Ruotsidemokraatit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ruotsidemokraatit r.p.
Sverigedemokraterna r.p.
Sverigedemokraterna-logo.png
Perustettu 6.2.1988
Johto Jimmie Åkesson (pj.)
Björn Söder (siht.)
Ideologia Kansalliskonservatismi
Euroskeptisismi
Äänenkannattaja SD-Kuriren
Valtiopäivät
19 / 349
(2010)
Euroopan parlamentti
2 / 20
(2014)
Nuorisojärjestö Sverigedemokratisk Ungdom
Kotisivu www.sverigedemokraterna.se

Ruotsidemokraatit (ruots. Sverigedemokraterna, SD) on vuonna 1988 perustettu ruotsalainen kansalliskonservatiivinen puolue. Puolue julkaisee SD-Kuriren-lehteä ja sisäistä tiedotuslehteä SD Bulletinen. Puolueen puheenjohtaja on Jimmie Åkesson. Jäsenmäärä on 7 890 (tammikuu 2013).[1]Puolueen nuorisojärjestö on Sverigedemokratisk Ungdom.

Ruotsidemokraatit-puolue on arvostellut Ruotsin maahanmuuttopolitiikkaa, sen lieveilmiöitä ja siihen käytettäviä varoja. Puolue on kannanotoissaan vastustanut monikulttuurisuutta ja etenkin islamia. Vaalikampanjassaan puolue on vaatinut paluuta yksikulttuuriseen 1950-luvun Ruotsiin.

Ruotsidemokraatit on vaatinut leikkauksia sosiaalitukiin ja eläkkeiden verotuksen keventämistä. Puolue haluaa palauttaa asevelvollisuuden ja käyttää lisää rahaa maanpuolustukseen.

Ruotsidemokraatit vastustaa samaa sukupuolta olevien avioliittoja sekä homo- ja lesboparien adoptio-oikeutta. Puolue haluaa myös lisätä kirkon valtaa kouluissa.

Poliittinen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueen juuret ovat rasistisena pidetyssä Bevara Sverige svenskt -liikkeessä.[2] Ruotsidemokraatit ovat pyrkineet lähestymään poliittista valtavirtaa, jonka seurauksena vuonna 2001 siitä lohkesi äärilaita, nyttemmin konservatiivinen nationalistipuolue Nationaldemokraterna. Sen mukaan Ruotsidemokraatit ovat luopuneet etnisyyskäsitteestä.

Puolueen puheenjohtaja Jimmie Åkesson

Valtiopäivävaalit 2002[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin valtiopäivävaalit 2002 olivat ensimmäiset vaalit, johon ruotsidemokraatit osallistuivat puolueena. Vaalikampanja keskittyi maahanmuuton arvosteluun ja kulttuurisesti yhtenäisen Ruotsin puolesta puhumiseen. Useat puolueen edustajat joutuivat Antifasistiskt Aktionin (AFA) ja vasemmistopuoleen nuorisojärjestön jäsenten väkivaltaisten hyökkäysten kohteeksilähde?. Ruotsidemokaatit saivat 1,44 prosentin kannatuksen, mitä pidettiin puolueen sisällä voittona vaikka se ei riittänytkään edustajan saamiseen valtiopäiville.[3]

Valtiopäivävaalit 2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2006 valtiopäivävaaleilla kannatus ei vieläkään riittänyt edustajan saamiseen, ruotsidemokraatit saivat 2,93 prosenttia äänistä. Korkeinta puolueen kannatus oli Landskronan kunnassa, jossa 22,26 prosenttia asukkaista äänesti ruotsidemokraatteja.[4]

Valtiopäivävaalit 2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsidemokraatit sai 5,7 % äänistä ja valtiopäiville 20 edustajaa. Vaalitulos johti vaaleja seuranneena päivänä suuriin ruotsidemokraattien vastaisiin mielenosoituksiin. Tukholman keskustaan kokoontui yli 10 000 ihmistä osoittamaan mieltään ruotsidemokraatteja vastaan. Myös Göteborgissa ja Malmössä oli mielenosoituksia. Göteborgin mielenosoitukseen liittyi illalla 20. syyskuuta arviolta 5000 ihmistä.

Vaalimenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtiopäivävaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueen kannatusosuus kunnittain vuoden 2010 valtiopäivävaaleissa:
  0–4 % (valtiopäivävaalien äänikynnys 4 %)
  4–5,7 %
  yli 5,7 % (puolueen kannatus koko maassa 5,7 %)
Tukholman lääni on kartassa esitetty todellista suuremmassa koossa.
Vuosi Edustajia Osuus
1998 0 1,00 %
2002 0 1,44 %
2006 0 2,93 %
2010 20 5,7 %

Europarlamenttivaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Edustajia Osuus
2004 0 1,13 %
2009 0 3,27 %
2014 2 9,67 %

Valtiopäiväedustajat 2010–2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Björn Söder
  • Carina Herrstedt
  • David Lång
  • Erik Almqvist
  • Jimmie Åkesson
  • Johnny Skalin
  • Jonas Åkerlund
  • Josef Fransson
  • Julia Kronlid
  • Kent Ekeroth
  • Markus Wiechel
  • Margareta Larsson
  • Mattias Karlsson
  • Mikael Jansson
  • Per Ramhorn
  • Richard Jomshof
  • Stellan Bojerud
  • Sven-Olof Sällström
  • Thoralf Alfsson
  • Tony Wiklander
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Lista över ledamöter av Sveriges riksdag 2010–2014

Väkivallan kohteena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lokakuussa 2006 AFA uhkasi estää kunnanvaltuuston kokouksen Göteborgissa, koska ruotsidemokraatteja oli valittu. Kokouksen pitäminen vaati miljoona kruunua maksaneen poliisioperaation.[5]
  • Elokuussa 2007 kolme veitsin aseistautunutta miestä hyökkäsi Åkessonia puolueen nuorisojohtajana edeltäneen Martin Kinnusen kotiin. Siellä ollutta tyttöystävää uhattiin veitsellä, hänet sidottiin teipillä ja heitettiin rappukäytävään.[6] "En voi syödä enkä voi nukkua. Tuntuu koko ajan siltä kuin olisin hajoamassa", tyttöystävä kertoi myöhemmin.[7] Kinnunen ja hänen tyttöystävänsä pahoinpideltiin myöhemmin metroasemalla Tukholmassa.[8] Kaksi naista sai vankilatuomion Kinnusen naisystävän pahoinpitelystä. Naisia syytettiin myös Kinnusen pahoinpitelystä, mutta tälle ei löytynyt näyttöä oikeudessa.[9]
  • Vuoden 2010 vaalien alla ruotsidemokraattien 24-vuotias ehdokas pahoinpideltiin tämän kodissa ja hänen otsaansa viillettiin hakaristi.[10] Hänen kimppuunsa on aiemminkin hyökätty veitsin ja hänen kotitaloonsa oli aiemmin päivällä maalattu iskulauseita[10]. Tekijät myös kiinnittivät AFA:n tarroja.[11] Poliisitutkinnassa tapauksen kulku on kuitenkin kyseenalaistettu. Lundin oikeuslääketieteellisen laitoksen raportin mukaan näyttää vahvasti siltä, että haavat ovat itse aiheutettuja.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.