Kalmisto H -kulttuuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hautausmaa H-kulttuuri

Kalmisto H -kulttuuri[1] oli muinainen pronssikautinen kulttuuri Pohjois-Pakistanissa ja Luoteis-Intiassa Indus-kulttuurin romahtamisen jälkeen. Sitä pidetään yleensä indoiranilaisten arjalaisten tai näiden sukulaiskansojen luomuksena. Indoiranilaiset paimentolaiset hyökkäsivät maahan, ja toivat oman kulttuurinsa, jota levittivät sotaisesti itään. Paimentolaiset omaksuivat pian viljelyn ja monia paikallisia kulttuuripiirteitä. Maa koostui silloin pappien ja soturiylimysten johtamista pienistä heimoista. Kulttuuri alkoi Intian niemimaalla 1900 eaa. ja päättyi 1300 jaa. uusien rautakautisten keramiikkatyylien leviämiseen.

Kalmisto H-kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalmisto H-kulttuuri levisi lopulta Punjabissa ja lähialueilla Himalajan eteläpuolella Chenab-joelta Sutlej- ja Saraswati-joelle ja aidässä aivan Gangesin ja Yamunan latvoille ja etelässä nykyisen Rahimyar Khanin seuduille[2]. Kalmisto H-kulttuuria edelsi Indus-kulttuuri eli Harappa-kulttuuri, jonka erääksi tuhon syyksi on arveltu indoeurooppalaisille sukua olevian arjalaisten tunkeutumista maahan. Kalmisto H-kulttuurin esineistöä on löydetty Pohjois-Pakistanista jopa Swatin alueelta asti ja idästä Ganga-Jamunan seudulta, minne kulttuuri asteittain levisi.

Tähän jälkiharappalaiseen kulttuuriin liittyy indoeurooppalaisille tyypillisiä tapoja. Äkkiä alkoivat polttohautaukset uurniin, sitä ennen oli haudattu puisiin arkkuihin. Saviastioiden tyyli ja koristelu vaihtuivat. Induksen laakson laaja kauppa romahti, Intian valtameren meren kotiloita ei enää käytetty. Tiilien käyttö rakentamiseen jatkui. Tämä kulttuuri levisi itään ja toi riisin viljelyn mukanaan. Jo noin 2200 eaa. tienoilla tunnettu riisi yleistyi aikaa myöten vehnän ja ohran sijaan.

Kalmisto H-kulttuurin löytöjä tehtiin ensiksi Harappan Kalmisto H:ksi kutsutulta hautausmaalta[3]. Näihin aikoihin taloja rakennettiin enää kertaalleen käyteytysitä tiilistä[4]. Tätä kulttuuria saattoi edeltää siirtymävaihe noin 1900–1700 eaa. (engl. Late Harappan Transitional). Tätä sanotaan joskus myöhäisharappalaiseksi kulttuuriksi. Kalmisto H -vaihe merkitsi vuoteen 1300 eaa. asti Intian alueen kulttuurin hajaantumista. 1300 eaa. alkoi rautakausi, ja kulttuurit levisivät Punjabista ja Rajasthanista itään Gangesin laaksoon. Noin 1500–500 eaa. vallitsi niin sanottu vedalainen aika, jolloin syntyivät Intian pyhät kirjoitukset Veda ja Rigveda.

Kytkennät muihin kulttuureihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parpolan mukaan Kalmisto H-kulttuuri ja eteläisempi Jhukar-kulttuuri olisivat olleet indoiranilaiseten hallitsemia[5]. Tämän aikaiseen ns Punjab-vaiheeseen liittyivät myös Luoteis-Pakistanin tsangolla ollut Swatin kulttuuri eli Gandharan kulttuuri sekä okralla maalattu keramiikka, joka lienee heikentynyt Harappan kulttuuri. Sinhissä ja lähialueilla Pirak ja Jhukar[6] nousivat jossain vaiheessa arjalaisten saapumisen jälkeen. Indoeurooppalaisen Gandharan hautakulttuurin löydöt 1600–500 eaa. muistuttavat Baktria-Margianan (BMAC) ja Iranin löytöjä. Kun Mohenjo-Daroi autioitui, Kot Dijissä elämä jatkui[4]. Katelaista on löydetty pronssinen hevostapsas, Tiimagarhasta rautavaljaat. Baluchistanin laaksoon ilmestyi Harappa-keramiikan sijaan noin 1300 eaa. alkaen harmaata maalattua keramiikkaa[4]. Noin 1200[4]–800 eaa. vallitsi punamusta keramiikka Pohjois-Intiassa, paikoin heti Harappan keramiikan jälkeen. Sen jälkeen nousi "maalattu harmaa keramiikka" 1300/1200–800 eaa. Punjabin-Gangesin alueella ja myös "pohjoinen musta kiillotettu keramiikka" 700–300 eaa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ihmisen suku, Etruskeista viikinkeihin, Göran Burenhult, sivut 70, 71
  2. www.globalheritagefund.org/where/indus.html
  3. http://www.harappa.com/indus2/162.html
  4. a b c d Etruskeista viikinkehin, sivu 70
  5. http://www.harappa.com/script/maha2.html
  6. Indus center, India

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]