Ukrainan presidentinvaalit 2004

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ukrainassa järjestettiin 31. lokakuuta 2004 presidentinvaalien ensimmäinen kierros, missä istuva presidentti, Leonid Kutšma, ei enää ollut ehdokkaana. Vaalien ensimmäisellä kierroksella kumpikaan pääehdokkaista, ei länsimielinen Viktor Juštšenko eikä Venäjän näkyvästi tukema Viktor Janukovytš onnistunut keräämään yli puolta annetuista ääneistä. Vaalien toinen kierros kahden ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä saaneen ehdokkaan välillä käytiin 21. marraskuuta 2004.

Presidentinvaalien ensimmäinen kierros lokakuussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen kierroksen voittaneiden ehdokkaiden kannatuksen jakauma hallintoalueittain

Ensimmäisellä kierroksella vaalitulos oli seuraava:

  1. Viktor Juštšenko (ukrainaksi Ющенко В. А.), 39,87 prosenttia äänistä, 11 125 395 ääntä
  2. Viktor Janukovytš (ukr. Янукович В. Ф.), 39,32 %, 10 969 579
  3. Oleksander Moroz (ukr. Мороз О. О.), 5,81 %, 1 621 154
  4. Petro Symonenko (ukr. Симоненко П. М.), 4,97 %, 1 388 045
  5. Natalia Vitrenko (ukr. Вітренко Н. М.), 1,53 %, 426 897
  6. Anatoli Kinah (ukr. Кінах А. К.), 0,93 %, 260 890
  7. Oleksander Jakovenko (ukr. Яковенко О. М.), 0,78 %, 218 214
  8. Oleksander Omeltšenko (ukr. Омельченко О. О.), 0,48 %, 136 502
  9. Leonid Tšenorvitsky (ukr. Черновецький Л. М.), 0,45 %, 128 037
  10. D. O. Kortšynsky (ukr. Корчинський Д. О.), 0,17 %, 49 641
  11. A. V. Tšornovil (ukr. Чорновіл А. В.), 0,12 %, 36 086
  12. M. F. Grabar (ukr. Грабар М. Ф.), 0,07 %, 19 550
  13. M. J. Brodski (ukr. Бродський М. Ю.), 0,05 %, 16 400
  14. J. I. Zbitnev (ukr. Збітнєв Ю. І.), 0,05 %, 16 249
  15. S. V. Komisarenko (ukr. Комісаренко С. В.), 0,04 %, 13692
  16. V. F. Volga (ukr. Волга В. О.), 0,04 %, 12 874
  17. B. F. Boiko (ukr. Бойко Б. Ф.), 0,04 %, 12 717
  18. O. M. Ržavski (ukr. Ржавський О. М.), 0,03 %, 10 664
  19. M. V. Rogozhinski (ukr. Рогожинський М. В.), 0,03 %, 10 242
  20. V. A. Krivobokov (ukr. Кривобоков В. А.), 0,03 %, 9 280
  21. O. F. Baziljuk (ukr. Базилюк О. Ф.), 0,03 %, 8 917
  22. I. L. Dušin (ukr. Душин І. Л.), 0,03 %, 8 598
  23. R. M. Kozak (ukr. Козак Р. М.), 0,02 %, 8 360
  24. V. P. Netšiporuk (ukr. Нечипорук В. П.), 0,02 %, 6 141

Presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella annettiin noin 1 500 000 poissa olevien ääntä. Äänestysalueeltaan poissa olevien äänillä voidaan yrittää äänestää useampaan kertaan. Ukrainan presidentti Kutšma kieltäytyi vahvistamasta Ukrainan parlamentin hyväksymää lakia poissa olevien äänien mitätöimisestä presidentinvaalien toisella kierroksella.

Presidentinvaalien toinen kierros marraskuussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen kierroksen äänijakauma hallintoalueittain Ukrainan keskusvaalilautakunnan mukaan. Opposition suurimmat epäilykset kohdistuivat Luganskin (itäisin 92,73 prosentilla) ja Donetskin (idässä, 96,20) vaalitulokseen

Presidentinvaalien toisella kierroksella Venäjän hallituksen kannattama pääministeri Viktor Janukovytš voitti länsimielisen haastajan, Viktor Juštšenkon. Vladimir F. Janukovytš sai 49,46 prosenttia äänestä (15 093 691) ja Vladimir A. Juštšenko 46,61 prosenttia (14 222 289). Kumpaakin ehdokasta vastaan äänesti 2,31 prosenttia äänestäjistä.

Lännen rahoittaman ovensuukyselyn mukaan 54 prosenttia äänestäjistä olisi kannattanut Viktor Juštšenkoa ja vain 43 prosenttia pääministeri Viktor Janukovytšia. Toisen ovensuukyselyn mukaan Juštšenko olisi johtanut Janunovitšia prosentein 49,4—45,9. Vaalitulos johti mielenosoituksiin muun muassa Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa ja joissain Länsi-Ukrainan kaupungeissa, kuten Lvivissa.

Venäjä kannattaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heti vaalituloksen selkiinnyttyä maanantaina 22. marraskuuta 2004 Venäjän presidentti Vladimir Putin soitti pääministeri Viktor Janukovytšille onnitellen tätä vaalivoitosta. Putinin lehdistösihteeri Aleksei Gromovin mukaan puhelinkeskustelussa korostettiin sitä, että vaalikamppailu oli kiihkeä, mutta avoin sekä reilu ja että vaalitulos oli vakuuttava. 23. marraskuuta 2004 Putin kuitenkin ilmoitti, ettei Venäjä tunnusta vaalitulosta, koska sitä ei ole vielä Ukrainassa virallisesti vahvistettu ja suositteli samaa muillekin.

Venäjän duuma äänesti 24. marraskuuta 2004 Ukrainan keskusvaalilautakunnan julistamasta vaalituloksesta ja hyväksyi julkilausuman äänin 423—0, kuuden edustajan pidättäytyessä, että se hyväksyy Ukrainan presidentinvaalien tuloksen.

24. marraskuuta 2004 Juštšenkon kampanjatoimisto väitti Venäjän lähettäneen erikoisjoukkoja Kiovaan, ja ne olisivat laskeutuneet Borispolin kansainväliselle lentokentälle. Sekä Venäjän sisäministeriö että Ukrainan puolustusministeriö kiistivät, että maassa olisi venäläisjoukkoja. 25. marraskuuta 2004 Venäjän puolustusministeri Sergei Ivanov lehdistötilaisuudessa kiisti, että GRU:n erikoisjoukkoja olisi Irakissa, Georgiassa tai Ukrainassa ja väitti huhujen tarkoituksena olevan vahingoittaa maiden välisiä ystävällisiä suhteita.

EU, ETYJ ja Yhdysvallat sekä jotkin kaupungit kritisoivat vaalia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU:n, ETYJ:n ja Yhdysvaltain mielestä vaalit olivat epädemokraattiset ääntenlaskennan ja vaaliluettelon puutteellisuuksien vuoksi. Juštšenko oli saanut yllättävän paljon ääniä itäisestä Ukrainasta. Pääkaupunki Kiova ja Länsi-Ukrainan henkinen keskus Lviv kieltäytyivät hyväksymästä vaalitulosta. Myös Ivano-Frankovsk piti opposition edustajaa vaalien voittajana.

EU päätti kutsua Ukrainan suurlähettiläät EU-maissa selittämään EU-maiden ulkoministereille tilannetta. Ukrainan parlamentti päätti vaalituloksen vahvistamisesta. Ukrainan vaaleihin osallistui noin 5 000 kansainvälistä vaalitarkkailijaa.

Euroopan unionin silloisen puheenjohtajamaan Hollannin pääministeri Jan Peter Balkenenden kertoi, että Ukrainan vaalit otetaan esille 25. marraskuuta 2004 alkavassa EUn ja Venäjän välisessä huippukokouksessa. EUn hyväksymän linjan mukaisesti kutsui Suomen ulkoasianministeriö 23. marraskuuta 2004 Ukrainan Suomen suurlähettilään Oleksandr Maidannykin alivaltiosihteeri Jaakko Laajavan kuultavaksi koskien EU:n kantoja Ukrainan presidentinvaaliasiassa.

24. marraskuuta 2004 ilmoitti EU-puheenjohtajamaan Hollannin suurlähettiläs Kiovassa, että erikoislähettiläs Niek Biegman tuo kirjeen Ukrainan valtiojohdolle EU:lta. EUn korkea-arvoinen ulkopoliittinen edustaja, Javier Solana, ilmoitti, ettei EU hyväksy vaalia, minkä tulos on petollinen. Naton pääsihteeri, hollantilainen Jaap de Hoop Scheffer, ilmoitti, että vaalitulos tulee tarkastaa.

Yhdysvaltain ulkoasianministeri Colin Powell totesi 24. marraskuuta 2004, etteivät Yhdysvallat hyväksy Ukrainan vaalitulosta, minkä oppositio väittää olevan väärennetty ja haastoi entisen neuvostoblokin viranomaiset päättämään, ovatko he demokratian puolella vai eivät. Ellei Ukrainan hallitus toimisi välittömästi ja vastuullisesti, olisi siitä seurauksia Ukrainan toiveille osallistua euroatlanttiseen integraatioon ja henkilöille, jotka ovat vastuullisia petoksen harjoittamisesta. Powell ei täsmentänyt tämän tarkemmin, mitä Yhdysvallat aikoi, mutta lausunnon voidaan arvella tarkoittaneen Ukrainan mahdollista jäsenyyttä Natossa sekä viisumien myöntämättä jättämistä henkilöille, joiden voidaan katsoa ryhtyneen vaalipetokseen.

25. marraskuuta 2004 EU:n ja Venäjän välisessä huippukokouksessa todettiin, että Ukrainan tulisi ratkaista vaaleihin liittyvä ongelma. EU edellytti toimia Ukrainan hallitukselta, kun taas Venäjän presidentti Putinin mielestä asia pitäisi antaa Ukrainan oikeusistuimen ratkaistavaksi. Oppositio haastoi vaalilautakunnan oikeuteen väärinkäytöksistä.

25. marraskuuta 2004 ilmoitti Ukrainan apulaistalousministeri Oleh Hayduk, 39, eroavansa hallituksesta vastalauseeksi Ukrainan presidentinvaalien petolliselle ääntenlaskennalle. Hayduk oli toiminut ministerinä 21. huhtikuuta 2004 alkaen. Ukrainan korkein oikeus kielsi Ukrainan keskusvaalilautakuntaa vahvistamasta presidenttiä ennen kuin vaaleja koskevat valitukset olisi käsitelty. Käsittely aloitettiin 29. marraskuuta 2004 kello 11. Ratkaisuksi Ukrainan presidenttiongelmaan tarjosi Ukrainan kommunistisen puolueen johtaja Petro Simonenko presidentin viran lakkauttamista, jotta kilpailevilta klaaneilta menisivät presidentin tehtävään liittyvät motiivit.

Tapaninpäivän vaaleihin, missä uusittiin presidentinvaalien toinen kierros, ETYJ lähetti 1142 vaalitarkkailijaa, mikä on ETYJ:n historian suurin. Kaiken kaikkiaan akkreditoivia vaalitarkkailijoita oli yli 5 000. Suomesta vaalitarkkailijoita oli 10 ja Ruotsista 24.

Ukrainan kansallisen pelastuksen komitea[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan kansallisen pelastuksen komitea Naša Ukraina -ryhmittymän johtaja Juštšenkon johdolla julisti poliittisen yleislakon aamupäivälle 25. marraskuuta 2004. Kansallisen pelastuksen komitea muodosti itselleeen toimeenpanevan komitean, minkä puheenjohtajaksi tuli Ukrainan parlamentin varapuhemies Aleksandr Ziženko. Kansallisen pelastuksen komitean toimeenpanevaan komiteaan valittiin muuta 15 henkilöä.

Yleislakkoa varten perustettiin kansallinen lakkokomitea, minkä johtajaksi tuli Ukrainan yrittäjien ja teollisuusmiesten puolueen johtaja Anatolij Kinah. Komitean tarkoituksena oli koordinoida yleislakko laillisessa järjestyksessä vakauden säilyttämiseksi Ukrainassa. Yleislakkokomitea kokoontui ammattiliittojen talolle.

Thserkasskij Avtobus -tehdas ja sen tytäryhtiö Avtobusnoi salon Bogdan pysäyttivät osan tuotannostaan. Myös kahvia ja teetä jalostava Monomah -yhtiö Kiovan alueella meni lakkoon. Rivnin konditoriatehdas ja Kiovan alueelta Ekotehnika menivät lakkoon samoin kuin lvivilainen olutpanimo sekä Kiovan Karl Marxille nimetty konditoriatehdas. Aikaisemmin lakosta ilmoitti vakuutusyhtiö Kiev-Energo-Polis ja Vinnitsabythim sekä Volynskin silkkikombinaatti.

Ukrainan hallitus ja oikeuslaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

29. marraskuuta 2004 kello 11 aloitti Ukrainan korkein oikeus presidentinvaalin toisen kierroksen väärinkäytösten tutkimisen. Ukrainan parlamentti on ottanut kantaa presidentinvaalien toisen kierroksen tuloksiin todeten, ettei vaaleissa toteutunut kansan tahto. Juštšenko on vaatinut presidentinvaalien toisen kierroksen järjestämistä uudelleen 12. joulukuuta 2004. Koillis-Ukrainassa taas on vaadittu kansanäänestyksen järjestämistä 5. joulukuuta 2004 siitä, muodostetaanko kaakkoisista alueista ja Krimin autonomisesta tasavallasta Kaakkois-Ukrainan autonominen tasavalta. Juštšenko pitää kansanäänestyshankkeita Ukrainan rikoslain 110. luvun vastaisina ja vaatii joitain aluejohtajia rikosoikeudelliseen vastuuseen. Puolan parlamentin, Sejmin, puhemies on saapunut Kiovaan keskustelemaan tilanteesta presidentti Kutshman, Ukrainan parlamentin puhemies Litvinin, pääministeri Janukovytšin sekä oppositiojohtaja Juštšenkon kanssa.

3. joulukuuta 2004 Ukrainan korkein oikeus päätti seitsentuntisen kokouksen jälkeen julistaa Ukrainan keskusvaalilautakunnan päätöksen, minkä mukaan Janukovytš presidentinvaalit, mitättömäksi. Presidentinvaalien toinen kierros olisi järjestettävä uudelleen ehdokkaiden välillä 5. joulukuuta 2004 ja 26. joulukuuta 2004 välisenä aikana. Keskusvaalilautakunta päätti järjestää vaalit 26. joulukuuta 2004.

Presidentinvaalien toisen kierroksen uusinta joulukuussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen kierroksen uusinnan äänijakauma hallintoalueittain

Presidentinvaalien toisen kierroksen uusintaan oli ilmoittauduttava 15. joulukuuta 2004 mennessä. Janukovytšin ehdokkuus ei ollut aikaisemmin varma, koska Janukovytš tarjoutui luopumaan ehdokkuudestaan, mikäli Juštšenkokin tekisi niin. Mikäli Janukovytš ei olisi ilmoittautunut ehdokkaaksi, olisi vaalit käyty Juštšenkon ja presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella kolmanneksi tulleen ehdokkaan, Ukrainan Sosialistipuoluetta edustavan Oleksandr O. Morozin kesken, joka sai ensimmäisellä kierroksella 6 prosenttia äänistä.

Kutšman tarkoituksena oli ehdotuksellaan käydä kokonaan uudelleen presidentinvaalit, mutta Juštšenkoa tukevat ryhmä ei kannattanut sitä, vaan piti kiinni korkeimman oikeuden päätöksestä presidentinvaalien toisen kierroksen uusimisesta. Tätä varten piti säätää vaalilaki, minkä ehtona Janukovytšin kannattajat pitivät perustuslain muutosta parlamentaarisempaan suuntaan muun muassa hallitusta muodostettaessa siten, että presidentti saa suoraan valita enää vain ulkoasiainministerin ja puolustusministerin ja että pääministerin asemaa vahvistetaan.

Vaalilaki säädettiin, jotta presidentinvaalin toisen kierroksen uusinta voidaan järjestää korkeimman oikeuden edellyttämällä tavalla, mutta toisaalta presidentin virka ei ole enää sama kuin mistä toisella kierroksella kilpailtiin, koska perustuslaki on muuttunut. Tämä tasapainottaa vallankäyttöä ja toisaalta saanee vaatimuksen autonomisten tasavaltojen määrän lisäämisestä ja muodostettujen autonomisten tasavaltojen yhdistämisestä Kaakkois-Ukrainan autonomiseksi tasavallaksi hiljenemään. Lainmuutokset säädettiin 8. joulukuuta 2004.

Vaalien toinen kierros käytiin 26. joulukuuta 2004 ja niiden voittajaksi tuli opposition ehdokas Juštšhenko saaden yli 52 prosenttia äänistä. Etyjin tarkkailijaryhmän päällikkö Bruce George totesi seuraavana päivänä, että vaalien uusintakierros oli jo lähellä Etyjin normien täyttymistä. Venäjää ei länsimaisten tarkkailijoiden suorittama vaalitarkkailu tyydyttänyt, vaan Venäjän ulkoasianministeriön edustaja antoi kaksi päivää vaalien jälkeen lausunnon koskien ETYJin vaalitarkkailua, missä se piti Ukrainan presidentinvaalien toisen kierroksen uusinta kyseenalaisena.

Lausunnossa kiinnitettiin huomiota ETYJn tekemiin havaintoihin, mutta tehtiin vaalien riittävästä standardinmukaisuudesta toisenalaiset johtopäätökset. Venäjän ulkoministeriön edustaja huomautti, että tulkinnat ETYJn ja Venäjän välillä eroavat myös Uzbekistanin vaaleista, missä vaalit olivat Venäjän mukaan riittävän demokraattiset ja läpinäkyvät, mitä ne taas ETYJin mielestä eivät olleet.

Presidentinvaalien seurauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentinvaalien jälkeen Ukrainan liikenneministeri löytyi päivä presidentinvaalien jälkeen saunastaan ammuttuna. Yhden näkemyksen mukaan kysymyksessä oli itsemurha. Tapauksen arvellaan liittyvän siihen, että liikenneministeri vastaa Ukrainassa niin rautatie- kuin jokiliikenteestäkin ja kykenee asettamaan tariffeja suurteollisuudelle. Asian arveltiin liittyvän siihen, että Jushenkon esikunta voi hänen presidentiksi tultuaan järjestää tutkinnan.

Presidentti Kužman uskottavuuden Ukrainassa vieneen toimittaja Heorhij Gongadzen murhatutkimusten yhteydessä todistajaksi kutsuttu nykyistä edellinen sisäasiainministeri löytyy kuolleena kaksi kertaa pistoolilla päähän ammuttuna, mitä tutkitaan aluksi itsemurhana.

Noin kolmetuhatta valtionyrityksen yksityistämistä menee uuteen tutkintaan ja Kužman vävyn ulkomaisia tarjouksia halvemmalla yksityistämän terästehtaan yksityistäminen menee uudelleen tutkintaan.

Ukrainan pääministeriksi nimittiin Julija Tymošenko, joka peruuttaa valtiovierailunsa Moskovaan. Moskovan yleinen syyttäjä pitää edelleen voimassa kansainvälisen etsintäkuulutuksen myös kaasuprinsessana aikaisemmin tunnetuksi tulleesta Tymošenkosta, jota hän epäilee venäläisen virkamiehen lahjonnasta yksityistämisen yhteydessä.

Ukraina vetäytyy oranssien vaalilupausten vuoksi Irakista, minkä Yhdysvaltain presidentti Bush sanoo ymmärtävänsä. Ukraina pyrkii oranssilinjauksen mukaisesti Naton ja EU:n jäseneksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]