Oligoseeni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paleogeenikauden jako
kausi epookki vaihe Ikä (mvs)
neogeeni mioseeni Akvitania nuorempi
paleogeeni oligoseeni Khatt 23,03–28,1
Rupel 28,1–33,9
eoseeni Priabona 33,9–38,0
Barton 38,0–41,3
Lutetia 41,3–47,8
Ypres 47,8–56,0
paleoseeni Thanet 56,0–59,2
Selandia 59,2–61,6
Dania 61,6–66,0
liitukausi myöhäis Maastricht vanhempi
Paleogeenin jako ICS:n mukaan tammikuussa 2013.[1]

Oligoseeni oli geologinen ajanjakso 33,7–23,8 miljoonaa vuotta sitten. Se oli kenotsooisen maailmankauden aloittaneen paleogeenikauden kolmas ja viimeinen epookki. Sitä edelsi eoseeni ja seurasi jo neogeenikauteen kuulunut mioseeni. Oligoseenikaudella eli joitain nykyisiä nisäkästyyppejä.

Oligoseenikaudella tapahtui valtavia muutoksia suhteellisen lyhyen ajan sisällä niin eläimistössä kuin kasvistossa. Ilmasto viileni ja muun muassa Antarktis jäätyi ja suli. Oligoseenikausi alkoi suurella joukkotuholla. Kaudella ilmestyivät hevoset, norsut ja suuri määrä heinälajeja. Samalla edeltäneet nisäkäs- ja kasvilajit hävisivät. Kaudella eli muun muassa sapelihammastiikeri ja kehittyi karhumaisia koiraeläimiä. Ensimmäiset häntäapinat ilmestyivät kauden alussa.

Varhaisoligoseenin mantereet ja meret, 35 miljoonaa vuotta sitten

Mannerliikunnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oligoseenilla tapahtui monia merivirtoja muuttaneita mannerliikuntoja. Niiden takia lämpötila vaihteli voimakkaasti.

Nopeasti liikkunut Intia lähestyi Aasiaa ja sen liike hidastui.

Varhaisoligoseenilla sattui kolme merkittävää muutosta. Eteläisen Tyynenmeren ja Atlantin välille syntyi matala salmi, kun Antarktis ja Etelä-Amerikka irtosivat toisistaan 38-35 miljoonaa vuotta sitten. Samoihin aikoihin 37-35 miljoonaa vuotta sitten Grönlanti ja huippuvuoret irtosivat toisistaan, 35-33 miljoonaa vuotta sitten Afrikan ja Euraasian välissä ollut Tethysmeri kapeni ratkaisevasti. Keskioligoseenilla Antarktis eristyi lopullisesti muista mantereista 33-30 miljoonaa vuotta sitten, minkä jälkeen Tasmanian selänne nousi.[2]

Tethysmeri kapeni edelleen kauden alussa.

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmasto vaihteli voimakkaasti oligoseenikaudella. Etelämantereen yllä alkoi tällöin pyöriä viilentävä merivirta.[3]

Oligoseenikaudella Suomi oli lämpimänlauhkeassa vyöhykkeessä, samoin merkein koko Grönlanti. Pohjoisnapa oli viileänlauhkea, mutta etelämanner oli kylmä.[4]

Ilmasto viileni eoseenikauden lopulta oligoseenikauden loppuun noin 10 astetta. Viileneminen laski merenpintaa. Kauden alussa tapahtui nopea lämpötilan lasku maapallolla (Oi-1-tapahtuma), ilmaston pysyessä silti nykyistä lämpimämpänä. Tällöin Etelämanner jäätyi. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus laski alle 750 ppm:n.[5] Samaan aikaan ilmasto kuivui huomattavasti suunnilleen nykyiselle tasolle. Kauden lopussa lämpötila nousi hieman ja Etelämanner suli.

Aivan kauden lopussa lämpötila romahti taas huomattavasti. Syväveden lämpötila nousi 5–7 astetta noin 1,5–2 miljoonaksi vuodeksi. Tällä kaudella alkoi ilmestyä suurempia lämpötilan "lyhytjaksoisia" vaihteluita. Oligoseenin aloittaneen joukkosukupuuton arvellaan liittyvän suuriin asteroiditörmäyksiin, jotka synnyttivät Chesapeakenlahden ja Popigain meteoriittikraatterit. Oligoseenikaudelle noin 28–26 miljoonaa vuotta sitten syntyi tulivuorenpurkauksessa valtava La Garita-kaldera New Mexicoon Yhdysvaltoihin. Oligoseenikauden lopulla ilmestyivät ensimmäiset jäätiköt hitaan viilenemisen tuloksena. Kyse on O/M- ja Mi-1-tapahtumasta. Antarktikselle syntyi valtava mannerjäätikkö. Noin 25 miljoonaa vuotta sitten oli jäätiköitä pohjoisilla arktisilla leveyksillä, kun ilmakehän hiilidioksidi laski arviolta alle 280 ppm:iin, joka on nykytason alle.[5]

Ainavihantaa kasvillisuutta kasvoi enää 35° leveysasteiden sisällä ja sademetsätyyppistä monikerroksista kasvillisuutta 15° leveysasteiden sisässä.

Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mesohippus

Kaudella alkeelliset nisäkäslajit korvautuivat kissoilla, koirilla, hevosilla, kameleilla ja peuroilla.

Noin 30 miljoonaa vuotta sitten eli norsueläinten edeltäjä Phiomia, jolla oli lyhyet syöksyhampaat ja lyhyt kärsä, sekä ruumis hyvin norsumainen. Mastodontti kehittyi keskioligoseenilla noin 30 miljoonaa vuotta sitten.

Oligoseenilla ilmestyivät kolmivarpaiset hevosen edeltäjät tyyppiä Mesohippus. Kavioeläimet korvautuivat sorkkaeläimillä. Oreodontit olivat keskikokoisia, lammasta muistuttavia kasvinsyöjiä. Kameli ilmaantui. Eläimille kehittyi mutkikas maha, joka pystyi sulattamaan tehokkaasti selluloosaa. Noin 30 miljoonaa vuotta sitten ensimmäiset märehtijöihin kuuluvat kääpiökauriit (Tragulidae).[6] Oligoseenilla eli biisonimainen Daeodon.[7]


Oligoseenilla olivat Euroopassa yleisiä maalla juoksevat, vettä suosivat sarvikuonoa ja virtahepoa muistuttavat vankkarakenteiset sarvikuonon sukuiset nisäkkäät, joilla oli puolustusaseenaan erityyppisiä vahvoja luusarvia.[8] Keski- ja myöhäisoligoseenilla Aasiassa eli pitkäkaulaisia sarvikuonoeläimiä nimeltä Paraceratherium transouralicum (kutsutaan myös nimellä Indricotherium[9]) Eläin muistutti ulkonäöltään hieman raskasrakenteista kirahvia. Se lienee ollut suurin koskaan elänyt maanisäkäs, se painoi 11–20 tonnia ja sen säkäkorkeus oli 5,5 metriä. Näitä eli keskimioseenille asti. Sarvikuonomaiset Titanotheriumit kasvoivat suuriksi, ja kuolivat sukupuuttoon.

Myös kissojen ja koirien esi-isät ilmestyivät. Hoplophoneus oli varhainen sapelihammaskissa, samoin Eusmilus. Amerikassa eli suuri hyeenamainen peto Hyaenodon horridus.[7] Ilmestyi myös majavia, hiiriä, jäniksiä ja oravia.

Apinoiden esi-isät kehittyivät edelleen tällä kaudella. Uuden ja vanhan maailman häntäapinat kehittyivät oligoseenilla.[10] Varhaisin ihmistä muistuttava apina lienee ollut oligoseenikajan Aegyptopithecus.[11]

Oligoseenikaudella Etelä-Amerikan eläimistö alkoi kehittyä eri suuntiin, koska se oli muista mantereista erillään. Varhaisella oligoseenikaudella oli luultavasti maasilta Pohjois-Amerikan ja Euroopan välillä. Oligoseenikauden myöhäisvaiheessa aavikot ja ruohostot laajenivat huomattavasti, monia ruoholajeja ilmestyi, mutta eivät nämä muistuttaneet juurikaan nykyisiä savanneja.

Tapahtui useita joukkosukupuuttoja (huokoseläimiä, nilviäisiä, maanisäkkäitä).

Eläimistökausien jako englanninkielisessä kirjallisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yläoligoseeni (Khatt) (Chattian) 28,4 - 23,0 miljoonaa vuotta sitten on sama kuin Chickasawhayan
  • Alaoligoseeni (Rupel) (Rupelian) 33,9 - 28,4 miljoonaa vuotta sitten, on sama kuin Stampian, Tongrian, Latdorfian tai Vicksburgian

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. K.M. Cohen, S. Finney, P.L. Gibbard: International Chronostratigraphic Chart 2013. International Commission on Stratigraphy.
  2. Encyclopedia Britannica, 19. edition 1993, Macropedia, osa 16: Chicago-Death, luku Geochronology, s. 855, Table 24
  3. Encyclopedia Britannica, 19. edition 1993, Macropedia, osa 16: Chicago-Death, luku Geochronology, s. 857, Table 24
  4. http://www.scotese.com/oligocen.htm
  5. a b Milloin maapallon jääkausi alkoi? Yle Tiedeuutiset
  6. Matti Nurminen, Salme Saukko (toim):Maailman eläimet, Nisäkkäät 2, Tammi Helsinki 1987, ISBN 951-30-6531-6; sivu 78
  7. a b Barry Cox, R.J.G. Savage, Brian Gardiner, Dougal Dixon 1988. Macmillan illustreted encyclopedia of dinosaurs and prehistoric animals, ISBN 0-333-48699-4
  8. Björn Kurtén. Kuinka mammutti pakastetaan, luku 10. Joona sarvikuonon vatsassa. s. 104
  9. Dougal Dixon, Kodin uusi eläinkirja, Evoluutio ja esihistoriallinen elämä, Gummerus 1992, ISBN 951-20-3986-9 sivu 79
  10. Siegfried Scherer, Evoluutio, Kriittinen analyysi sivu 245
  11. Valitut Palat, Kiehtova eläinmaailma, Neljäs painos, Kehityshistoria/Nisäkkäät, kuvaselitys s. 340

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oligoseeni.