Pavel Bermondt-Avalov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pavel Bermondt-Avalov
Henkilötiedot
Syntynyt 4. maaliskuuta 1887
Venäjän lippu Tbilisi, Georgia, Venäjän keisarikunta
Kuollut 27. tammikuuta 1974 (86 vuotta)
Yhdysvaltain lippu New York, Yhdysvallat
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Venäjän keisarikunnan lippu Venäjän keisarikunta
Palveluvuodet 1901–1921
Komentajuudet
Taistelut ja sodat
Sotilasarvo Kenraalimajuri
Kunniamerkit Pyhän Yrjön ritarikunta
Pyhän Annan ritarikunta

Pavel Rafalovitš Bermon(d)t-Avalov (ven. Павел Рафалович Бермон(д)т-Авалов, 4. maaliskuuta 187727. tammikuuta 1974) oli georgialais-venäläinen Ussurin kasakka ja sotaherra, joka otti osaa ensimmäiseen maailmansotaan ja useisiin Venäjän lokakuun vallankumousta seuranneisiin sotiin, kuten Venäjän sisällissotaan ja Baltiassa tapahtuneisiin Viron, Latvian- ja Liettuan itsenäisyyssotiin.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bermondt-Avalov syntyi Tbilisissa, nykyisen Georgian pääkaupungissa. Hän sai toisen sukunimensä adoptioisänsä, Georgian prinssi Mikhail Avalishvilin mukaan. Bermondt-Avalov sai musikaalisen kasvatuksen, ja hänestä toimikin nuoruudessaan transbaikalilaisten kasakoiden musikaalisena johtajana. Myöhemmin vuonna 1906 hän aloitti sotilasuran Ussurin kasakoissa nousten kapteeniksi vuonna 1914.

Venäjän sisällissota ja sota Baltian maita vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bermondt-Avalov taisteli Venäjän keisarikunnan puolesta Venäjän–Japanin sodassa ja ensimmäisessä maailmansodassa. Sisällissodan puhjettua Venäjällä hänestä tuli Länsi-Venäjän vapaaehtoisen armeijan (bermontialaiset) komentaja. Baltian alueella toiminut armeija koostui venäläisistä ja saksalaisista sotilaista, joiden tehtävänä oli taistella bolševikkeja vastaan. Sen sijaan, että Bermondt-Avalov olisi keskittänyt joukkonsa taistelemaan venäläisiä kommunisteja vastaan, hän suuntasi huomionsa itsenäisiksi julistautuneiden Viron, Latvian ja Liettuan nujertamiseen. Länsi-Venäjän vapaaehtoinen armeija sai vuonna 1919 lukuisia Baltian maiden alueita haltuunsa, mutta latvialaiset ja liettualaiset joukot virolaisten tuella pakottivat Bermondt-Avalovin joukot perääntymään. Bermontialaiset joukot perääntyivät Baltiasta vuoden 1919 lopulla.[1]

Myöhempi elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton perustamisen jälkeen Bermondt-Avalov muutti Länsi-Eurooppaan. Vuonna 1921 hän kirjoitti Saksassa asuessaan muistelmansa. Vaikka Bermondt-Avalov osallistui oikeistolaiseen toimintaan Saksassa, kansallissosialistit karkottivat hänet Saksasta vuonna 1936. Karkotuksen jälkeen hän asui ensin Belgradissa, Serbiassa ja myöhemmin New Yorkissa, Yhdysvalloissa, jossa hän kuoli vuonna 1974.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kamuntavičius, Rūstis; Vaida Kamuntavičienė, Remigijus Civinskas, Kastytis Antanaitis: "Lietuvos istorija 11–12 klasėms", sivut 354-355. Vaga, 2001. ISBN 5-415-01502-7.(liettuaksi)