Lahjakkuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lahjakkuus on monilajista monitaitoisuutta, tai erityistä taitavuutta ja suorituskykyä (varsinkin asian opetteluun nähden) jollakin tiedon tai taidon osa-alueella (matemaattinen lahjakkuus, kielellinen lahjakkuus, musiikillinen lahjakkuus). Lahjakkuus on yksilöitä vertaileva käsite: lahjakkuuden lajit ja taidot vaihtelevat eri yksilöillä ja yksilö on lahjakas tai "vähemmän" lahjakas aina suhteessa johonkin oletettuun keskimääräiseen lahjakkuuteen.

Monilajinen lahjakkuus voidaan ajatella kykynä löytää tai luoda ongelmia, jotka auttavat yksilöä oppimaan uutta. Erityislahjakkuus taas on jo hankittua kykyä suoriutua erityisen taitavasti jostain tehtävistä; tällaisilla erityiskyvyillä on usein aivoissa paikannettavissa olevia alueita joiden rakenteen tai toiminnan suhteen lahjakkaat eroavat valtaväestöstä (joko synnynnäisesti tai oppimisen seurauksena). Aivojen toiminnan kuvaus ei kuitenkaan välttämättä kerro sen enempää siitä mitä lahjakkuus on, tai erojen syistä (geenit vs. ympäristö). Ihmisen käyttäytymistä säätelevät monet yksilölliset perityt ja koetut tekijät.

Koulukypsyys ja koululahjakkuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulussa menestyminen on yksi länsimaisessa yhteiskunnassamme keskeinen lahjakkuuden erityisalue - "koululahjakkuus" - jolla ei välttämättä ole muuta korrelaatiota elämässä tai työssä menestymiseen kuin se, että suuntautuminen työuralle perustuu koulutukseen ja edellyttää sitä. Koulukyvykkyyttä mitataan muun muassa älykkyysosamäärällä, joka ilmaisee tietyn tyyppisessä aikarajoitetussa kognitiivisessa testissä selviämistä. Älykkyysosamäärä ei pysty kuvaamaan esimerkiksi sosiaalista lahjakkuutta, joka on dynaaminen ja tilannespesifi sekä yhteydessä metataitoihin ja persoonallisuuteen. Erilaisille oppijoille tulisi tarjota erilaisia lahjakkuuksia ja persoonallisia taipumuksia vastaavia erilaisia oppimistilanteita. Usein lahjakkuus ymmärretään samaksi kuin älykkyys. Älykkyys on kuitenkin vain yksi lahjakkuuden puolista. Lahjakkuuden käsite on sidoksissa aikaan ja kulttuuriin. Lahjakas ihminen luo tuotteita tai tarjoaa palveluja, joita tarvitaan hänen kulttuurissaan[1].

Howard Gardnerin älykkyys- eli lahjakkuusluokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Moniälykkyysteoria

Howard Gardner on luokitellut älykkyyden jakautuvan seitsemään lahjakkuuden lajiin, jotka ovat toisistaan riippumattomia. Jokaisella on taitoja eri lahjakkuuksien aluella, mutta jotkut alueet ovat vahvempia tai heikompia.

  • Interpersoonallinen lahjakkuus Kyky ymmärtää muita ihmisiä ja ihmisten välisiä suhteita.
  • Intrapersoonallinen lahjakkuus Itsetuntemukseen liittyvä lahjakkuus. Kyky ymmärtää omia tunteitaan, asenteitaan motiivejaan ja ajattelumallejaan ja muuttaa niitä.
  • Kielellinen lahjakkuus Kyky käyttää kieltä luovasti ja taidokkaasti ja ilmaista itseään halutulla tavalla joko kirjallisesti tai puheessa. Kielellisesti lahjakkaat ihmiset saattavat oppia uusia kieliä helposti tai heillä on laaja sanavarasto.
  • Liikunnallinen eli kinesteettinen lahjakkuus Liikunnallisesti lahjakkaat hallitsevat kehonsa liikkeitä hyvin ja voivat olla taitavia urheilijoita tai tanssijoita.
  • Matemaattis-looginen lahjakkuus Tarvitaan esimerkiksi matematiikassa ja ohjelmoinnissa mutta myös ihan tavallisessa päätöksenteossa tai ongelmanratkaisussa.
  • Musikaalinen lahjakkuus Kyky ymmärtää ja säveltää musiikkia, soittaa jotain instrumenttia ja tunnistaa äänien eri vaihteluita.
  • Visuospatiaalinen lahjakkuus Kyky hahmottaa itsensä ja ympäristönsä välisiä etäisyyksiä ja ympäristön muotoja. Visuospatiaalisesti lahjakkaat ihmiset voivat olla taitavia esimerkiksi kartanluvussa, rakennuspiirustusten ymmärtämisessä tai kaavojen muokkaamisessa vaatteiden ompelussa.

Myöhemmin Gardner lisäsi tähän listaan luonnontuntemuksen-, eli naturalistisen lahjakkuuden.

Lahjakkuusharha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulussa ja kotona korostetaan usein lasten lahjakkuutta oppimisen avaimena. Niinpä lapset haluavat vaikuttaa lahjakkailta ja peittelevät työmäärää, joka oppimiseen liittyy. He eivät halua näyttää "tyhmiltä", sillä opettajien, vanhempien ja kavereiden edessä älykkäältä näyttäminen on tärkeää. Omia ponnisteluja hävetään, koska omaa tyhmyyttä ei haluta näyttää. Lahjakkuusharha saa lapset välttämään haasteita ja pelkäämään virheitä. Menestyksen vaatima kova työ koetaan uhkana itsetunnolle. Sen sijaan, että tartuttaisiin haasteisiin, usko lahjakkuuteen menestystekijänä saa lapsen kadottamaan itseluottamuksensa ja motivaationsa [2].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://openetti.aokk.hamk.fi/seppoh/TIETOISKUT/LAHJAKKUUS/index.htm Lahjakkuus ja osaaminen
  2. Dweck, Carol S.: The Secret to Raising Smart Kids, December 2007 Scientific American Mind

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Viljamaa, Janne. Tue lapsesi lahjakkuutta. WSOY 2013

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]