Ninna-ji

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ninna-ji
仁和寺
Ninna-jin päähalli Kondō.
Ninna-jin päähalli Kondō.
Perustiedot
Sijainti Japani Kioto, Japani
Rakennustyyppi Temppeli
Uskonnollinen käyttö Shingon-buddhalaisuus
Arkkitehtuuri
Rakennuttaja Keisari Kōkō
Valmistumisvuosi 886

Ninna-ji (jap. 仁和寺) on shingon-buddhalainen temppeli Japanissa Kioton länsiosassa Ukyō-kun alueella. Sen perusti alun perin palatsiksi keisari Kōkō vuonna 886, ja hänen kuoltuaan rakennustyöt saatti päätökseen keisari Uda vuonna 888. Uda asettui alueelle astuttuaan valtaistuimelta, ja se tunnettiinkin sittemmin "Omuron palatsina" (Omuro gosho) Omuron alueen mukaan. Myöhemmin palatsista tehtiin buddhalainen temppeli.[1] Ninna-jistä tuli Kioton ensimmäinen monzeki-temppeli, jonka apotti oli keisarillisesta perheestä.[2]

Aikoinaan Ninna-jillä oli laajat maa-alueet ja kuusikymmentä alatemppeliä.[1] Temppeli paloi Ōnin-sotien aikana 1400-luvun loppupuolella, mutta sen rakensivat osittain uudelleen Tokugawat ja keisari Go-Mizuno'o 1630-luvulla.[2] Uudelleenrakennuksen aikaisia rakennuksia ovat viisikerroksinen pagoda, Kondō (päähalli) ja Mieidō (perustajan halli), jotka olivat alun perin palatsin keskeisimmät rakennukset, sekä temppelin alueen lounaisosassa sijaitseva alkuperäisen palatsin paikalle rakennettu Omuro gosho.[1]

Temppelin pohjoispuolelle on rakennettu miniatyyrikoossa Shikokun 88 temppelin pyhiinvaellus kunnioittamaan saarella syntynyttä Kūkaita. Reitti valmistui alun perin vuonna 1832.[1]

Ninna-ji otettiin yhdessä Kioton muiden kulttuuriaarteiden kanssa Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1994.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Judith Clancy: Exploring Kyoto. Weatherhill, 1997. ISBN 0-8348-0383-6.
  2. a b June Kinoshita, Nicholas Palevsky: Gateway to Japan. Kodansha, 1998. ISBN 4-7700-2018-X.
  3. Historic Monuments of Ancient Kyoto (Kyoto, Uji and Otsu Cities) Unesco. Viitattu 1.10.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]