Kari Uusikylä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kari Uusikylä (s. 13. huhtikuuta 1945 Vaasa)[1] on luovuuden ja lahjakkuuden tutkijana tunnetuksi tullut Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori. Hän on ollut professorina Joensuun yliopistossa ja Tampereen yliopistossa sekä hoitanut professuuria Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolla. Uusikylä toimi 1990-luvun puolivälissä tutkijana Yhdysvalloissa Georgian yliopiston kasvatuspsykologian osastolla. Hänet valittiin Suomalaisen tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1999, ja kutsuttiin Turun yliopiston kunniatohtoriksi vuonna 2011.

Uusikylä on ottanut ahkerasti osaa keskusteluun älykkyyden merkityksestä, tulosvastuusta ja koulutuksen tavoitteista. Hän on kirjoittanut kolumneja Kotimaahan, Pohjalaiseen sekä Opettajaan ja pitänyt radiopakinaa Ylen Radio 1:ssä. Uusikylä on harvoja kasvatustieteilijöitä, jotka ovat nousseet tieteenalaltaan julkisiksi intellektuelleiksi.

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Miten kuvaan opetustapahtumaa (1980)
  • Opetuksen tavoitteisuus ja yhteissuunnittelu (Pertti Kansasen kanssa) (1981)
  • Opetussuunnitelman toteutuminen: oppilaiden tyytyväisyys oppiaineisiin, opetusmuotoihin ja kouluelämään peruskoulun ala-asteella (Pertti Kansasen kanssa) (1988)
  • Lahjakkaiden nuorten koulukokemukset (1989)
  • Lahjakkuus ja kasvatus (1992)
  • Lahjakkaiden kasvatus (1994)
  • Luovuus: taito löytää, rohkeus toteuttaa (Jane Piirton kanssa) (1999)
  • Didaktiikan perusteet (Päivi Atjosen kanssa) (2000)
  • Isät meidän: luovaksi lahjakkuudeksi kasvaminen (2002)
  • Luovuutta, motivaatiota, tunteita: opetuksen tutkimuksen uusi suunta/Pertti Kansanen, Kari Uusikylä (toim.) (2002)
  • Vastatulia: inhimillisen kasvatuksen ja koulutuksen puolesta (2003)
  • Laulamisen ilo, soittamisen lumo (2004)
  • Opetuksen tutkimuksen monet menetelmät (toim. Pertti Kansasen kanssa) (2004)
  • Hyvä, Paha Opettaja (2006)
  • Naislahjakkuus (2008)
  • Vastaiskuja (2010)
  • Vastaiskuja: inhimillisen elämän puolesta (2011)
  • Luovuus kuuluu kaikille (2012)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuka kukin on 2001. Helsinki: Otava, 2003.