Kalmisto H -kulttuuri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

 

Hautausmaa H-kulttuuri

Kalmisto H -kulttuuri[1] oli muinainen pronssikautinen kulttuuri Pohjois-Pakistanissa ja Luoteis-Intiassa Indus-kulttuurin romahtamisen jälkeen. Se oli lähinnä muuntunutta Harappan kulttuuria, jossa oli monia ulkoisia vaikutteita. Sitä pidetään yleensä indoiranilaisten arjalaisten tai näiden sukulaiskansojen luomuksena. Indoiranilaiset paimentolaiset hyökkäsivät maahan, ja toivat oman kulttuurinsa, jota levittivät sotaisesti itään. Paimentolaiset omaksuivat pian viljelyn ja monia paikallisia kulttuuripiirteitä. Maa koostui silloin pappien ja soturiylimysten johtamista pienistä heimoista. Kulttuuri alkoi Intian niemimaalla 1900 eaa. ja päättyi 1300 jaa. uusien rautakautisten keramiikkatyylien leviämiseen.

Kalmisto H-kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalmisto H-kulttuuri levisi lopulta Punjabissa ja lähialueilla Himalajan eteläpuolella Chenab-joelta Sutlej- ja Saraswati-joelle ja idässä aivan Gangesin ja Yamunan latvoille ja etelässä nykyisen Rahimyar Khanin seuduille.[2] Kalmisto H-kulttuuria edelsi Indus-kulttuuri eli Harappa-kulttuuri, jonka erääksi tuhon syyksi on arveltu indoeurooppalaisille sukua olevien arjalaisten tunkeutumista maahan. Kalmisto H-kulttuurin esineistöä on löydetty Pohjois-Pakistanista jopa Swatin alueelta asti ja idästä Ganga-Jamunan seudulta, minne kulttuuri asteittain levisi.

Tähän jälkiharappalaiseen kulttuuriin liittyy indoeurooppalaisille tyypillisiä tapoja. Äkkiä alkoivat polttohautaukset uurniin, sitä ennen oli haudattu puisiin arkkuihin. Saviastioiden tyyli ja koristelu vaihtuivat. Induksen laakson laaja kauppa romahti noin 1900 eaa, Intian valtameren meren kotiloita ei enää käytetty. Tiilien käyttö rakentamiseen jatkui. Tämä kulttuuri levisi itään ja toi riisin viljelyn mukanaan. Jo noin 2200 eaa. tienoilla tunnettu riisi yleistyi aikaa myöten vehnän ja ohran sijaan.

Kalmisto H-kulttuurin löytöjä tehtiin ensiksi Harappan Kalmisto H:ksi kutsutulta hautausmaalta.[3] Näihin aikoihin taloja rakennettiin enää kertaalleen käytetyistä tiilistä[4]. Tätä kulttuuria saattoi edeltää siirtymävaihe noin 1900–1700 eaa. (engl. Late Harappan Transitional). Tätä sanotaan joskus myöhäisharappalaiseksi kulttuuriksi. Kalmisto H -vaihe merkitsi vuoteen 1300 eaa. asti Intian alueen kulttuurin hajaantumista. 1300 eaa. alkoi rautakausi, ja kulttuurit levisivät Punjabista ja Rajasthanista itään Gangesin laaksoon. Noin 1500–500 eaa. vallitsi niin sanottu vedalainen aika, jolloin syntyivät Intian pyhät kirjoitukset Veda ja Rigveda.

Kytkennät muihin kulttuureihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalmisto H:n keramiikassa esiintyvät aiheet: tähti, ruusu, riikinkukka ja härkä esiintyivät jo ennen Harappan kulttuuria sekä harappan kulttuurissa mutta lintu- ja pipal-lehtiaiheet muistuttavat enemmän Länsi-Iranin aiheita kuin Harappan kulttuuria.[5]

Harappan hautausmaan Kalmisto H:n vanhempi kerrostuma II sisältää tuon ajan iranilaista tyyppiä olevia löytöjä. Harappalaiste keramiikkaa ei esiintynyt. Tässä kerrostumassa ei esiintynyt vielä polttohautausta. Se tuli vasta nuorempaan kerrostumaan I, jossa on punaista keramiikkaa.[6] Parpolan mukaan Kalmisto H-kulttuuri ja eteläisempi Jhukar-kulttuuri olisivat olleet indoiranilaiseten hallitsemia.[7] Tämän aikaiseen ns Punjab-vaiheeseen liittyivät myös Luoteis-Pakistanin tasangolla ollut Swatin kulttuuri eli Gandharan kulttuuri sekä okralla maalattu keramiikka, joka lienee heikentynyt Harappan kulttuuri. Sindhissä ja lähialueilla Pirak ja Jhukar[2] nousivat jossain vaiheessa arjalaisten saapumisen jälkeen. Etelässä Induskulttuuri jatkui n. 1800 eaa. jälkeen muuntuneena Daimabadissa ainakin vuoteen 1600 eaa. Etelässä nousi Rangpurin kulttuuri noin 1400 eaa. Indoeurooppalaisen Gandharan hautakulttuurin löydöt 1600–500 eaa. muistuttavat Baktria-Margianan (BMAC) ja Iranin löytöjä. Kun Mohenjo-Daroi autioitui, Kot Dijissä elämä jatkui[4]. Katelaista on löydetty pronssinen hevospatsas, Tiimagarhasta rautavaljaat. Beluchistanin laaksoon ilmestyi Harappa-keramiikan sijaan noin 1300 eaa. alkaen harmaata maalattua keramiikkaa[4]. Noin 1200[4]–800 eaa. vallitsi punamusta keramiikka Pohjois-Intiassa, paikoin heti Harappan keramiikan jälkeen. Sen jälkeen nousi "maalattu harmaa keramiikka" 1300/1200–800 eaa. Punjabin-Gangesin alueella ja myös "pohjoinen musta kiillotettu keramiikka" 700–300 eaa.

Ajoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sangholin Kalmisto H-kytkentäinen myöhäisharappalainen asutus on ajoitettu n4ljällä ajoituksella suunnilleen aikaan 2175–1785 ... 1715–1560 kalenterivuotta eaa[8]. Tämän mukaan Kalmisto H ajoittusi noin 2000 – alle 1700 eaa. Mutta barasta tehdyt ajoituksen osuvat laajemmalle aikavälille noin 2350–1330 eaa. Yhteenvetona monista ajoituksista voidaan päätellä, jotta Kalmisto H olisi loppunut noin 1700–1500 eaa. Kalmisto H saattoi alkaa Pubjabissa aiemmin kuin Sindhissä, Punjabissa noin 2200–2100 eaa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ihmisen suku, Etruskeista viikinkeihin, Göran Burenhult, sivut 70, 71
  2. a b Indus center, India] Global Heritage Fund. Arkistoitu 23.2.2009. Viitattu 17.8.2018. Web archive 2009
  3. Dish or lid Harappa.com. Viitattu 17.08.2018.
  4. a b c d Etruskeista viikinkehin, sivu 70
  5. https://books.google.fi/books?id=r4s-YsP6vcIC&pg=PA249&lpg=PA249&dq=cemetery+h+culture&source=bl&ots=9-9PHlpy1t&sig=ACfU3U10i0UvUBxEeHy_eK4nWcmOmBrZEg&hl=fi&sa=X&ved=2ahUKEwjGpP_J3_bmAhVQwMQBHTfUBew4ChDoATAAegQIBxAB#v=onepage&q=cemetery%20h%20culture&f=false The Rise of Civilization in India and Pakistan Bridget Gordon Allchin, Bridget Allchin, Raymond Allchin Cambridge University Press, 29.7.1982 s. 248
  6. Biology and burials The Harappan Tradition. 9.7.2003. Viitattu 17.8.2018.
  7. Mahadevan, Iravatham: The Indus Script - The Coming of the Aryans Harappa.com. Viitattu 17.08.2018.
  8. Mohammad Rafique Mughal: The Decline of the Indus Civilization and the Late Harappan Period in the Indus Valley. Lahore Museum Bulletin, 1990. Artikkelin verkkoversio. en

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]