Uskonto

Wikipedia

Uskontojen teemasivu

Uskonnolla tarkoitetaan yleiskielessä uskoa jumalaan tai muuhun yli-inhimilliseen mahtiin, siihen turvautumista sekä siihen liittyvää pyhyyden kokemusta yleismaailmallisena ilmiönä. Nämä ovat uskonnossa usein muotoutuneet oppijärjestelmäksi ja ilmenevät erilaisina yhteisöllisinä tapoina ja palvontamenoina.^[1] Uskonnon määritelmiä on lukuisia eikä niistä vallitse yksimielisyyttä.^[2]

Erilaisten uskontojen tunnuksia.

[muokkaa] Uskontojen jaottelua

Uskontoja voidaan jaotella monin eri perustein. Jumalakäsityksen mukaan jumalauskoiset uskonnot voidaan jakaa yksijumalisiin, kuten juutalaisuus, kristinusko ja islam, sekä monijumalisiin, kuten hindulaisuus) ja monistisiin uskontoihin (useat aasialaiset uskonnot). Viime aikoina on yleistynyt historiallinen jako: abrahamilaiset uskonnot (juutalaisuus, kristinusko, islam), dharmalaiset uskonnot (hindulaisuus, buddhalaisuus, jainalaisuus, sikhiläisyys), taolaiset uskonnot (taolaisuus, shintolaisuus, kongfutselaisuus) ja animistiset uskonnot.

[muokkaa] Suurimmat uskonnot

Suurimmat uskonnot maittain:
sininen = protestanttinen kristillisyys
violetti = katolinen kristillisyys
vaaleanpunainen = ortodoksinen kristillisyys
vihreä = islam
punainen = juutalaisuus
oranssi = hindulaisuus
keltaoranssi = kungfutselaisuus
keltainen, keltavihreä ja ruskea = buddhalaisuus

Tutkimustulokset uskontojen merkityksestä ihmisille maittain. Prosenttiosuudet sille, kuinka moni pitää uskontoa hyvin tärkeänä:
punainen = hyvin merkittävä
sininen = ei kovin merkittävä
harmaa = ei tietoja

[muokkaa] Kymmenen suurinta uskontoryhmää

Maailman kymmenen suurinta uskontoryhmää ovat:

1. Kristinusko 2,1 miljardia
2. Islam 1,3 miljardia
3. Hindulaisuus 900 miljoonaa
4. Kiinan perinteiset uskonnot 394 miljoonaa
5. Buddhalaisuus noin 376 miljoonaa
6. Shamanismi, alkuasukasuskonnot 300 miljoonaa
7. Afrikan perinteiset uskonnot 100 miljoonaa
8. Sikhiläisyys noin 23 miljoonaa
9. Juutalaisuus noin 13–15 miljoonaa
10. Bahá'í noin 7 miljoonaa

Ei-uskonnollisia, ateisteja tai agnostikkoja on noin 1,1 miljardia, ja he muodostavat kolmanneksi suurimman ryhmän.^[3] Maailman viisi suurinta uskontoa syntyivät kaikki Aasiassa ^[4]

[muokkaa] Suomen suurimmat uskonnot

Seuraavassa on esitetty Suomen suurimpien rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien jäsenmäärät.

1. Suomen evankelis-luterilainen kirkko 82,4 % 4 348 442 henkeä (2006)^[5]
2. Uskontokuntiin kuulumattomia 14,5 % noin 750 000
3. Suomen ortodoksinen kirkko 1,2 % noin 60 000
4. Muihin uskontokuntiin kuuluvia 1,3 % noin 65 200^[6]
   1. Jehovan todistajat noin 19000
   2. Suomen Vapaakirkko 13700
   3. Katolinen kirkko Suomessa 8700
   4. Islam-seurakunnat 8000, useita erillisiä seurakuntia (arvio)
   5. Suomen Adventtikirkko 4000
   6. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko eli mormonit 3300

Lisäksi n. 47 000 suomalaista eli vajaa prosentti väestöstä kuuluu yhdistysmuotoisiin helluntaiseurakuntiin, jotka eivät ole rekisteröityneet uskonnollisiksi yhdyskunniksi.

[muokkaa] Uskonnollisuus

Osmo Koskelainen teki vuonna 1968 sosiologian väitöskirjan aiheesta Maallistuva suomalainen suurkaupunki.^[7] Hänen suorittamiensa tilastollisten tutkimusten mukaan uskonnollisuus jakautuu seuraaviin osatekijöihin:

1. Usko uskonnon opinkappaleisiin
2. Aatteellinen uskonnollisuus
3. Kirkon kannattaminen
4. Uskonnollisiin menoihin osallistuminen
5. Uskonnollisten elämysten kokeminen

• Ensiksi uskontoon liittyy joukko todellisuuden luonnetta koskevia väitteitä.
• Toiseksi uskontoon liittyy joukko yhteisöä ja käyttäytymistä koskevia ohjeita.
• Kolmanneksi uskontoon liittyy uskonnollisten laitosten tarpeellisina pitämistä.
• Neljänneksi uskontoon liittyy määrämuotoista toimintaa kuten jumalien palvontaa pyhäköissä, jumalien avuksi kutsumista rukoilemalla ja niin edelleen.
• Viidenneksi uskontoon liittyy uskonnollisia kokemuksia.

Ninian Smart on esittänyt, että monista uskonnoista löytyy seitsemän uskonnon ulottuvuutta. Näitä ovat Smartin mukaan käytännön ja rituaalien ulottuvuus, kokemuksen ja tunteen ulottuvuus, kertomusten ja myyttien ulottuvuus, opin ja filosofian ulottuvuus, etiikan ja säädösten ulottuvuus, yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuus ja materiaalinen ulottuvuus.

• Käytännön ja rituaalien ulottuvuus tarkoittaa erilaisiin rituaaleihin osallistumista. Myös ajatustasolla hyväksyttyjen oppien noudattaminen on osa käyttäytymistasoa.

• Kokemuksen ja tunteen ulottuvuus tarkoittaa sitä, että uskonnossa esiintyy erilaisia subjektiivisia tunne-elämyksiä ja vakaumuksia. Näitä ovat esimerkiksi mystiikka, tunne Jumalan läsnäolosta ja vaikutuksesta, erilaiset näyt ja valaistumiset.

• Kertomusten ja myyttien ulottuvuus tarkoittaa, että uskontoihin kuuluu joko kirjoittamattomia tai kirjoitettuja kertomuksia ja myyttejä, joihin rituaalit pohjautuvat.

• Opin ja filosofian ulottuvuus viittaa uskonnon teologiaan ja oppiin.

• Etiikan ja säädösten ulottuvuus tarkoittaa, että uskontoihin kuuluu moraalikoodeja ja sääntöjä, jotka liittyvät rituaalien toimittamiseen ja sääntelevät uskonnollisen ihmisen elämää.

• Yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuudella tarkoitetaan, että henkilön uskonto on osa ympäröivän ryhmän kulttuuria ja toimii vuorovaikutuksessa sen kanssa. Tällaisia yhteisöjä ovat esim. kirkko, lahko ja kultti. Uskonto vaikuttaa kulttuurissa myös ajattelutapoihin ja tieteeseen.

• Materiaalisella ulottuvuudella tarkoitetaan, että uskonto näkyy kulttuurissa ja vaikuttaa siihen. Uskonto vaikuttaa usein laajasti mm. tapoihin ja taiteeseen kuten arkkitehtuuriin, kirjallisuuteen, musiikkiin ja kuvataiteeseen.^[8]

Suomessa luterilaisen kirkon vuonna 1996 tekemässä tutkimuksessa 45 % suomalaisista piti itseään uskovina. Naisista uskovia oli 56 % ja miehistä 33 %. Maaseudulla uskovia oli 51 % ja kaupungeissa 34 %. 15–24-vuotiaista itseään piti uskovina 33 % ja yli 65-vuotiaista 65%. Koulutustaso ei vaikuttanut uskovien osuuteen. Luterilaiseen kirkkoon kuuluvista uskovina piti itseään 46 %, muihin uskontokuntiin kuuluvista 75 % ja uskontokuntiin kuulumattomista 22%^[9].

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
2. ↑ Erkki Hartikainen: http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/2000_02/ateismi.html Ateismi ja aatteet. Vapaa Ajattelija, 2000, nro 2/02.
   T. Jeremy Gunn: http://www.law.harvard.edu/students/orgs/hrj/iss16/gunn.shtml The Complexity of Religion and the Definition of “Religion” in International Law. Harvard Human Rights Journal, 2003, nro Spring 2003.
   Definitions of the word ”religion” (None are totally satisfying) Religioustolerance.org: Ontario Consultants on Religious Tolerance. Viitattu 21.7.2007. (englanniksi)
   Uskonnon ulottuvuudet Opetushallituksen etälukiosivusto. www.oph.fi/etalukio: Opetushallitus. Viitattu 28.4.2008.
3. ↑ Major Religions of the World Ranked by Number of Adherents Adherents.com. Viitattu 21.7.2007. (englanniksi)
4. ↑ Koululaisen PerusTieto, Helsinki Media 1995 s. 338
5. ↑ Kirkon jäsenmäärä laski - Tutkimus kirkosta eroamisen syistä valmistunut 21.2.2006. Kirkon tiedotuskeskus. Viitattu 22.7.2007.
6. ↑ Väestörekisterikeskuksen tilastot 31.12.2006. Väestörekisterikeskus. Viitattu 22.7.2007.
7. ↑ Osmo Koskelainen: Maallistuva suomalainen suurkaupunki: Tutkimus eräiden yhteisö-, kasvatus- ja tilannetekijöiden vaikutuksesta helsinkiläisten maallistumiseen ja uskonnolliseen etsiytymiseen. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Porvoo Helsinki: WS, 1968.
8. ↑ Smart, Ninian, Uskontojen maailma, (2005), Otava.
9. ↑ Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27265-5.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Kirjallisuutta

Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:

Kirjallisuutta uskonnosta

• Boyer, Pascal: Ja ihminen loi jumalat: Kuinka uskonto selitetään. (Et l’homme créa les dieux, 2001.) Suomentanut Tiina Arppe. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-31815-7.

• Dawkins, Richard: Jumalharha. (The God delusion, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2007. ISBN 978-952-5697-00-1.

• Dennett, Daniel C.: Lumous murtuu: Uskonto luonnonilmiönä. (Breaking the spell: Religion as a natural phenomenon, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2006. ISBN 978-952-5202-96-0.

• Harris, Sam: Uskon loppu: Uskonto, terrori ja järjen tulevaisuus. (The end of faith: Religion, terror, and the future of reason, 2004.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2007. ISBN 978-952-5202-99-1.

• Helenius, Timo, Timo Koistinen & Sami Pihlström (toim.): Uskonnonfilosofia. Porvoo Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27403-8.

• Hitchens, Christopher: Jumala ei ole suuri: Kuinka uskonto myrkyttää kaiken. (God is not great: How religion poisons everything, 2007). Suomentanut Matti Kinnunen. WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34140-7.

• Pyysiäinen, Ilkka: Jumalan selitys: 'Jumala' kognitiivisena kategoriana. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14940-7.

• Pyysiäinen, Ilkka: Jumalten keinu: Kiertoajelu uskontotieteessä. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-987-3.

• Sihvola, Juha: Maailmankansalaisen uskonto. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-21279-9.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Tuomas Martikainen: Uskonnot Suomessa- Hakupalvelu uskonnollisista ja maailmankatsomuksellisista yhteisöistä
• Adherents.com (englanniksi)
• Religioustolerance.org (englanniksi)
• Etälukio: Uskonto