ABM

Antiballistinen ohjus Arrow.

ABM (engl. Anti-Ballistic Missile, joka usein kirjoitetaan suomeksi ABM-ohjus) on ohjustentorjuntaohjus ballististen ohjusten, kuten mannertenvälisten ydinohjusten, torjuntaan.

ABM-ohjuksien käyttöä rajoitettiin tuntuvasti Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välillä vuonna 1972 sopimuksella, joka salli vain yhden sadan ohjuksen järjestelmän puolustamaan yhtä kohdetta. Käytännössä tämä teki ABM:t turhiksi. Yhdysvallat vetäytyi sopimuksesta kesäkuussa 2002, koska halusi puolustuskykyä Pohjois-Korean tapaisia ”rosvovaltioita” vastaan.

Mikään nykyään kehitetyistä ABM-ohjuksista ei ole täydellisen tehokas. Lyhyen kantaman taktisia ohjuksia vastaan on kehitetty Patriotin kaltaisia järjestelmiä, jotka ovat tehokkaita, mutta eivät kykene nopeiden mannertenvälisten ohjusten torjuntaan.

ABM-ohjukset

Yhdysvallat kehitteli ABM-järjestelmää 1950–1960-luvuilla muun muassa Nike Zeus -ohjuksen pohjalta. Lopulta päädyttiin Sentinel/Safeguard-järjestelmään, jossa oli korkealle ja kauas kantava suurella ydinkärjellä varustettu LIM-49A Spartan jonka toiminta-alue on 200 km, ja nopea, nopeasti kiihtyvä, lyhyen kantaman pieniydinkärkinen Sprint-ohjus. Spartan perustui Nike-X (tarkemmin Nike Zeus B) -ohjukseen. Sprint oli luotettava, viidessä sekunnissa 100 g:n kiihtyvyydellä 10-kertaisen äänen nopeuden saavuttava ohjus. Ohjus kykeni torjumaan alle 15 sekunnissa 5–30 km korkeudessa olevan ohjuksen. Sen taistelukärkenä oli neutronipommi, jonka oli tarkoitus tuhota maata kohti putoava ydinkärki paineella, lämmöllä tai neutronisäteilyllä. Sprintin parannettua painosta Sprint II:ta ei kehitetty valmiiksi.

Venäläiset loivat Moskovan ympärille 1964 mennessä oman A-35 Galosh eli SH-01/ABM-1-järjestelmänsä. He kehittelivät järjestelmää myöhemmin siirtyen 1984 kaksiportaiseen torjuntaohjusjärjestelmään A-135 joka pohjautui pitkän kantaman Gorgoniin (SH-11/ABM-4) ja lyhyen kantaman Gazelleen (SH-08/ABM-3 eli 53T6). Tämä muistuttaa Yhdysvaltain Spartan-Sprint-järjestelmää.

USA:n nykyinen järjestelmä on nimeltään GMD. On kehitelty torjuntaohjuksia lyhyen kantaman ohjuksia vastaan, muun muassa USA:n Patriot PAC-3 (MIM-014 Patriot) ja Israelin Arrow. Lyhyen kantaman ohjustentorjuntajärjestelmät eivät voi torjua ICBM:iä, koska ne ovat niille liian nopeita. Lyhyen kantaman rajatorjuntanopeus voi olla noin 3 km/s, mannertenvälisen ohjuksen nopeus on luokkaa 7,9 km/s.^lähde?

Katso myös

• SDI
• Satelliitintorjunta