Joukkosukupuutto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fossiileista tunnettujen merieläinsukujen määrä eri aikakausina. Monimuotoisuushuippuja seuraavat romahdukset edustavat joukkosukupuuttoja.

Joukkosukupuutto tai joukkotuho (mass extinction) tarkoittaa hyvin monien eliölajien tai -ryhmien samanaikaista sukupuuttoa. Maan geologisen historian aikana on useissa vaiheissa 50-90% kerrostumista tunnetuista eliölajeista hävinnyt geologisessa mittakaavassa katsottuna lyhyessä ajassa.[1]

Todennäköisesti 99 % maailmassa eläneistä lajeista on kuollut sukupuuttoon historian vuosimiljoonien aikana.[2]

Joukkosukupuuttojen syinä pidetään muun muassa asteroiditörmäyksiä, jättimäisiä tulivuorenpurkauksia, suuria ilmastonmuutoksia,[3] tauteja sekä suuria geologisia muutoksia, jotka yhdistävät mantereita ja sekoittavat eri mantereiden eläimistöjä keskenään. Meren eläimistöä saattaa kuolla merenpinnan korkeuden muutosten takia.

Tunnettuja joukkosukupuuttoja ovat muun muassa dinosaurusten tuhoutuminen liitukauden lopulla ja megafaunan tuho jääkauden päättyessä. Perusteellisin tunnettu joukkotuho oli permikauden lopun joukkotuho. Monet meren kalkkikuoristen eliöiden tuhoutumisista liittyvät meren happamuuden muutoksiin.

Joukkosukupuuttojen välissä on tapahtunut pienempiä joukkotuhoja, joissa alle 30 % lajeista on hävinnyt. Viimeisen 500 miljoonan vuoden aikana on ollut ainakin 54 suurempaa ja pienempää joukkosukupuuttoa[4].

Viisi suurta joukkosukupuuttoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuimmat joukkotuhot ovat liitukauden joukkotuho ja permi-triaskauden joukkotuho, joka oli tunnetuista suurin. Suuria joukkosukupuuttoja tunnetaan kaikkiaan viisi.

Lyhenne Kausi Aika miljoonia vuosia sitten[1] Tuhoutunut %
merieläinsuvuistalähde?
Ordoviki/Siluuri 440 75 %
Devoni 360 50 %
P/Tr Permi/Trias 250 95 %
Tr/J Trias/Jura 200 48 %
K/T Liitu/Tertiääri 65 50 %

Mahdollisia joukkosukupuuton aiheuttajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laavaa voi purkautua valtavina laakiopurkauksina, jotka kestävät tuhansia vuosia ja peittävät satoja tai tuhansia neliökilometrejä. Niissä vapautuu viilentäviä ja/tai kuumentavia aineita Maan kaasukehään.[5]

Myös merenpohjasta tai ikirouta-alueilta vapautuvaa metaania on pidetty mahdollisena joukkosukupuuttojen aiheuttajana, samoin kuin ilmastonmuutoksia ja meteorien iskuja..[5]

Hyvin suuri asteroiditörmäys on tuhoisa, koska se paineaallon, kuumuuden aiheuttamien metsäpalojen, mahdollisen hyökyaallon ja muiden välittömien tuhojen lisäksi pimentää ilmaan nostamallaan tuhkapölyllä Auringon kuukausiksi, jopa vuosiksi.[6]

Kenotsooisen maailmankauden joukkosukupuutoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nisäkkäiden valtakaudellakin, kenotsooisella maailmankaudella, on sattunut monia suuria eliöstölle tuhoisia mullistuksia. Melko suuria joukkotuhoja sattui tertiäärikaudella 60, 54 ja 43 miljoonaa vuotta sitten.

Noin 54 miljoonaa vuotta sitten Grönlanti repesi irti Englannista. Tässä yhteydessä suuret tulivuorenpurkaukset Pohjois-Atlantilla purkivat maan ilmakehään valtavat määrät hiilidioksidia. Se synnytti paleoseenin lopun ilmastonmuutoksen. Valtamerten happamoituminen vaurioitti koralliriuttoja, ja monet merenpohjan eliöt kuolivat sukupuuttoon.[7]

Jääkauden päättyessä monet suuret kasvinsyöjäeläimet hävisivät Euraasiassa ja Amerikassa. Näitä olivat Amerikassa mammutit, jättiläislaiskiaiset ja mastodontit. Myös mammuttien poikasia pyydystänyt sapelihammaskissa hävisi Amerikasta. Euroopassa katosivat muun muassa mammutti ja villasarvikuono. Tämän joukkotuho johtui sekä ilmastonmuutoksesta että ihmisen toimista.[8]

Muutamat paleontologit ovat väittäneet joukkosukupuuttojen toistuneen säännöllisesti 26 miljoonan vuoden välein. Syyksi on esitetty Aurinkoa kiertävää hypoteettista Nemesis-tähteä, joka säännöllisin väliajoin joutuisi Oortin pilveen ja häiritsisi komeettojen kiertoliikettä niin, että niitä tällöin joutuisi tavallista enemmän aurinkokunnan sisäosiin, jolloin jotkin niistä saattavat törmätä Maahankin.[9]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Mass Extinctions National Geographic. Viitattu 18.2.2013.
  2. Robert Sanders: Has the Earth’s sixth mass extinction already arrived? UC Berkeley. Viitattu 18.2.2013.
  3. Mass extinction theories 2.3.2011. BBC Nature. Viitattu 18.2.2013.
  4. Peter Ackroyd, Mailman synty, Kirlalito 2004, ISBN 951-28-3997-0Hiilen aikakausi, sivu 57
  5. a b [/nature/extinction_causes Mass extinction theories] BBC. Viitattu 9.3.2013.
  6. Meteorites, Impacts, and Mass Extinction Tulane University. Viitattu 9.3.2013.
  7. Kunzig R: World Without Ice 2011. National Geographic. Viitattu 9.3.2013. (englanniksi)
  8. Humans and Climate Contributed to Extinctions of Large Ice-Age Mammals, New Study Finds Penn State University. Viitattu 9.3.2013.
  9. Does a companion start to Sun cause Earth's periodic mass extinvtions? Berkeley Lab. Viitattu 9.3.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]