Pavel Bermondt-Avalov
| Pavel Bermondt-Avalov | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. maaliskuuta 1887 Tbilisi, Georgia, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 27. tammikuuta 1974 (86 vuotta) New York, Yhdysvallat |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) | Venäjän keisarikunta |
| Palveluvuodet | 1901–1921 |
| Komentajuudet | |
| Taistelut ja sodat | |
| Sotilasarvo | Kenraalimajuri |
| Kunniamerkit | Pyhän Yrjön ritarikunta Pyhän Annan ritarikunta |
Pavel Rafalovitš Bermon(d)t-Avalov (ven. Павел Рафалович Бермон(д)т-Авалов, 4. maaliskuuta 1877 – 27. tammikuuta 1974) oli georgialais-venäläinen Ussurin kasakka ja sotaherra, joka otti osaa ensimmäiseen maailmansotaan ja useisiin Venäjän lokakuun vallankumousta seuraneisiin sotiin, kuten Venäjän sisällissotaan ja Baltiassa tapahtuneisiin Viron, Latvian- ja Liettuan itsenäisyyssotiin.
Sisällysluettelo |
Elämäkerta [muokkaa]
Nuoruus [muokkaa]
Bermondt-Avalov syntyi Tbilisissa, nykyisen Georgian pääkaupungissa. Hän sai toisen sukunimensä adoptioisänsä, Georgian prinssi Mikhail Avalishvilin mukaan. Bermondt-Avalov sai musikaalisen kasvatuksen, ja hänestä toimikin nuoruudessaan transbaikalilaisten kasakoiden musikaalisena johtajana. Myöhemmin vuonna 1906 hän aloitti sotilasuran Ussurin kasakoissa nousten kapteeniksi vuonna 1914.
Venäjän sisällissota ja sota Baltian maita vastaan [muokkaa]
Bermondt-Avalov taisteli Venäjän keisarikunnan puolesta Venäjän–Japanin sodassa ja ensimmäisessä maailmansodassa. Sisällissodan puhjettua Venäjällä hänestä tuli Länsi-Venäjän vapaaehtoisen armeijan (bermontialaiset) komentaja. Baltian alueella toiminut armeija koostui venäläisistä ja saksalaisista sotilaista, joiden tehtävänä oli taistella bolševikkeja vastaan. Sen sijaan, että Bermondt-Avalov olisi keskittänyt joukkonsa taistelemaan venäläisiä kommunisteja vastaan, hän suuntasi huomionsa itsenäisiksi julistautuneiden Viron, Latvian ja Liettuan nujertamiseen. Länsi-Venäjän vapaaehtoinen armeija sai vuonna 1919 lukuisia Baltian maiden alueita haltuunsa, mutta latvialaiset ja liettualaiset joukot virolaisten tuella pakottivat Bermondt-Avalovin joukot perääntymään. Bermontialaiset joukot perääntyivät Baltiasta vuoden 1919 lopulla.[1]
Myöhempi elämä [muokkaa]
Neuvostoliiton perustamisen jälkeen Bermondt-Avalov muutti Länsi-Eurooppaan. Vuonna 1921 hän kirjoitti Saksassa asuessaan muistelmansa. Vaikka Bermondt-Avalov osallistui oikeistolaiseen toimintaan Saksassa, kansallissosialistit karkottivat hänet Saksasta vuonna 1936. Karkotuksen jälkeen hän asui ensin Belgradissa, Serbiassa ja myöhemmin New Yorkissa, Yhdysvalloissa, jossa hän kuoli vuonna 1974.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Kamuntavičius, Rūstis; Vaida Kamuntavičienė, Remigijus Civinskas, Kastytis Antanaitis: "Lietuvos istorija 11–12 klasėms", sivut 354-355. Vaga, 2001. ISBN 5-415-01502-7.(liettuaksi)
