Oligoseeni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Oligoseenikaudella elänyt Paraceratherium, joka muistutti kirahvin ja sarvikuonon risteytystä ja oli näin tyypillinen aikakautensa jättiläisnisäkäs.

Oligoseenikausi on geologinen ajanjakso 33,7–23,8 miljoonaa vuotta sitten. Kausi on kenotsooisen maailmankauden paleogeenikauden kolmas epookki. Kaudella eli joitain nykyistä eläintyyppejä.

Oligoseenikaudella tapahtui valtavia muutoksia suhteellisen lyhyen ajan sisällä eläimistössä ja kasvistossa. Ilmasto viileni ja muun muassa Antarktis jäätyi ja suli. Oligoseenikausi alkoi suurella joukkotuholla. Kaudella ilmestyivät hevoset, norsut ja valtava määrä heinälajeja. Samalla edeltävät nisäkäs- ja kasvilajit hävisivät. Kaudella eli muun muassa sapelihammastiikeri ja kehittyi karhumaisia koiraeläimiä. Ensimmäiset häntäapinat ilmestyivät kauden alussa.

Sisällysluettelo

Mannerliikunnot [muokkaa]

Oligoseenilla tapahtui monia merivirtoja muuttaneita mannerliikuntoja. Niiden takia lämpötila vaihteli voimakkaasti.

Nopeasti liikkunut Intia lähestyi Aasiaa ja sen liike hidastui.

Varhaisoligoseenilla sattui kolme merkittävää muutosta. Eteläisen Tyynenmeren ja Atlantin välille syntyi matala salmi, kun Antarktis ja Etelä-Amerikka irtosivat toisistaan 38-35 miljoonaa vuotta sitten. Samoihin aikoihin 37-35 miljoonaa vuotta sitten Grönlanti ja huippuvuoret irtosivat toisistaan, 35-33 miljoonaa vuotta sitten Afrikan ja Euraasian välissä ollut Tethysmeri kapeni ratkaisevasti. Keskioligoseenilla Antarktis eristyi lopullisesti muista mantereista 33-30 miljoonaa vuotta sitten, minkä jälkeen Tasamanian selänne nousi.[1]

Tethysmeri kapeni edelleen kauden alussa.

Ilmasto ja geologia [muokkaa]

Ilmasto vaihteli voimakkaasti oligoseenikaudella. Etelämantereen yllä alkoi tällöin pyöriä viilentävä merivirta.[2]

Oligoseenikaudella Suomi oli lämpimänlauhkeassa vyöhykkeessä, samoin merkein koko Grönlanti. Pohjoisnapa oli viileänlauhkeaa. Mutta etelämanner oli kylmä.[3]

Ilmasto viileni eoseenikauden lopulta oligoseenikauden loppuun noin 10 astetta. Viileneminen laski merenpintaa. Kauden alussa tapahtui nopea lämpötilan lasku maapallolla (Oi-1-tapahtuma), ilmaston pysyessä silti nykyistä lämpimämpänä. Tällöin Etelämanner jäätyi. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus laski alle 750 ppm:n.[4] Samaan aikaan ilmasto kuivui huomattavasti suunnilleen nykyiselle tasolle. Kauden lopussa lämpötila nousi hieman ja Etelämanner suli.

Aivan kauden lopussa lämpötila romahti taas huomattavasti. Syväveden lämpötila nousi 5–7 astetta noin 1,5–2 miljoonaksi vuodeksi. Tällä kaudella alkoi ilmestyä suurempia lämpötilan "lyhytjaksoisia" vaihteluita. Oligoseenin aloittaneen joukkosukupuuton arvellaan liittyvän suuriin asteroiditörmäyksiin, jotka synnyttivät Chesapeakenlahden ja Popigain meteoriittikraatterit. Oligoseenikaudelle noin 28–26 miljoonaa vuotta sitten syntyi tulivuorenpurkauksessa valtava La Garita-kaldera New Mexicoon Yhdysvaltoihin. Oligoseenikauden lopulla ilmestyivät ensimmäiset jäätiköt hitaan viilenemisen tuloksena. Kyse on O/M- ja Mi-1-tapahtumasta. Antarktikselle syntyi valtava mannerjäätikkö. Noin 25 miljoonaa vuotta sitten oli jäätiköitä pohjoisilla arktisilla leveyksillä, kun ilmakehän hiilidioksidi laski arviolta alle 280 ppm:iin, joka on nykytason alle.[5]

Ainavihantaa kasvillisuutta kasvoi enää 35° leveysasteiden sisällä ja sademetsätyyppistä monikerroksista kasvillisuutta 15° leveysasteiden sisässä.

Eläimistö [muokkaa]

Mesohippus

Oligoseenilla olivat Euroopassa yleisiä maalla juoksevat, vettä suosivat sarvikuonoa ja virtahepoa muistuttavat vankkarakenteiset sarvikuonon sukuiset nisäkkäät, joilla oli puolustusaseenaan erityyppisiä vahvoja luusarvia.[6]

Oligoseenilla ilmestyivät ensimmäiset kärsälliset norsueläimet ja kolmivarpaiset hevosen edeltäjät tyyppiä Mesohippus. Myös kissojen ja koirien esi-isät ilmestyivät. Ilmestyi myös majavia, hiiriä, jäniksiä ja oravia.

Oligoseenilla kehittyivät noin 30 miljoonaa vuotta sitten ensimmäiset kääpiökauriit, Tragulidae.[7]

Noin 30 (laajemmin 37–28) miljoonaa vuotta sitten eli norsueläinten edeltäjä Phiomia, jolla oli lyhyet syöksyhampaat ja lyhyt kärsä, sekä ruumis hyvin norsumainen. Mastodontti kehittyi keskioligoseenilla noin 30 miljoonaa vuotta sitten, laji Probocsidea.

Oligoseenikaudella Etelä-Amerikan eläimistö alkoi kehittyä eri suuntiin, koska se oli muista mantereista erillään. Varhaisella oligoseenikaudella oli luultavasti maasilta Pohjois-Amerikan ja Euroopan välillä. Apinoiden esi-isät kehittyivät edelleen tällä kaudella. Oligoseenikauden myöhäisvaiheessa aavikot ja ruohostot laajenivat huomattavasti, monia ruoholajeja ilmestyi, mutta eivät nämä muistuttaneet juurikaan nykyisiä savanneja.

Tapahtui joukkosukupuuttoja (huokoseläimiä, nilviäisiä, maanisäkkäitä). Suurehkoja sukupuuttoja sattui noin 17, 20 lajien ensiesiintymistä. Kaudella alkeelliset nisäkäslajit korvautuivat kissoilla, koirilla, hevosilla, kameleilla ja peuroilla.

Nisäkkäissä kavioeläimet korvautuivat sorkkaeläimillä. Oreodontit olivat keskikokoisia, lammasta muistuttavia kasvinsyöjiä. Kameli ilmaantui. Eläimille kehittyi mutkikas maha, joka pystyi sulattamaan tehokkaasti selluloosaa.

Keski- ja myöhäisoligoseenilla eli pitkäkaulaisia sarvikuonoeläimiä nimeltä Paraceratherium transouralicum (kutsutaan myös nimellä Indricotherium,[8] Baluchitherium, Amerikassa Brontotherium[9]

Eläin muistutti ulkonäöltään hieman raskasrakenteista kirahvia. Eläin lienee ollut suurin koskaan elänyt maanisäkäs, painaen 11–20 tonnia ja sen säkäkorkeus oli 5,5 metriä. Näitä eli keskimioseenille asti. Sarvikuonomaiset Titanotheriumit kasvoivat suuriksi, ja kuolivat sukupuuttoon.

Oligoseenilla eli biisonimainen Daeodon. Amerikassa eli suuri hyeenamainen peto Hyaenodon horridus. Hoplophoneus oli varhainen sapelihammaskissa, samoin Eusmilus.[10]

Muita oligoseenin eläimiä olivat suuri sikaa muistuttava kaikkiruokainen Archaeotherium(enteledontti). Etelä-Amerikka oli Pohjois-Amerikasta erillään, ja säilytti erikoisen eläimistönsä, johon kuului mm. Phorusrhacids, lentokyvytön petolintu joka oli 1,5 m korkea, pussinisäkkäitä koska siellä ei ollut istukallisia.

Uuden ja vanhan maailman häntäapinat kehittyivät oligoseenilla.[11]

Varhaisin ihmistä muistuttava apina lienee ollut oligoseenikajan Aegyptopithecus.[12]

Eläimistökausien jako englanninkielisessä kirjallisuudessa [muokkaa]

Katso myös [muokkaa]

Lähteet [muokkaa]

  1. Encyclopedia Britannica, 19. edition 1993,Macropedia, osa 16: Chicago-Death, luku Geochronology, s, 855, Table 24
  2. Encyclopedia Britannica, 19. edition 1993,Macropedia, osa 16: Chicago-Death, luku Geochronology, s, 857, Table 24
  3. http://www.scotese.com/oligocen.htm
  4. http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/tiede/tiedeuutiset/milloin-maapallon-jaakausi-alkoi
  5. http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/tiede/tiedeuutiset/milloin-maapallon-jaakausi-alkoi Yle Tiedeuutiset Milloin maapallon jääkausi alkoi?
  6. Björn Kurtén. Kuinka mammutti pakastetaan, luku 10. Joona sarvikuonon vatsassa. s 104
  7. Päätoim Matti nurminen;. toim Salme Saukko;Maailman eläimet, Nisäkkäät 2, Tammi Helsinki 1987, ISBN 951-30-6531-6; sivu 78; sarjan ISBN 951-30-6529-4Sengl alkuteos The encyclopedia of Mammals
  8. Dougal Dixon, Kodin uusi eläinkirja, Evoluutio ja esihistoriallinen elämä, Gummerus 1992, ISBN 951-20-3986-9 sivu 79
  9. Dinosaurusten jälkeen, esihistoriallisia eläimiä, James C. Shooter, Tammi Helsinki 1991, lastenkirja, Pauhun mestarit s 34
  10. Macmillan illustreted encyclopedia of dinosaurs and prehistoric animals , Barry Cox, R.J.G. Savage, Brian Gardiner, Dougal Dixon 1988 ISBN 0-333-48699-4
  11. Siegfried Scherer,Evoluutio, Kriittinen analyysi sivu 245
  12. Valitut Palat, Kiehtova eläinmaailma, Neljäs painos, Kehityshistoria/Nisäkkäät, kuvaselitys s 340

Aiheesta muualla [muokkaa]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oligoseeni.