Holoseeni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maailmanlaajuinen lämpötilanvaihtelu holoseenikaudella. Eri tutkijoiden eri menetelmillä tehdyissä mittauksissa on eroja.

Holoseeni on nykyinen geologinen aikakausi, joka alkoi ilmaston lämmetessä viimeisen jääkauden jälkeen noin 11 550 kalenterivuotta sitten (noin 9 600 eaa.). Holoseenia edelsi pleistoseeni (2,588 miljoonaa - 11500 vuotta sitten), jonka aikana kylmät jääkaudet (glasiaalit) ja niiden väliset interglasiaalit (lämpökaudet) vuorottelivat pohjoisilla alueilla. Holoseeni on viimeinen interglasiaali. Holoseenin alkupuolella jää vetäytyi laajoilta alueilta, ja sen tilalle tuli kuivalle maalle ensin matalia ruohoja, kukkia ja pensaita käsittävä tundrakasvillisuus, sitten koivu ja lopulta mänty. Holoseenin keskivaiheilla oli nykyistä lämpimämpää[1].

Luoteis-Euroopassa holoseenista käytetään myös nimitystä Flanderi-interglasiaali. Paleoklimatologiassa holoseeni on happi-isotooppivaihe MIS 1. Holoseeni ja sitä edeltänyt pleistoseeni yhdessä muodostavat kvartäärikauden, joka puolestaan on nykyisen kenotsooisen maailmankauden kolmas jakso.

Holoseenikaudelle on ominaista nykyihmisen kulttuurin nopea kehitys metsästäjä-keräilyvaiheesta maatalouden harjoittamiseen ja lopulta kaupunkien ja kirjoitettua kieltä käyttävän sivilisaation syntymiseen noin 5 000 vuotta sitten. Kaudella on alkanut ihmisen aiheuttama eläinlajien suuri joukkotuho, joka johtuu ihmisen ympäristöä muuttavasta toiminnasta.

Holoseenin ilmasto on vaihdellut jaksollisesti, ja lämpötilan muutokset ovat olleet huomattavia myös viimeisen tuhannen vuoden aikana. Euroopassa nykyistä lämpimämpää oli etenkin vuosina 1150–1300. Tällöin Islanti ja Grönlanti asutettiin, ja Grönlannissa pystyttiin viljelemään vehnää alueella, joka ilmaston myöhemmin viilennyttyä muuttui arktiseksi. Myös Islannissa voitiin harjoittaa maanviljelyä alueilla, joille myöhemmin levisivät jäätiköt. Lyhyttä lämmintä kautta seurasi viileä ajanjakso, jota kutsutaan pieneksi jääkaudeksi. Se kesti noin 1400–1900. Tuolloin jäätiköt etenivät sekä Norjassa että Alpeilla. Esimerkiksi Lontoossa Thames-joki jäätyi tuolloin pitkiksi ajoiksi talvisin ja joen jäällä vietettiin Frost Fairs -markkinoita, jotka olivat suurimmillaan 1800-luvun alkupuolella.


Sisällysluettelo

Holoseenin ilmasto ja yleinen kehitys [muokkaa]

Sarja Vaihe Kronozooni Kalenterivuotta
sitten
Holoseeni Subatlanttinen 0–2 400
Subboreaali 2 400–5 660
Atlanttinen 5 660–9 220
Boreaali 9 220–10 640
Preboreaali 10 640–11 560
Pleistoseeni Veiksel-jääkausi Nuorempi Dryas 11 560–12 700

Aiempi ilmasto [muokkaa]

Viimeisin jääkausi, Veiksel-jääkausi, päättyi noin 11 600 vuotta sitten rajuun ilmaston lämpenemiseen, jonka aikana lämpötila nousi huomattavasti muutaman kymmenen vuoden aikana. Holoseenikauden alussa oli vielä laajoja jäätiköitä muutaman tuhannen vuoden ajan. Holoseenin alkupuolella Suomen ilmasto oli koivua kasvava preboreaalinen, kylmä ja viileä, mutta sen lämmetessä yhä useampi puulaji alkoi saapua Suomeen. Mannerjäätikkö suli lopullisesti Ruotsista noin 9 500 eaa., mutta Amerikan mantereella tuhansia vuosia myöhemmin. Ilmasto lämpeni 9 000–8 000 vuotta sitten nykyistä lämpimämmäksi. Silloin vallitsi ”holoseenin lämpötilaoptimi”. Itämeri muuttui lopullisesti mereksi Tanskan salmien avauduttua noin 8 200 vuotta sitten. Näihin aikoihin tapahtui kylmä notkahdus lämpötilassa.

Pohjoisen pallonpuoliskon keskilämpötila oli holoseenilla kolmena 2000 vuoden jaksona noin 1 °C nykyistä korkeampi[2].

Ilmasto on vaihdellut holoseenikaudella noin 1 500 vuoden jaksoissa viileästä lämpimään, yleinen kehitys on ollut pitkään hitaasti viilenevä ennen nykyistä lämmintä aikaa. Holoseeni jaetaan vanhaan, keskimmäiseen ja uusimpaan kauteen.[3] Vanha kausi oli yli 11 600–8 000 vuotta ennen nykyaikaa (ennen atlanttista kautta), keskimmäinen oli atlanttinen lämpökausi ja nyt on menossa uusi holoseenin kausi. Jääkauden jälkeen holoseenin aikana ilmasto ensin lämpeni, sitten saavutti huippunsa ja alkoi vähitellen viiletä. Uusi jääkausi alkaa ennustusten mukaan 3 000 tai 19 000 vuoden päästä, jos kasvihuone-ilmiö ei estä sitä.

Nykyinen ilmastonmuutos [muokkaa]

Maailman pintalämpötilojen muutos aikavälillä 1850–2006. Vuosien 1961–1990 keskiarvo on kuvaajan arvossa nolla.
Pääartikkeli: Ilmaston lämpeneminen

Viime vuosikymmeninä maapallon alailmakehä ja merien keskilämpötila on noussut ja nousun arvioidaan jatkuvan.

Maanpinnan läheisen ilman lämpötila nousi 1900-luvulla maailmanlaajuisesti keskimäärin 0,74 ± 0,18 °C. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n mukaan ilmaston lämpeneminen on suorien havaintojen perusteella kiistaton tosiasia, ja johtuu hyvin todennäköisesti (yli 90 % todennäköisyydellä) valtaosin ihmiskunnan aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä. Kasvihuonekaasuja syntyy muun muassa fossiilisten polttoaineiden polttamisesta, maan raivauksesta ja maataloudesta, ja niiden pitoisuuksien kasvaminen johtaa maanpinnan ja alailmakehän lämpenemiseen voimistamalla kasvihuoneilmiötä. IPCC arvioi, että ilmasto lämpenee 1,1–6,4 °C, todennäköisimmin 1,8–4,5 °C, aikavälillä 1990–2100.[4] IPCC:n näkemyksiin yhtyvät ainakin 30 tiedeakatemiaa ja -yhteisöä, mukaan lukien G8-maiden sekä Brasilian, Kiinan ja Intian kansalliset tiedeakatemiat.[5] Siinä missä yksittäiset tieteentekijät ovat ilmaisseet erimielisyytensä IPCC:n tuloksista[6], ilmastotieteilijöiden ylivoimainen enemmistö yhtyy niihin.[7][8]

Maailmanlaajuisella lämpötilojen nousulla on monia vaikutuksia, kuten merenpinnan nousu ja sademäärien muutokset, joiden seurauksena äärimmäisten sääilmiöiden yleisyyden ja voimakkuuden arvioidaan kasvavan. Muita seurauksia ovat viljelysrajojen muuttuminen, jäätikköjen peräytyminen ja eläinlajien sukupuutot.[4]

Holoseenin kaudet [muokkaa]

Preboreaalikausi [muokkaa]

Pääartikkeli: Preboreaali
Holoseenin merenpinnan kohoamiskäyrä.
Holoseenin lämpötiloja Grönlannin jääkerrostuman isotoopeista mitattuna.

Aivan jääkauden loputtua oli kylmää, mutta lämmintä tuli parin tuhannen vuoden sisään. Holoseenin alussa Suomessa oli vielä suuri mannerjäätikkö ja laajat alueet veden alla sekä jään vetäydyttyä varpuja, vaivaiskoivuja yms. käsittävä tundrakasvillisuus.

Preboreaalikausi oli kuiva, alussa viileä, mutta loppua kohti lämpenevä kausi Veiksel-jääkauden jälkeen noin 11 560–10 640 kalenterivuotta sitten. Jääkauden lopun kylmän dryaskauden päätyttyä lämpötila heilahteli ns. preboreaalin kylmässä heilahtelussa 11 300–11 150 vuotta sitten.

Preboreaalikaudella Maan jäätiköt olivat vielä suuria, ja ilmasto vielä kauden alussa hyvin viileä. Aivan kauden alussa jää alkoi vetäytyä Suomessa Salpausseliltä. Kun suunnilleen samaan aikaan mannerjäätikkö poistui Ruotsissa Närken tienoilta, nykyisen Itämeren paikalla ollut kylmä Baltian jääjärvi tyhjeni osittain Atlanttiin ja muuttui Yoldiamereksi. Preboreaalikaudelle oli ominaista koivun levittäytyminen aikaisemman pujoa ja marunaa kasvavan tundran ja jäätikön alueella, ja mannerjään nopea sulaminen. Oli kuivaa ja viileätä[9]. Kauden edetessä esim. pajupensaat yleistyivät, sitten vaivaiskoivut ja lopulta pitkät koivut. Koivun lisäksi varhaisia puita olivat muun muassa kataja, pihlaja ja haapa.

Aivan jääkauden loppuessa ja holoseenin alkaessa suurriista kuoli. Suurriistaan kuuluvat mm. mammutit. Tämä on saattanut liittyä jääkauden aikaiseen ilmastonmuutokseen ja ihmisen toimintaan tai molempiin. Kauden puolivälin jälkeen saapui Suomeen kivikautinen asutus, mutta oli harvaa. Merenpinta nousi 35 metriä holoseenin alussa. Ruotsin salmien kohdalla ollut meriyhteys eristi Itämeren Ancylusjärveksi, jonka pinta alkoi nousta[9]. Aivan kauden lopussa nykyisten Tanskan salmien kohdalle puhkesi joki, ja Ancylusjärven pinta alkoi laskea.

Neoliittinen kausi – ajanjakso, jolloin maatalous syntyi – alkoi Lähi-idästä. Saviastioiden valmistus noin 9 000 vuotta sitten (7 000 eaa.) avasi tien myöhemmälle metallien käsittelytaidon omaksumiselle.

Boreaalikausi [muokkaa]

Pääartikkeli: Boreaalikausi

Boreaalikausi 10 640–9 220 kalenterivuotta sitten oli suunnilleen yhtä lämmin kuin nyt Etelä-Suomessa, ja edellistä kosteampi. Mänty yleistyi laajoilla alueilla koivun tilalle[3].

Suomen asutus vakiintui kauden lopuilla.

Jääkauden mannerjäätikkö suli loppuun noin 9 500 vuotta sitten, mutta jääkauden loppu määritellään monesti vuodeksi jolloin Skandien mannerjäätikkö katkesi keskeltä kahtia pohjoiseen ja eteläiseen osaan ehkä noin 9 800 vuotta sitten. Noin 9 500 vuotta sitten oli ”boreaalinen kylmä kausi” eli Piora I ja II.

Boreaalin lopuilla Keski-Euroopassa oli vieläkin kuivaa, vuotuinen sademäärä noin 300-5000 mm ja vuoden keksilämpötila 13 C[10]. 9 000 vuotta sitten Sahara oli kostea ja kasvoi savannia, mutta kuivui useana aaltona niin että 5 000 vuotta sitten alkoi olla nykyisenlainen.

Atlanttinen kausi ja holoseenin lämpöhuippu [muokkaa]

Pääartikkeli: Atlanttinen kausi

Lämmin, kostea atlanttinen kausi oli 9220–5660 vuotta sitten. Silloin Suomen ilmasto oli nykyistä mereisempi. Holoseenin lämpöhuippu saavutettiin noin 6900–6400 vuotta sitten. Silloin oli keskimäärin 0,5–2 °C nykyistä lämpimämpää koko maapallon alueella. Pohjois-Siperian kesät lämpenivät kuitenkin 2–6 °C.

Tätä holoseenin lämpimintä kautta sanotaan myös mm. holoseenin ilmasto-optimiksi, hypsitermaaliksi, altitermaaliksi, holoseenin optimiksi ja holoseenin megatermaaliksi.

Amerikan jääkentän sulaminen tyhjensi jääjärven mereen, mistä tuli 8 200–7800 vuotta sitten[11] lyhytkestoinen pienehkö kylmeneminen, ”8 200 vuoden takainen kylmä piikki”. Lämpötila laski eri alueilla noin 1–5,5 astetta. Tällöin maanviljely taantui Lähi-idässä, kun oli laajaa kuivuutta[12].

Noin 7 100 vuotta sitten kylmeni hiukan.

Kauden lopuilla noin 5 800 vuotta koettiin kuiva jakso, jolloin Sahara kuivui huomattavasti. Kausi oli noin 3800–2800 eaa ja luultavasti se aiheutti asutuksen keskittymisen suurkaupunkeihin Mesopotamiassa[13] ja Egyptissä[14]. Kuivuus paheni juuri sivilisaatioiden synnyn aikoihin noin 3500-3200 eaa.[15].

Subboreaalinen kausi [muokkaa]

Pääartikkeli: Subboreaalinen

Subboreaalinen kausi oli nykyistä kuivempi ja lämpimämpi kausi 5 660–2 400 vuotta sitten. Kun jalot lehtipuut alkoivat vetäytyä Euroopassa etelämmäs selvästi, alkoi subatlanttinen kausi. Ilmasto viileni ja kuivui Suomessa.

Kylmää oli 3500–2000 eaa. subboreaalikauden alussa, esim. Afrikka aavikoitui. Noin 3500–3000 eaa. oli viileä ja kostea Pioran oskillaatio, jota jotkut tutkijat pitävät aikaisempaa viileämmän subboreaalikauden alkuna. Puuraja putosi Alpeilla 100 metriä. Ilmasto kylmeni myös muualla maailmassa. Välimeren seutu ja Lähi-itä kuivui. Pioran kylmä piikki saattoi liittyä noin 3250 eaa. tapahtuneeseen tulivuorenpurkaukseen tai Auringon vaihteluihin.

Noin 2200 eaa. koettiin kuiva jakso monilla maailman alueilla, muun muassa Egyptissä, jossa Niilin veden vähyys aiheutti nälänhätää, kun peltojen kasteluvesi loppui.

Noin 2000-0 eaa. oli melko viileätä. Noin 1800–1250 vuotta sitten oli viileätä. Noin 1500–1000 eaa. oli leutoa.

Subatlanttinen kausi [muokkaa]

Pääartikkeli: Subatlanttinen
Question book-4.svg
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä.
Eri menetelmillä eri paikoista saatuja viimeisen 2000 vuoden lämpötilakäyriä.

Noin 2600–2400 kalenterivuotta sitten eli noin 600–400 eaa. alkaneen subatlanttisen kauden alussa viileni nopeasti, ja on ollut kosteaa ja sateista. Näihin aikoihin Pohjois-Euroopassa eläneet ihmiset omaksuivat raudan käytön käyttötavaroissa. Etelämpänä rautaa oli opittu takomaan aiemmin: lähi-idässä, Persiassa, Kreikassa ja Intiassa 1100-luvulla eaa. ja Länsi-Afrikassa jo 1200 eaa. Ihmisen esihistorian jaotuksessa elettiin siis rautakautta, mistä juontuu myös subatlanttisen kauden alun tienoilla noin 900–300 eaa. vallinnut niin sanottu rautakauden kylmä jakso. Noin 800 eaa Euroopan ilmasto kostui ja viileni[16].


Kylmällä ajalla 1200–300 eaa lämpimämmän ja viileän ilman raja kulku välimeren leveyksillä[17]. mutta vuosien 300 eaa – 300 jaa lämpimällä ajalla kylmän ja lämpimän ilman raja kulki Pohjois-Saksan leveyksillä Euroopassa[17].

Noin 1–300 (tai 1–100) ajanlaskun alun jälkeen oli roomalainen lämmin kausi ja noin 400–1000 tai 100–600 kylmä kausi (Göschenerin kylmä periodi II) eli noin 450–900 jaa. kansainvaellusajan kylmä minimi. Tällöin kylmän ja lämpimän ilman raja kulki Pohjois-Afrikassa[17] 36 leveysasteella[18]. Vuonna 172-173 oli Euroopassa kylmää. Vuoden 401 muistiinpanojen mukaan Mustameri jäätyi kuukaudeksi[19]. Euroopassa oli tulvia 900–1100[19]. Keskiajalla oli lämmin kausi 1000–1200 (tai 600–1350). Tätä sanotaan keskiajan lämpökaudeksi. Tällöin Grönlannissa saattoi viljellä viljaa (kuten nykyisinkin viljellään pienessä mittakaavassa) ja Kanadan arktisilla saarilla oli 4 °C nykyistä lämpimämpää ja keskileveysasteilla 2,5 °C nykyistä lämpimämpää. Vuodet 1280–1380 olivat hyvin lämpimiä ympäri vuoden[20]. Mutta 1429 kylmeni, ja Adrianmeri jäätyi[20]. Vuosina 1500–1550 tuli taas lämmintä.

Ilmasto viileni keskiajan jälkeen (1350–1900). Ajanjaksoa kutsutaan nimellä pieni jääkausi. Tämän kauden aikana lämpötila vaihteli mm. tulivuorenpurkausten takia ja Auringon aktiivisuudessa tapahtuvien pienten muutosten. Ilmasto oli viileä 1550-1680, ja kylmeni taas 1739. 1700-luvun lopuilla lämpeni taas, ja 1850–1890 oli taas kylmää[20].

1930-luvulla lämpeni Suomessa huomattavasti, ja Huippuvuorilla lämpötila nousi 3 astetta, tammikuun keskilämpötila 10 astetta. Pohjois-Grönlannissa oli silloin 5 astetta 1900-luvun normaalia lämpimämpää.

Viime aikoina ilmasto on lämmennyt huomattavasti. Yleisen kehityssuunnan lisäksi on nähtävissä pienempiä viilenemisiä ja lämpenemisiä sekä kuivumisia ja kostumisia. Osa näistä lienee alueittaisia. Joinakin holoseenin kausina ilmasto näyttää vaihtelevan normaalia herkemmin vuosi vuodelta.

Jäätiköiden uskotaan alkavan laajeta jo 3 000 vuoden kuluttua, jos kasvihuoneilmiöstä johtuva nykyinen ilmastonmuutos ei hidasta tai estä tätä. Maan keskilämpötila on noussut noin 0,6 astetta viimeisen sadan vuoden aikana.

Holoseenin jako Pohjoismaissa [muokkaa]

Question book-4.svg
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä.
Nimi Jaksonumero Ikä kalenterivuosia
Preboreaalinen I 11550–10200 Jääkausi päättyy virallisesti, jäätä vielä Suomessa. Kuivaa ja viileää, koivumetsiä. Askolan kivikautinen kulttuuri.
Boreaalinen I 10200–8900 Kuivaa, lämmintä. Vanha mesoliittinen, Antrea, vanhin varmasti tunnettu kivikautinen ihmisen asutus Suomessa, koira ja verkko tunnetaan. Suomusjärven kulttuuri. Hampurin, Federmesserin ja Natufin kulttuurit.
Vanha-atlanttinen II 8900–7800 Keskimesoliittinen, kostea, lämmin, mereinen
Keskiatlanttinen III 7800–6900 Uusmesoliittinen
Uusatlanttinen IV 6900–5900 Kivikautinen kampakeraaminen I–II, Jäkärlä
Vanha subboreaali V 5750–4500 Ilmasto mantereinen, kuiva, viileä. Kuusi yleistyi. kampakeraaminen III, Pyheensilta, Jettböle
Keskisubboreaali VI 4500–3600/2760 Kauden lopulla pähkinäpensas, jalavat, lehmus ja tammi ym. lauhkean vyöhykkeen lajit vetäytyvät Suomesta. Mänty alkaa yleistyä. Vasarakirveskulttuuri.
Uusboreaali (Subatlanttinen) VII? 3600/2760–0 Kuusi yleistyy, samoin mänty ja lopulta koivukin. Leppä on harvinaistunut tällä kaudella. Kiukaisten kivikautinen kulttuuri, pronssikausi, rautakausi, keskiaika, uusi aika, teollistuminen, tietokoneet, maailmansodat, ydinaseet, ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen.

Holoseenin jako maailmalla [muokkaa]

Question book-4.svg
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä.
Kausi Aika BP Lämpötila Muuta
Preboreaalinen 11500–10200 0–2,5 °C Viileä, Suomessa tundraa, Yoldiameri ja Ancylusjärvi.
Boreaalinen 10500/10200–9500/8900 −2,5 – 0 °C Viileä, lämpenevää kohti nykyistä ja kosteampaa kuin nyt. Laajoja osia Suomesta peittävä Ancylusjärvi, jonka vesi nousi ensin huomattavan korkealle, sitten alkoi laskea.

Mannerjäätikkö suli Ruotsin sisämaassa loppuun.
Kylmä piikki 8200 Kylmä piikki korkeilla leveyksillä, lämmintä Antarktiksella. Sisä-Suomen reunamuodostumat?
Atlanttinen lämpökausi 9500/8800–6000/5800 +1,5 °C Nykyistä lämpimämpi jakso , Mastogloiameri, Litorinameri.
Lämpöhuippu 6900–6400 1–2 °C Nykyistä lämpimämpää
Lämpimän kauden viileä väli 8200–7700 ? Kylmä intervalli , kuiva?
Subboreaalinen 5800–3200/2600 −2 – +1,5 °C Viileähkö , viilenevä, kuusi leviää Itä-Suomeen. Itämeri.
Subatlanttinen 3200/2600– −1,5 – +1 °C Ensin viilenevä, kostea ja sateinen. Itämeri. Nykyisin lämpenevää.
Melko kylmää 2800–2600 ? Melko kylmää lyhyen ajan
Kylmää 2400–1700 −1 – −2 °C Vuoristojäätikköjen kasvua
Pieni jääkausi 450–100 −1 – −2 °C
Nykyaika 100– ? Lämpimämpää, jäätiköt vetäytyvät (nykyinen ilmastonmuutos)

Lämpötilakehityksen jaksollisuutta holoseenilla [muokkaa]

Holoseenin lämpötilassa on tapahtunut noin 1470 vuoden jaksolla ilmaston vaihteluja, joita sanotaan Bondin tapahtumiksi. Niitä ei saa sekoittaa viime jääkauden Bondin kiertoon, vaan ne ovat lähempänä viime jääkauden Dansgaard-Oeschgerin tapahtumia.

Yleisen ensin lämpötilaoptimiin nousseen, sitten viilenneen[21] ja nykyisin tapahtuneen lämpimäisen lisäksi holoseenin lämpötila on vaihdellut aaltoillen.

Joidenkin tutkijoiden mielestä holoseenin lämpötila aaltoilee ehkä 1470 ± 500 ja 900 vuoden[22] jaksoissa luultavasti Auringon säteilyjaksojen[23] tai termohaliinikierron sisäisten värähtelyjen takia[3][22]. Varmemmin Auringon säteilyn tiedetään vaihtelevan noin 208[24] ja 80 vuoden jaksoissa.

1470 vuoden jaksollisuus on viime jääkauden Dansgaard-Oeschgerin tapahtumien tavallisinta toistumisväliä vastaava Bondin tapahtumien väli.


Jäätiköissä näkyy mm 1500 ja 2500 vuoden jaksoja[25]. meren suolaisuudessa näkyy 2600 vuoden jakso[26].

Kylmiä Bondin tapahtumia sattui holoseenilla muun muassa 11100, 10300, 9400-9500[27], 8100, 5800[27], 4200, 2800[27], ja 1400 vuotta sitten.

Suuren "tuhansien vuosien heilahtelut" heikkenivät noin 8100 vuotta sitten[28], jolloin oli suuri preboreaalin kylmä heilahdus.

Jaksollisuudesta ei ola yhtä mieltä, joidenkin mielestä kyse on valejaksoista, kohinatyyppisesti vaihtelusta tai stokastisesta resonanssista, joka on kohinan ja jaksollisuuden välimuoto[25].

Katso myös [muokkaa]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Holoseeni.

Lähteet [muokkaa]

Viitteet [muokkaa]

  1. ↑ Anděra 2008, s. 14–15.
  2. ↑ Kasvihuoneilmiö, ilmastonmuutos ja Suomi, Matti Juntunen Lasse Nevanlinna, Teknillisten tieteiden akatemia 1990:1, Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä 1991, ISBN 951-666-302-8, ISSN 0787-8621, s. 41, ja s 40 Clark 1982
  3. ↑ a b c Holocene and Blytt-Sernander Sequence Arizonan yliopisto. (englanniksi)
  4. ↑ a b Ilmastonmuutos 2007: Osa 1 – Luonnontieteellinen perusta. Yhteenveto päätöksentekijöille (PDF) 19. huhtikuuta 2007. IPCC.
  5. ↑ Joint science academies' statement: Global response to climate change 7. kesäkuuta 2005. The Royal Society. Viitattu 14. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
  6. ↑ Don't fight, adapt National Post. 12.12.2007. Viitattu 24.4.2008. (englanniksi)
  7. ↑ A guide to facts and fictions about climate change (PDF) maaliskuu 2005. The Royal Society. Viitattu 24.4.2008. (englanniksi)
  8. ↑ Naomi Oreskes: The Scientific Consensus on Climate Change Science. 3.12.2004. Viitattu 24.4.2008. (englanniksi)
  9. ↑ a b Jussila, Timo: Suomen esihistorian kronologiataulukko Mikroliitti.
  10. ↑ Andera 2008, s. 14.
  11. ↑ Fagan 2008, s. 209.
  12. ↑ Fagan 2008, s. 298.
  13. ↑ Fagan 2008, s. 220–224.
  14. ↑ Fagan 2008, s. 262–263.
  15. ↑ Fagan 2008, s. 220, 221, 224.
  16. ↑ Fagan 2008, s. 310.
  17. ↑ a b c Fagan 2008, s. 303.
  18. ↑ Fagan 2008, s. 302, alkup carole crumley.
  19. ↑ a b Artturi Similä & Vuorela 1981, s. 72.
  20. ↑ a b c Similä & Vuorela s. 73.
  21. ↑ How Rapidly did Climate Change in the Distant Past? GRID-Arendal. (englanniksi)
  22. ↑ a b Bond Cycles Arizonan yliopisto. (englanniksi)
  23. ↑ Ruddiman 2008. s. 263, 264.
  24. ↑ Wanner, H. & Bütikofer, J. & Beer, J. & Joos, F. & Müller, S.: Holocene Bond Cycles – real or imaginary? (PDF) Copernicus Systems. (englanniksi)
  25. ↑ a b Ruddiman 2008, s. 262.
  26. ↑ Ruddiman 2008, s. 260.
  27. ↑ a b c Ruddiman 2008, s. 261.
  28. ↑ Ruddiman 2008, s. 259.

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Holoseeni&oldid=12801849