Varkaus (rikosoikeus)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Varkaus on toisen irtaimen omaisuuden, kuten tavaran tai rahan, anastamista toisen hallusta.[1]

Anastus on laajin termi rikokselle, joka kohdistuu omistusoikeutta vastaan. Se on yleistermi, joka kattaa varkauden, kavalluksen ja ryöstön.

Varkaus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anastamisen määritelmä Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anastamisen käsite ei ole käytännössä aiheuttanut merkittäviä tulkintaongelmia, vaikka sen sisältöä ei voida pitää täysin selvänä. Anastamisella tarkoitetaan hallituksen esityksen mukaan "toisen omistaman irtaimen omaisuuden oikeudetonta ottamista, pitämistä, luovuttamista tai muunlaista hyväksikäyttöä tarkoituksella sen saaminen itselleen tai toiselle sellaiseen omistukseen, joka on pysyvää ja ulkonaiselta olemukseltaan vastaa omistusoikeutta."[2]

Varkaus vai vahingonteko – vai erehdys?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varkausrikos edellyttää tahallisuutta ja siinä oleellista on omistusoikeuteen puuttuminen, joten esimerkiksi toiselta riistetyn omaisuuden, kuten henkilön kädestä napatun matkapuhelimen, heittäminen mereen ei ole varkaus vaan vahingonteko (RL 35:1). Varkausrikoksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että rikoksentekijä haluaa pitää rikoksen kohteena olevan omaisuuden itsellään. Toisaalta mikäli joku ottaa käyttöönsä erehdyksessä vaikka toisen omistaman, lukitsemattoman polkupyörän luullen sitä omakseen, koska se on täsmälleen samannäköinen kuin oikea pyörä, kyseessä ei ole varkaus, sillä teko ei ole tahallinen. Tässä on vastuuvapausperusteena ns. tunnusmerkistöerehdys.[3]

Varkaus vai kavallus?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varkaus eroaa kavalluksesta siten, että kavallus kohdistuu henkilön hallussa laillisesti olevaan irtaimeen omaisuuteen. Kaksi erilaista rikosnimikettä on tarpeen mm. siksi, että varkaudella tai kavalluksessa viedyn omaisuuden takaisin saaminen oikealle omistajalle eroaa toisistaan.

Jos siitä, mikä näytetään entiseltä haltijalta viedyksi näpistämisen, varkauden, ryöstön tahi kiristämisen kautta, syntyy riita, ja jos se, jonka haltuun esine on joutunut, todistaa sen ottaneensa vastaan vilpittömässä mielessä; antakoon kuitenkin pois riidanalaisen esineen ilman lunastusta ja hakekoon vahingonkorvausta saantomieheltään taikka siltä, jonka rikoksen kautta esine on hänelle joutunut. (RVA 11 §)[4]

Kavalletun esineen haltuunsa vilpittömässä mielessä saanut henkilö ei ole velvollinen luovuttamaan esinettä sen oikealle omistajalle muuten kuin saamalla sen arvoa vastaavan lunastuksen (rahana). Jos esine on viety varkaudella, on sen myös vilpittömässä mielessä saanut velvollinen luovuttamaan esineen oikealle omistajalle lunastuksetta.

Esineen takaisinsaannista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisin sanoen varkauden kohteeksi joutunut Aapo saa polkupyöränsä takaisin Matilta, jolle varas Barabbas on sen ehtinyt myydä, ja Matti voi yrittää periä kauppasummaa takaisin varkaalta vahingonkorvauksena, mutta Aapo ei joudu kärsimään. Sen sijaan varastetun pyörän ostanut Matti menettää sekä pyörän että myös rahansa vaikka hän ei tiennyt eikä hänen edes olisi edes pitänyt tietää pyörää varastetuksi (vilpitön mieli).

Sen sijaan tilanteessa, jossa rikoksentekijä Barabbas on myynyt Aapolta lainaksi saamansa mutta omakseen väittämänsä (kavaltamansa) polkupyörän vilpittömässä mielessä olleelle Matille, Aapon pitää maksaa kauppahinta Matille saadakseen pyöränsä takaisin ja Aapon pitää yrittää periä rahat takaisin kavaltaja B:ltä. Matti ei kärsi taloudellisia menetyksiä, koska hän ei ole velvollinen luopumaan pyörästä ilman lunastusta, kun taas Aapo on oikeutettu saamaan lunastusrahat vahingonkorvauksena rikoksentekijältä. Mikäli Matti ei ole ollut vilpittömässä mielessä eli hän on tiennyt, että B:llä ei ole oikeutta myydä pyörää, hän on velvollinen luovuttamaan pyörän Aapolle ilman lunastusta.

Joka tapauksessa Aapolla on aina oikeus saada pyöränsä takaisin Matilta joko lunastuksella tai ilman, kun se on joutunut pois hänen hallustaan vääryydellä. (Oikeussääntöinä ovat Kauppakaaren 11:4 tai RVA 11 §)

Suomen rikoslain säännös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varkaudesta on säädetty rangaistus Suomen rikoslain 28. luvun 1 §:ssä, joka kuuluu näin:[1]

”Varkaus
Joka anastaa toisen hallusta irtainta omaisuutta, on tuomittava varkaudesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.
Yritys on rangaistava.”

Oikeuskäytäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varkausrikokset ovat yleinen rikostyyppi. Tilastokeskuksen mukaan poliisi kirjasi vuosina 2005–2013 erilaisia varkaustapauksia vuosittain noin 150 000 kappaletta (vuodesta riippuen 138 750–153 266).[5]

Varkaus on varkausrikosten perusmuotoinen rikos. Näpistys on varkauden lievä tekomuoto ja törkeä varkaus on vakava tekomuoto.[6][7]

Tavanomaiset rangaistukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Näpistyksestä voidaan tuomita ainoastaan sakkoon, vankeutta siitä ei voi saada.[7]
  • Varkaudesta yksittäisrikoksena tuomittiin 3340 henkilöä vuonna 2008. Näistä sakkorangaistuksen sai 1667 kappaletta (50 %), ehdollisen vankeusrangaistuksen 685 (21 %), yhdyskuntapalvelua 166 (5 %) ja ehdotonta vankeutta 744 kappaletta (22 %). Keskimääräinen päiväsakkojen lukumäärä oli näissä tapauksissa 43 päiväsakkoa. Ehdollisten vankeusrangaistusten keskipituus oli 2,5 kuukautta ja ehdottomien 2,7 kuukautta.[8]
  • Törkeästä varkaudesta tuomitaan 50 %:ssa tapauksista ehdoton vankeusrangaistus, jonka keskipituus vuonna 2008 oli noin 12,5 kuukautta.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Rikoslaki (19.12.1889/39), 28 luku - Varkaudesta, kavalluksesta ja luvattomasta käytöstä, 1 § Varkaus Ajantasainen lainsäädäntö, Finlex, finlex.fi, viitattu 14.9.2014
  2. Hallituksen esitys Eduskunnalle rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen ensimmäisen vaiheen käsittäväksi rikoslain ja eräiden muiden lakien muutoksiksi, 1988 vp. n:o 66 (HE 66/1988), sivu 35.
  3. Frände, Dan: Yleinen rikosoikeus, s. 142. Suom. Markus Wahlberg. Helsinki: Edita, 2005. ISBN 951-37-4314-4. (suomeksi)
  4. Asetus rikoslain voimaanpanemisesta 11 § 19.12.1889. www.finlex.fi. (suomeksi)
  5. a b Oikeus - Rikollisuus (Poliisin tietoon tulleet rikokset) Tilastokeskus, stat.fi. Viitattu 14.9.2014.
  6. Rikoslaki (19.12.1889/39), 28 luku - Varkaudesta, kavalluksesta ja luvattomasta käytöstä, 2 § Törkeä varkaus Ajantasainen lainsäädäntö, Finlex, finlex.fi, viitattu 14.9.2014
  7. a b Rikoslaki (19.12.1889/39), 28 luku - Varkaudesta, kavalluksesta ja luvattomasta käytöstä, 3 § Näpistys Ajantasainen lainsäädäntö, Finlex, finlex.fi, viitattu 14.9.2014
  8. a b Tilastokeskuksen Tilastot > Oikeus > Käräjäoikeuksien rikosasioiden ratkaisut 2008 [1]