan, jossa hän tarjosi Venäjälle laivastotukikohdan laajentamista Syyriassa sekä ohjuksien sijoittamista maahan vastineeksi Yhdysvaltain tutkalle ja ohjustukikohdalle Tšekissä ja Puolassa.

Hänelle myönnettiin vuonna 2009 Suomen korkein kunniamerkki, Suomen Valkoisen Ruusun suurristi.

Vaikutusvalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On epäselvää, missä määrin Bašar al-Assad on tosiasiallisesti maan johdossa, vai ovatko vallassa todellisuudessa vanhan kaartin Hafiz-lojalistit armeijan ja turvallisuuspalvelun piirissä. Joidenkin arvioiden mukaan Baššar on vahvistanut valta-asemaansa puolustusministeri Mustafa Tlassin jäädessä eläkkeelle 2004 ja viimeisen vaikutusvaltaisen vanhan kaartin jäsenen, varapresidentti Abdulhalim Khaddamin jätettyä eronpyyntönsä kesäkuussa 2005 ja muuttaessa "kirjoittamaan muistelmiaan" Pariisiin, jossa Baath-puolue erotti hänet jäsenyydestään hänen joulukuun 2005 al-Arabiyan haastattelunsa jälkeen ja parlamentti nosti häntä vastaan maanpetossyytteen. Abdulhalim Khaddam perusti Pariisissa "maanpakolaishallituksen" ja ennusti al-Assadin hallituksen kaatuvan ennen vuoden 2006 loppua.

Libanon ja Hizbollah[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autopommin surmattua 14. helmikuuta 2005 entisen Libanonin pääministeri Rafiq al-Haririn Beirutissa tapahtuneesta syytettiin Syyriaa, ja maa joutui Yhdysvaltain voimakkaiden syytösten kohteeksi ja joutui vetämään joukkonsa Libanonista. Lokakuun 2005 YK:n Detlev Mehlisin raportti nimesi syyllisiksi korkea-arvoisia Syyrian ja Libanonin johtajia, mukaan lukien Bašar al-Assadin veljen Mahir al-Assadin ja sisaren Bušra al-Assadin aviomiehen Asif Šaukatin, joka on tiedustelupalvelun päällikkö.

Israelin mukaan Syyria tukee Hizbollahin joukkoja. Israelin puolustusvoimien aloittaessa hyökkäyksen Gazaan kesäkuussa 2006, Israelin ilmavoimien koneet lensivät provokatiivisesti presidentin kesäpalatsin ylitse. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, sillä elokuussa 2003 sotakoneet lensivät niin matalalla, että palatsin ikkunat särkyivät. [7]

Syyrian kansannousu 2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Syyrian kansannousu 2011

Vuonna 2011 Syyriassa alkoi hallintoa vastustava kansannousu. Syyrian sisällä Assadia ovat tukeneet muun muassa monet kristityt, kurdit ja keskiluokkaiset sunnit, jotka pelkäävät kapinallisten luovan islamilaisen tasavallan.

Assadia ovat vastustaneet avoimesti muun muassa Yhdysvallat, Britannia, Ranska, Saksa, Australia ja Japani. Suurvalloista Assadia ovat tukeneet Venäjä ja Kiina, jotka molemmat vastustavat mahdollista Yhdysvaltojen kasvavaa vaikutusvaltaa alueella. Myös Iran tukee Assadia.

Monet länsimaat tunnustivat oppositiokoalition Syyrian viralliseksi edustajaksi marras-joulukuussa 2012.[8].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]