Moniälykkyysteoria

Wikipedia

Tämän artikkelin, sen osan tai kuvan sisällön epäillään olevan tekijänoikeusrikkomus, koska se on kopioitu lähteestä: http://medianetix.internetix.fi/fi/content/artikkelit/artikkelit/article03 Asiasta saatetaan keskustella keskustelusivulla.

Moniälykkyysteoria on teoria, jonka mukaan älykkyyteen kuuluu seitsemän erilaista, itsenäistä kykyä. Jos henkilö on yhdessä asiassa älykäs, se ei takaa eikä estä älykkyyttä toisessa lajissa, sillä älyn eri muodoilla on oma hermostollinen perusta.^[1]

[muokkaa] Teorian historia

Teorian luoja Howard Gardner oli koulutukseltaan neuropsykologi, joten hän tarkkaili erityisesti aivovamman saaneita aikuisia. Gardner kiinnitti huomiota erääseen potilaaseen, joka oli menettänyt aivovaurion myötä kielelliset kykynsä mutta soitto- ja laulutaito olivat yhä jäljellä.^[1] Tämän pohjalta Gardner loi vuonna 1983^[2] moniälykkyydestä teorian, jonka mukaan äly jakaantuu seitsemään erilaiseen ja itsenäiseen älykkyyden lajiin. Älykkyys yhdessä älykkyyden lajissa ei kuitenkaan takaa eikä estä lahjakkuutta toisessa älykkyyden lajissa, sillä jokaisella älyn eri muodolla on erilainen ja oma hermostollinen perustansa.^[1]

Suhteellisuusteorioiden kehittäjä Albert Einsteinia pidetään neron arkkityyppinä.

[muokkaa] Seitsemän erilaista älykkyyden lajia

[muokkaa] Kielellinen älykkyys

Kielellisesti älykkäällä on taito tuottaa virheetöntä ja ymmärrettävää kieltä sujuvasti ja monimuotoisesti. Hän osaa ilmaista itseään ja tunteitaan sanoilla, ja hän ymmärtää muiden viesteistä kielellisiä vivahteita. Yleensä kielellisesti älykäs ihminen pitää sanoilla leikkimisestä ja vivahteikkaan kielen tuottamisesta.^[1] Älykkyysosamäärän kannalta kielellinen älykkyys on erittäin tärkeää, sillä siinä tieto on suurimmilta osin kirjallisessa muodossa, vaikka pitäähän osaamistaan osata ilmaista myös kirjoittamallakin. Kielellinen lahjakkuus voidaan jakaa suulliseen- ja kirjalliseen ilmaistuun että ymmärtämiseen. Vaurio Brocan alueella, voi heikentää ihmisen kykyä ilmaista itseään selkeästi, vaikkei henkilö olisikaan menettänyt puhekykyään. Taas jos lapselle ei opeteta yleistä kieltä, hän alkaa tuottaa ns. "omaa kieltään".^[2]

Mozart oli lapsinero, sillä hän oli jo lapsena musiikillisesti erittäin älykäs. Kuvassa Mozart on 5-vuotias.

[muokkaa] Matemaattis-looginen älykkyys

Matemaattis-looginen älykkyys ei tarkoita pelkkää laskutaitoa, vaan laajemmin kykyä loogiseen ongelman ratkaisuun, esimerkiksi päässälaskutehtäviin. Tällä tavoin lahjakas nauttii yleensä myös johdonmukaisuudesta ja pyrkii hahmottamaan, millaisia loogisia rakenteita ja malleja todellisuudessa esiintyy.^[1] Jos henkilö on matemaattis-loogisesti älykäs, han voi käsitellä suuriakin lukuja päässään. Tämä ominaisuus on jossain määrin edellytys hyvälle päättelytaidolle.^[2] Tunnetuin esimerkki lienee Albert Einstein, joka suorastaan lumoutui laskemisesta ja matemaattisten mallien luomisesta. Matemaattis-loogista kykyä tarvitaan arjessakin, kun pitää esimerkiksi perustella kantansa väittelyssä.^[1] Matemaattis-loogisesti älykäs ei tarvitse verbaalista älykkyyttä nimeksikään. Verbalistiikkaa tarvitaan vasta silloin, kun ratkaisua yritetään selittää muille. Matemaatis-loogiset henkilöt ovat erittäin usein tarkkoja ja järjestelmällisiä. Ammatteja, joissa on hyvä olla tällä tavoin lahjakas, ovat muun muassa matemaatikko, atk-ohjelmoija ja insinööri.^[2]

[muokkaa] Musiikillinen älykkyys

Musiikillisesti älykäs ihminen muistaa helposti melodioita sekä kappaleita. Hän kuulee musiikissa paljon erilaisia vivahteita ja mm. erottaa tarkasti eri instrumenttien stemmat. Hän nauttii musiikista muita enemmän ja pystyy ilmaisemaan musiikilla itseään. Luultavasti hän kiinnittää muiden puheessa huomiota sen musiikillisiin elementteihin, äänen korkeuteen ja rytmiin. Hän saattaa myös opetella puhelinnumeroita sekä sanalistoja rytmittämällä niitä.^[1] Musiikin säveltäminen ja esittäminen voidaan paikantaa aivoissa. Esimerkiksi autistiset lapset, jotka eivät pysty kommunikoimaan kielellisesti, voivat taas menestyä musiikki esityksissä erityisen hyvin.^[2]

[muokkaa] Avaruudellinen ja visuaalinen älykkyys

Tällainen ihminen pystyy hahmottamaan hyvin tiloja, ja hänellä on erittäin hyvä suuntavaisto. Hänen on helppo lukea karttaa, ja hän oppii helposti peruuttamaan peräkärryllistäkin autoa. Hän saattaa ilmaista itseään esimerkiksi piirtämällä tai valokuvaamalla. Muiden muassa kuvataiteilijat, arkkitehdit, konemekaanikot, rekkakuskit sekä suunnistajat tarvitsevat tätä taitoa.^[1] Visuaalisesti älykäs henkilö hahmottaa esineet eri asennoissa, erottaa värejä ja muotoja, näkee eri osien väliset suhteet ja tajuaa olennaiset piirteet jostakin geometrisesta, figuratiivisesta tai plastisesta rakenteesta. Tällaista älykkyyden lajia tarvitaan erityisesti kuvanveistossa, palapelin kokoamisessa ja tähtien avulla navigoitaessa. Visuaalinen älykkyys sijaitsee oikeassa aivolohkossa. Oikean aivopuoliskon vaurioissa on voitu tutkia, miten tutunkin hahmon tunnistaminen on osoittautunut mahdottomaksi, vaikka henkilö näkee kohteen tarkkarajaisesti. Henkilön on esimerkiksi ollut lähes mahdotonta piirtää näkemäänsä yksinkertaista kuviota.^[2]

[muokkaa] Liikunnallinen älykkyys

Tanssiminen vaatii omien liikkeiden kontroloimista

Liikunnallinen älykkyys ei ole pelkästään hyvää kuntoa ja urheilullisuutta, vaan henkilö, joka on liikunnallisesti lahjakas, kykenee hallitsemaan omia asentojaan, liikkeitään ja kehoaan hyvin, nauttii liikkumisesta sekä ilmaisee itseään liikkeen, ryhdin, tanssin ynnä muun avulla.^[1] Kyseessä on lahjakkuus, joka liittyy ketteryyteen, tasapainoon ja notkeuteen.^[2] Näihin asioihin liikunnallisesti älykäs henkilö kiinnittää huomiota myös muissa ja hän osaa tulkita kehon kieltä. Tanssijat ja urheilijat tarvitsevat tätä lahjakkuutta. Toisaalta liikkeiden hallitseminen ei ole tärkeää vain urheilussa, vaan kykyä tarvitaan myös esimerkiksi kirurgin ja puusepän ammatissa.^[1]

[muokkaa] Intrapsyykkinen älykkyys

Intrapsyykkinen älykkyys on kykyä ymmärtää itseään syvällisesti:^[1] henkilö pystyy käsittelemään omia heikkouksiaan ja vahvuuksia realistisesti. Mutta tällä tavalla älykäs osaa analysoida myös motiivejaan ja on valmis näkemään vaivaa itsetuntemuksensa kehittämiseksi. Tämän lajin älykkyyttä tarvitaan myös silloin kun yritämme selvittää omia tunteitamme ja ristiriitojamme.^[2] Intrapsyykkisesti älykäs henkilö on pohtija, jolle totuus on mukavuutta tärkeämpää. Ihmissuhdetyöntekijät tarvitsevat ainakin jossain määrin tätä taitoa.^[1] Heikosti intrapersoonalliset ihmiset – kuten autistiset lapset – eivät pysty näkemään itseään yksilönä, vaan ainoastaan osana ympäristöä.^[2]

Äiti Teresa. Kuva on otettu vuonna 1989 pidetyssä Bonnin perhekonferenssissa.

[muokkaa] Interpsyykkinen älykkyys

Interpsyykkinen älykkyys on kykyä olla toisten kanssa vuorovaikutuksessa – ymmärtää toisia ja tulkita heidän käytöstään. Tätä kutsutaan myös sosiaaliseksi lahjakkuudeksi, taidoksi tulla ihmisten kanssa hyvin toimeen. Interpersoonallisesti lahjakas henkilö kykenee aistimaan toisten ihmisten mielenmuutokset, jännitykset, motivaatiot ja aikomukset. Kyse ei ole mistään selvännäkijän lahjasta, vaan kyvystä tulkita niitä viestejä, joita toiset ihmiset lähettävät lähinnä eleinä, liikkeinä, ilmeinä ja äänenpainotuksina.^[2] Interpsyykkisesti lahjakas viihtyy usein ryhmissä ja on taitava tekemään yhteistyötä. Hän saa usein myös muutkin viihtymään ja sosiaaliset tilanteet sujumaan. Hänen on helppo eläytyä muiden asemaan ja ymmärtää heitä.^[1] Yksi tunnetuimmista interpsyykkisesti älykkäistä ihmisistä on Äiti Teresa. Ihmissuhdetyöntekijät tarvitsevat myös tätä taitoa, samoin poliitikot tai myyntiedustajat. Sosiaalinen älykkyys voi monella alalla viedä omistajansa hyvin korkealle yhteiskunnan hierarkiassa. Kyseinen älykkyys sijaitsee aivojemme etulohkossa. Jos alue tuhoutuu tai tuhotaan esimerkiksi lobotomialla, samalla tuhoutuu ihmisen persoonallisuus ja hänen kykynsä olla toisten kanssa vuorovaikutuksessa.^[2]

[muokkaa] Kahdeksas lahjakkuuden muoto

Myöhemmin Gardner on lisännyt listaansa vielä kahdeksannen lahjakkuuden muodon, luonnon ymmärtämisen kyvyn. Se ei kuulunut alkuperäiseen listaan, mutta hän on taipunut pitämään ympäristönsä tarkkailua ja ymmärtämistä evolutiivisesti tärkeänä: Miljoonien vuosien ajan niin maanviljelijät kuin metsästäjätkin ovat tarvinneet kykyä havainnoida luontoa. Luonnon suhteen älykäs nykyihminen taas osaa ja haluaa tarkkailla luontoa ja muistaa esimerkiksi kasvien ja eläinten nimiä. Hänestä saattaa tulla luonnontutkija, eläinlääkäri, puutarhuri tai maanviljelijä.^[1]

[muokkaa] Kritiikki

Gardnerin teorian kritisoijat huomauttavat, ettei Gardnerilla ole täsmällisiä perusteita sille, milloin jokin asia on oma älykkyyden lajinsa. Ei esimerkiksi tunneta aivovauriota, jonka seurauksena kyky tarkkailla luontoa katoaisi. Ero taidon, lahjakkuuden ja älykkyyden käsitteiden välillä tuntuisi teoriassa toisinaan hämärtyvän, varsinkin kun Gardner on pohtinut, pitäisikö lahjakkuusluetteloon lisätä niin sanottu eksistentiaalinen kyky eli taito pohtia filosofisia asioita. Toisten kriitikkojen mukaan älykkyyksiä voisi lisätä vielä paljon enemmänkin. Voitaisiin puhua esimerkiksi seksuaalisesta älykkyydestä.^[1]

Gardnerin teorian pohjalta tehtyjä ensimmäisiä testejä on jo olemassa, mutta niissä on vielä paljon kehittelemistä. Monet työnantajat ovat kuitenkin kiinnostuneita Gardnerin älykkyysmallista. Jos työhön otto suoritettaisiin perinteisesti älykkyystestiä painottaen, työtiimistä voi tulla kohtuuttoman yksipuolisesti loogis-matemaattinen. Vaihtoehtona on monipuolinen tiimi, jossa ihmisten erilaiset älykkyydet täydentävät toisiaan.^[1]

[muokkaa] Lahjakkuudet eri kulttuureissa

Gardnerin mukaan länsimainen kulttuuri suosii kielellisiä ja loogis-matemaattisia kykyjä, joissakin kulttuureissa saattavat korostua liikunnalliset tai sosiaaliset kyvyt. Garderin kuvaamien kykyjen mittaaminen vaatii enemmän kuin varsinaisia testitehtäviä; ihmisiä on tarkkailtava erilaisissa tilanteissa perinteisten älykkyystehtävien lisäksi.^[1]

[muokkaa] Katso myös

• Älykkyys
• Älykkyysosamäärä
• Robert Sternberg

[muokkaa] Lähteet