Quedlinburgin luostari

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
saks. Reichsstift Quedlinburg
Quedlinburgin keisarillinen luostarikirkko
9361803
Schlossqlb.jpg
Quedlinburgin linna ja luostari
Valtiomuoto keisarillinen luostarikirkko
Osa Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa
Pääkaupunki Quedlinburg
Edeltäjä(t) Saksin herttuakunta
Seuraaja(t) Preussin kuningaskunta

Quedlinburgin luostari (saks. Reichsstift Quedlinburg) on entinen luostari Quedlinburgissa, Saksi-Anhaltissa, Saksassa. Se perustettiin 936 Pyhän Matildan, Henrik I Linnustajan lesken, aloitteesta miehensä muistoksi.[1] Monien vuosisatojen ajan luostari nautti suurta arvovaltaa ja vaikutusvaltaa. Luostari oli osa Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Quedlinburgin luostari perustettiin Quedlinburgin linnakukkulalle vuonna 936 Otto I Suuren toimesta. Luostarin perustamista oli pyytänyt hänen äitinsä Matilda miehensä Henrik I Linnustajan kunniaksi ja muistoksi.[1] Myöhemmin sekä Henrik että Matilda haudattiin luostarissa.[2]

Quedlinburgin vapaa ja maallinen keisarillinen luostarikirkko (saks. Kaiserlich freie weltliche Reichsstift Quedlinburg) koostui vuoden 1802 lakkauttamiseensa asti keisarillisen perheen omistuskirkosta, joka oli liitetty maallisten luostarinaisten (Stiftsdamen) kollegioon, joka oli aateliston naimattomista tyttäristä koostunut yhteisö.

Keisarillisten suhteiden kautta luostari kasvoi ja siitä tuli pian vauras ja kukoistava yhdyskunta. Abbedissa oli vapautettu hänen hiippakuntansa, Halberstadtin piispan, toimivallasta. Halberstadtin piispat olivat jatkuvasti väittelyssä abbedissojen kanssa siitä, että piispalla olisi ollut hengellinen toimivalta luostarissa nojaten perusteluun, että miehet johtivat naisia.[3] Poliittisissa suhteissa Quedlinburgin abbedissa oli valtakunnanruhtinatar, minkä kautta hänellä oli oikeus olla mukaana valtiopäivillä ja äänestää.[3]

Uskonpuhdistuksen vaikutuksesta luostarista tuli luterilainen abbedissa Anna II:n aikana. Vuonna 1803 luostarista tuli osa Preussin kuningaskuntaa ja se muutettiin Quedlinburgin ruhtinaskunnaksi. Vuosien 1807-1813 välillä ruhtinaskunta oli osa lyhytikäistä Westfalenin kuningaskuntaa.

Kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhän Servatiuksen kirkko, joka toimii nykyään luterilaisena kirkkona

Pyhän Servatiukseen kirkko on omistettu Tongerenin ja Saint-Denisin piispalle Pyhälle Servatiukselle. Kirkko on merkittävä romaanista tyyliä edustava rakennus. Basilikan rakentaminen aloitettiin joskus ennen vuotta 997 ja valmistui 1021. Vuonna 1070 riehunut tulipalo aiheutti paljon vahinkoa kirkolle. Rakennus uudelleenkorjattiin entiseen muotoonsa ja vihittiin uudelleen 1129 Lothar III:n läsnäollessa.

Aarrekammio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luostari sai lukuisia lahjoja, kuten kallisarvoisia kirjoja, käsikirjoituksia ja liturgisia esineitä, jotka varastoitiin aarrekammioon. Toisen maailmansodan lopussa amerikkalainen sotilas Joe Tom Meador (1916-1980) ryösti useita kammion arvokkaimmista esineistä, muun muassa Pyhän Servatiuksen pyhäinjäännöslippaan Kaarle Kaljupään ajalta. Varastettujen tavaroiden sijainti selvisi vuonna 1987 ja pitkän oikeudenkäynnin jälkeen ne palautettiin luostariin vuonna 1993.[4]

Aikakirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Quedlinburgin aikakirjat

Luostari tunnetaan erityisesti Quedlinburgin aikakirjojen (lat. Saxonicae Annales Quedlinburgenses, saks. Quedlinburger Annalen) kotina. Aikakirjat on kirjoitettu luostarissa vuosien 1008-1030 välillä mahdollisesti nunnan kirjoittamana. Aikakirjat käsittelevät poliittisia asioita sekä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan historiaa.[5]

Abbedissat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moni luostarin abbedissoista polttohaudattiin luostarin kryptassa, missä ovat heidän monumenttinsa. Kryptaan on haudattu muun muassa Ringelheimin Matilda, joka oli yksi luostarin perustajista muttei abbedissa[1]

Roomalaiskatoliset abbedissat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Matilda, Otto I Suuren tytär, virassa 966-999
  2. Adelheid I, Otto II:n tytär, virassa 999-1045
  3. Beatrix I, Henrik III:n tytär, virassa 1045-1062
  4. Adelheid II, Henrik III:n tytär, virassa 1062-1095
  5. Eilica, virassa 1095-1110
  6. Agnes I, Władysław I Hermanin tytär, virassa 1110-1126
  7. Gerburg, Kappenbergin kreivitär, virassa 1126-1137
  8. Beatrix II, virassa 1137-1160
  9. Meregart, virassa 1160-1161
  10. Adelheid III, virassa 1161-1184
  11. Agnes II, virassa 1184-1203
  12. Sophia I, Brehnan kreivitär, virassa 1203-1226
  13. Bertradis I, virassa 1226-1230
  14. Kunigunde, virassa 1230-1231
  15. Osterlinde, virassa 1231-1233
  16. Amfurtin Gertrud, virassa 1233-1270
  17. Bertradis II, virassa 1270-1308
  18. Kranichfeldin Jutta, virassa 1308-1347
  19. Luitgard, virassa 1347-1353
  20. Agnes III von Schraplau, virassa 1354-1362
  21. Elisabeth I von Hakeborn, virassa 1362-1375
  22. Margarete von Schraplau, virassa 1376-1379
  23. Irmgard, virassa 1379-1405
  24. Adelheid IV, virassa 1405-1435
  25. Anna I, virassa 1435-1458
  26. Hedwig, virassa 1458-1511
  27. Magdalene, virassa 1511-1515
  28. Anna II, virassa 1516-1540 (jatkoi virkaansa protestanttina)

Protestanttiset abbedissat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anna II, virassa 1540-1574
  2. Elisabeth II, virassa 1574-1584
  3. Anna III, virassa 1584-1601
  4. Maria, virassa 1601-1610
  5. Dorothea, virassa 1610-1617
  6. Dorothea Sophie, virassa 1617-1645
  7. Anna Sophie I, virassa 1645-1680
  8. Anna Sophie II, virassa 1681-1683
  9. Anna Dorothea, virassa 1684-1704

Maria Aurora von Königsmark, hallitsi prioritarina vakanssin aikana 1704-1718

  1. Marie Elisabeth, virassa 1718-1755
  2. Anna Amalia, virassa 1756-1787
  3. Sophia Albertina, virassa 1787-1803 (viimeinen abbedissa)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kremer, Marita, 1924:Die Personal- und Amtsdaten der Äbtissinen des Stifts Quedlinburg bis zum Jahre 1574. Leipzig (= Phil. Diss. Univ. Leipzig 1924)
  • Wilberg, Max, 1906, 1987. Regententabellen: Eine Zusammenstellung der Herrscher von Ländern aller Erdteile bis zum Beginn des 20. Jahrhunderts. Frankfurt/Oder, Transpress VEB Verlag für Vehrkehrswesen, Berlin. ISBN 3-344-00094-2

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c The lives of Mathilda and The epitaph of Adelheid, sivu 99 Sean Gilsdorf, Pyhä Odilo (Clunyn apotti). Viitattu 28.12.2010.
  2. The lives of Mathilda and The epitaph of Adelheid, sivu 126 Sean Gilsdorf, Pyhä Odilo (Clunyn apotti). Viitattu 28.12.2010.
  3. a b "The Encyclopaedia Britannica", 1911
  4. U.S. 5th Circuit Court of Appeals USA v MEADOR FindLaw. Viitattu 28.12.2010.
  5. Thietmar, David Warner:"Ottonian Germany", sivu 43. 2001

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 51°47′09″N, 11°08′13″E