Mindaugas
| Mindaugas | |
|---|---|
 Mindaugas kuvattuna Alexander Guagninin kronikoissa. |
|
| Liettuan suuriruhtinas Liettuan kuningas |
|
| Edeltäjä | ei tiedossa |
| Seuraaja | Treniota |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1200 |
| Kuollut | 1263 |
Mindaugas (myös Mendog ja Mindowe) (1200–1263) oli ensimmäinen tunnettu Liettuan suuriruhtinas ja ainoa Liettuan kuningas. Mindaugasin valtakausi kuninkaana kesti kymmenen vuoden ajan, kunnes hänen veljenpoikansa Treniota ja herttua Daumantas murhasivat hänet. Vaikka hänen valtakautensa olikin levotonta aikaa, nykyään Liettuassa Mindaugasia pidetään maan perustajana ja länsimaisen kulttuurin tuojana.[1]
Suuriruhtinaana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mindaugasin varhaisesta taustasta ei tiedetä kuin se, että Liivinmaan riimikronikan mukaan hänen isänsä oli merkittävä kuningas (ein kunic grôβ).[2] Liettualaisen historioitsija Tomas Baranauskasin mukaan Mindaugasin isä oli mahdollisesti Henrikin Liivinmaan kronikassa vuonna 1213 mainittu nimeämätön ruhtinas[1]. Mindaugas hallitsi alkuaikoinaan Aukštaitijaa eli niin sanottua Varsinais-Liettuaa. 1200-luvulla Kalparitaristo, paavi sekä Saksan keisari kiinnostuivat kaikki Liettuan alueista ja vuonna 1236 se mainitaan yhtenä valloitettavana pakana-alueena. Paavi Gregorius IX julisti erityisen ristiretken Liettuaan ja Žemaitijaan vuonna 1236. Volkwinin johtamat kalparitarit hävisivät Mindaugasin kilpailija Vykintasin johtamille žemaitijalaisille Saulen taistelussa 22. syyskuuta 1236.[2] Liivinmaan riimikronikan mukaan Mindaugas oli vuoteen 1238 mennessä koonnut valtansa alle kaikki liettualaiset maat. Muissa lähteissä yhdistämistä tapahtui vielä myöhemmin 1230-luvulla ja vielä 1240-luvullakin. Rusilaisissa lähteissä Mindaugasia kutsutaan suuriruhtinaaksi (Veliki knjaz), mikä tarkoittaa että hän oli useamman ruhtinaan pää. Vuodesta 1245 häntä kutsutaan latinankielisissä lähteissä nimellä Supreme Rex ja että hän hallitsi kaikkia liettualaisia maita, sekä niiden lisäksi eteläistä Seloniaa, Mustaa Rusia ja mahdollisesti Minskiä ja Breslavia. Vuonna 1239 hän oli lähettänyt poikansa Vaišvilkasin hallitsemaan Novgorodia. Mindaugasin vallan tunnustivat myös ilmeisesti muinaispreussilaiset Nadruvia, Skalvia sekä jotvingialaiset Sudovian pohjoisosassa.[3]
Kuninkaana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1248 Mindaugas lähetti veljenpoikansa Tautvylasin, Edivydasin ja Saulen taistelun voittaja Vykintasin valtaamaan Smolenskia, mutta yritys epäonnistui. Sittemmin Mindaugasin pyrkimys vallata näiden alueet Liettuassa johtivat sisällissotaan, jossa Tautvylas, Edivydas ja Vykintas solmivat Mindaugasin vastaisen liiton Saksalaisen ritarikunnan ja Galitsian-Volynian kanssa. Mindaugas puolestaan lahjoi ritarikunnan Andreas von Stirlandin puolelleen.[3] Paavi Innocentius IV kastoi Mindaugasin 1251 ja vastineeksi siitä Mindaugasista tuli kuningas. Kesällä 1251 Mindaugas ja hänen puolellaan olleet kalparitarit torjuivat Tautvylasin hyökkäyksen Vorutan linnaan. Tappion jälkeen Tautvylas pakeni Galitsiaan ja tehtiin rauha, jossa Mustan Rusin hallitsijaksi nousi Galitsian ruhtinas Danielin poika Roman ja Polotskin ruhtinaskunnan johtoon nousi Tautvylas. Mindaugasin ja hänen vaimonsa Mortan virallinen kruunaaminen tapahtui vuonna 1253 ja kruunauksen suoritti paavia edustanut Kulmin arkkipiispa. Oletettua kruunauspäivää 6. heinäkuuta pidetään Liettuassa nykyin kansallisena juhlapäivänä. Mindaugas rakennutti kirkon Vilnaan nykyisen katedraalin paikalle, mikä viittaa siihen että Vilna oli jo tuolloin Liettuan keskus. Vuosina 1251–1261 Liettuan ja Liivinmaan välillä vallitsi pitkä rauha. Tänä aikana Liettua laajentui itään rusilaiselle alueelle. Mindaugas solmi rauhan myös Galitsian kanssa, jonka ruhtinas Danielin pojalle Švarnille hän naitti tyttärensä. Vuonna 1259 Kultaisen ordan mongolit hyökkäsivät Liettuaan pystymättä kuitenkaan alistamaan sitä.[4]
Valtakauden loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Žemaitijalaiset olivat Memelin (nyk. Klaipėda) perustamisen jälkeen vuonna 1252 hyökkäilleet jatkuvasti Saksalaista ritarikuntaa vastaan. Heidän voitettuaan ritarikunnan joukot Skuodassa 1259 kuurit kapinoivat ja semgallit irtautuivat ritarikunnan hallinnasta. Semgallien voitettua Durben taistelun vuonna 1260 kuurit vapautuivat kokonaan ja muinaispreussilaiset aloittivat kapinan. Ritarikunnan elpyessä 1261 žemaitijalaiset pyysivät apua Mindaugasilta tämän sisarenpojan Treniotan välityksellä.[5] Mindaugas suostui ja keräsi sotakoalition ritarikuntaa vastaan. Sota ritarikuntaa vastaan merkitsi Liettuan palaamista pakanalsuuteen, vaikka Mindaugas itse ei tiettävästi katolilaisuudesta luopunut. Mindaugasin sotakoalitioon kuului Liettuan hallitsemat rusilaiset ruhtinaskunnat Polotsk ja Vitebsk, sekä Novgorod. Hyökkäyksiä tehtiin Liivinmaalle, puolalaiseen Masoviaan ja ritarikunnan läntisille alueille muinaispreussilaisten tukemiseksi. Treniota omistautui sodalle lännessä ja Mindaugas toimi puolestaan idässä. Kaksikon välit kiristyivät ritarikunnan kukistettua Liivinmaan kapinalliset. Mindaugasin tappoi lopulta hänen vaimokseen Mortan kuoleman jälkeen ottama vaimo, joka oli jo Nalšian ruhtinas Daumantasin aviopuoliso. Treniotan rohkaisemana Daumantas tappoi Mindaugasin ja hänen kaksi poikaansa vuonna 1263. Treniota nousi Mindaugasin seuraajaksi, vaikkakin hänen valtakautensa jäi melko lyhyeksi. Mindaugasin poika Vaišvilkas, joka oli aikanaan vetäytynyt luostariin, yritti kukistaa Treniotaa. Treniotan murhasi lopulta eräs Mindaugasin palvelija ja Vaišvilkas hallitsi Liettuaa vuodesta 1264 vuoteen 1267, mutta vetäytyi lopulta takaisin luostariin, jossa hänetkin murhattiin seuraavana jouluna.[6]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mindaugasiin on myöhemmin suhtauduttu ristiriitaisesti. Pakanallismieliset pitivät häntä petturina kun taas kristityt ovat pitäneet hänen tukeaan kristinuskolle liian laimeana. Gediminasin tiedetään maininneen hänet vain ohimennen kun taas Vytautas Suuri ei maininnut häntä koskaan. Häntä on jopa väitetty myöhemmin Puola-Liettuaan kohdistuneen tuhon aiheuttajaksi.[7] Mindaugas oli puolalaisen Juliusz Słowackin näytelmä Mindowen aihe[8]. Lisäksi hän on esiintynyt Martinš Zivertsin näytelmässä Vara (1944) ja Justinas Marcinkevičiuksen runossa Mindaugas (1969). Molemmissa teoksissa arvosteltiin Mindaugasin väkivaltaista Liettuan valtion synnyttämisprosessia.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aulis Kallio: Liettuan historia. Tampere: Jagellonica-kulttuuriyhdistys ry, 2009. ISBN 978-951-98665-3-6.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b The Formation of the Lithuanian State Tomas Baranauskas. Arkistoitu 16.4.2009. Viitattu 2.6.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Kallio 2009, s. 37
- ↑ a b Kallio 2009, s. 38
- ↑ Kallio 2009, s. 39
- ↑ Kallio 2009, s. 40
- ↑ Kallio 2009, s. 41
- ↑ Artūras Dubonis: Mindaugo knyga istorija.lt. Viitattu 24.8.2010. (englanniksi)
- ↑ Juliusz Słowacki Polski Słownik Biograficzny. Arkistoitu 4.3.2009. Viitattu 28.8.2010. (puolaksi)
- ↑ Antanas V. Dundzila: King and Power lituanus.org. 1990. Arkistoitu 16.3.2021. Viitattu 28.8.2010. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mindaugas Wikimedia Commonsissa
 |
Edeltäjä: tuntematon |
Liettuan hallitsija 1236–1263 |
Seuraaja: Treniota |
| ||||||||||||||
