Ruotsin poliittinen järjestelmä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ruotsi on nykyaikainen parlamentaarinen monarkia, jossa muodollisena valtionpäänä on kuningas mutta ylin poliittinen valta on pääministerillä. Nykyinen kuningas (vuodesta 1973) on Kaarle XVI Kustaa ja pääministeri (vuodesta 2014) Stefan Löfven (s. 1957). Kuninkaalla ei vuoden 1975 perustuslakiuudistuksesta lähtien ole ollut enää edes muodollista toimeenpanovaltaa, vaikkakin hän toimii ulkoasiainvaliokunnan johtajana. Tästä huolimatta kuninkaalla on suuri vaikutusvalta ja monarkialla on Ruotsissa vankka suosio. Kuningas nähdään kansakunnan henkilöitymänä poliittisen vallan puuttumisesta huolimatta.

Lainsäädäntövaltaa Ruotsissa käyttää yksikamarinen parlamentti (valtiopäivät, ruots. riksdag), toimeenpanovaltaa pääministerin johtama hallitus ja tuomiovaltaa riippumattomat oikeusistuimet. Parlamentissa on 349 jäsentä. Parlamentarismi on ollut käytössä vuodesta 1917 ja naisilla äänioikeus vuodesta 1919. Ruotsissa on vallalla monipuoluejärjestelmä.

Poliittinen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Usein sanotaan, että Ruotsin ensimmäiset valtiopäivät olivat vuonna 1435 pidetty Arbogan kokous, vaikka kuninkaat olivat jo aiemmin saaneet neuvoja maan vaikuttajilta. Vuosien mittaan valtiopäivien toiminta ja valta ovat vaihdelleet huomattavasti, esimerkiksi pitkään ne toimivat säätyvaltiopäivinä. Vuoteen 1680 saakka kuningas ja aatelisraati jakoivat vallan keskenään, minkä takia aatelisista tuli vaikutusvaltaisia. Vuoden 1680 Isosssa peruutuksessa valtiomuoto muuttui absoluuttiseksi monarkiaksi.

Suuri Pohjan sodan tappion jälkeen alkoi vuonna 1719 Vapauden aika, mikä johti perustuslaillisen monarkian perustamiseen eri perustuslakien mukaan (1772, 1789 ja 1809). Näistä viimeinen antoi porvarillisille useita oikeuksia. Valtiotieteilijä Leif Lewinin mukaan ruotsalaisille poliitikoille on ollut ominaista Oscar II -ajasta lähtien pikemmin yksimielisyyteen pääseminen kuin vastuuvelvollisuus. Vuonna 1918 yleinen äänioikeus otettiin käyttöön ja vuonna 1921 pidettiin ensimmäisiä vaaleja, joissa tätä oikeutta käytettiin. Kustaa V:n seuraaja Kustaa VI Aadolf säilytti parlamentarismia kunnes vuonna 1975 tapahtunut perustuslain muutos teki käytännössä lopun kuninkaan poliittisesta voimasta. Samaa muutosta myöten myös kaksikamarisista valtiopäivistä tuli yksikamariset.

Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue ovat dominoineet ruotsalaista politiikkaa vuodesta 1930 lähtien ja olleet hallituspuolueena vuoden 1932 kaksikamarisista vaaleista vuoteen 1976 valtiopäivävaaleihin asti, paitsi lyhyen ajan kesällä 1936, kun Pehrsson-Bramstorpin hallitus oli vallassa. Tämä on länsimaissa ainutlaatuinen tapaus. Vuonna 1982 sosiaalidemokraatit sai hallitusvaltansa takaisin ja säilytti sen Ruotsin valtiopäivävaaleihin 2006 asti, paitsi vuosina 1991–94, kun maata johti porvarillinen koalitiohallitus.

Vuoden 2006 valtiopäivävaalit johtivat siihen, että Maltillinen kokoomus, Kansanpuolue liberaalit, Keskustapuolue ja Kristillisdemokraatit muodostuma porvarillinen liittoutuma (Allians för Sverige) voitti. Maltillisen kokoomuksen puoluejohtaja Fredrik Reinfeldtista tuli maan uusi pääministeri.

Perustuslait[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ruotsin perustuslait

Nykyään Ruotsin lainsäädännössä on neljä perustuslakia, josta tärkein on vuonna 1974 annettu Hallitusmuotolaki, sillä siinä määritellään poliittisen elämän perusteita sekä kansalaisten perusoikeuksia ja -vapauksia.[1] Vuonna 1809 annettu Laki kruununperimysjärjestyksestä on sopimus silloisten säätyvaltiopäivien ja Bernadotte-kuningassuvun välillä, ja se säätelee suvun jäsenten oikeuksia nousta Ruotsin valtaistuimelle.

Ruotsin neljä peruslakia ovat:

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtiojärjestys ja perustuslait määrittävät poliittisen järjestelmän.

Poliittiset puolueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1932 lähtien sosiaalidemokraatit olivat vuosikymmenien ajan suurin ja vaikutusvaltaisin hallituspuolue. Siihen ovat kuuluneet monet pitkäaikaiset pääministerit kuten Tage Erlander ja Olof Palme

Ruotsin eduskuntapuolueet ja niiden valtiopäiväedustajien lukumäärät ovat vuonna 2010:

Ruotsin valtiopäivien puoluejakauma
Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue: 113
Maltillinen kokoomus: 107
Keskustapuolue: 22
Kansanpuolue liberaalit: 24
Kristillisdemokraatit: 19
Vasemmistopuolue: 19
Ympäristöpuolue vihreät: 25
Ruotsidemokraatit: 20



Oikeuslaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsalainen oikeuslaitos perustuu länsimaiseen oikeusjärjestelmään, joka on saanut vaikutteita mm. Rooman valtakunnan lainsäädännöstä ja Napoleonin lakikokoelmasta (Code Civil). Siviili- ja prosessioikeutta koskeva lainsäädäntö perustui pitkälti 1900-luvulle saakka keskeisiltä osiltaan vanhaan vuoden 1734 lakiin, mutta on nykyisin lähes kauttaaltaan uudistettu.

Hallinnolliset yksiköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ruotsin läänit
Pääartikkeli: Maakäräjäkunta

Ruotsi on jaettu 21 lääniin, joita johtaa lääninhallitus. Jokaisessa läänissä Gotlannin lääniä lukuunottamatta toimii myös maakäräjäkunta. Ruotsissa on 290 kuntaa.

Energiapolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2003 sähköä vesivoimalla oli tuotettu 53 TWh eli 40 % maan sähkön tuotannosta ja ydinvoimalla oli tuotettu 65 TWh eli 49 %. Samaan aikaan biopolttoaineiden käyttö, esimerkiksi turve tuotti 13 TWh sähköä.[2]. Ruotsi on korkeimmin sijoitettu valtio ilmaston muutos Climate Change Performance Index:illä[3]. Vuonna 2005, uusiutuvien energiavarojen käyttö oli noussut 26 %iin energian tuotannosta Ruotsissa. Merkittävä osa energiasta tuotetaan vesivoimasta ja biomassasta. Maaliskuussa 2005, mielipidekysely osoitti, että 83 % on hyväksyy ydinvoiman säilyttämisen tai lisäämisen[4]. Kuitenkin huolimatta siitä, että raportit radioaktiivisista vuodoista ydinjätteen varastoinnissa Forsmarkissa Ruotsissa oli julkaistu[5]. Tämä ei näyttäisi muuttaneen yleistä suhtautumista ydinvoiman käyttöön. Ruotsi on päättänyt lopettaa ydinvoimatuotannon ennen vuotta 2020, vaikkakin se on hyvin epäsuosittua sen tapahtuessa.

Ulkopolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun ajan ruotsalainen ulkopolitiikka on perustunut liittoutumattomuuteen rauhan aikana ja puolueettomuuteen sodan aikana. Kylmän sodan aikana Ruotsi ei liittynyt Natoon eikä Varsovan liittoon, ja se vastaanotti vain pienen avun Marshallin suunnitelmasta. Viime aikoina Ruotsi on kuitenkin tehnyt myös sotilaallista yhteistyötä läntisten Nato-maiden kanssa, mutta ei ole liittynyt jäseneksi.

Ruotsi on ollut Pohjoismaiden neuvoston jäsen sen perustamisesta saakka. Vuonna 1995 Ruotsi liittyi yhdessä Suomen ja Itävallan kanssa Euroopan Unioniin. Ruotsi on myös aktiivijäsen YK:ssa ja muissa järjestöissä kuten OECD ja IMF.

Poliitikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisesti tunnettuja ruotsalaisia poliitikkoja ja diplomaatteja ovat olleet: Joe Hill, Carl Skoglund, Raoul Wallenberg, Folke Bernadotte, Dag Hammarskjöld, Olof Palme, Carl Bildt, Hans Blix ja Anna Lindh.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Regeringskansliet: Lainsäädäntöprosessi Viitattu 1.4.2009.
  2. Statiska centralbyrån: Määritä nimeke! Viitattu 02.04.2009. (ruotsiksi)
  3. Climate Change Performance Index Viitattu 03.04.2009. (saksaksi)
  4. World Nuclear Association: Nuclear Power in Sweden tammikuu 2009. Viitattu 03.04.2009. (englanniksi)
  5. AFX News Limited: Swedish nuclear power station leaks high levels of radioactive waste into Baltic Forbes. 22.kesäkuuta 2005. Viitattu 03.04.2009. (englanniksi)