Maastricht-vaihe

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Liitukauden jako
kausi epookki vaihe ikä (mvs)
paleogeeni paleoseeni Dania nuorempi
liitukausi myöhäis Maastricht 66,0–72,1
Campania 72,1–83,6
Santonum 83,6–86,3
Coniacum 86,3–89,8
Turonia 89,8–93,9
Cenomanum 93,9–100,5
varhais Alba 100,5–~113,0
Apt ~113,0–~125,0
Barrême ~125,0–~129,4
Hauterive ~129,4–~132,9
Valangin ~132,9–~139,8
Berrias ~139,8–~145,0
jura myöhäis Tithonos vanhempi
Liitukauden jako ICS:n mukaan tammikuussa 2013.[1]

Maastricht-vaihe oli myöhäisliitukauden päättänyt geologinen ajanjakso, nykyisten ajoitusten mukaan noin 70,6 – 65,5 miljoonaa vuotta sitten. Maastricht-vaiheen lopussa dinosaurukset ja monet muut eläimet kuolivat äkkiä sukupuuttoon suuressa liitukauden lopun joukkosukupuutossa, joka lienee aiheutunut harvinaisen suuresta asteroiditörmäyksestä Jukatanin niemimaalle Mesoamerikkaan, tai muusta äkillisestä katastrofista kuten valtavista tulivuorenpurkauksista. Eläinlajien joukkotuho joka näkyy kerrostumissa selvänä kerrostumissa K/T-rajana 65,2-65,8 Mvs, jossa kalkin tuotanto äkkiä loppui. Maastrichtin jälkeen tuli paleoseenin Dania-vaihe, josta alkaa kenotsooinen maailmankausi.

Maastricht-vaihe oli matelijoiden hallitseman mesotsooisen maailmankauden viimeinen vaihe. Kaudelle oli ominaista ilmaston viileneminen ja dinosauruslajiston hidas harveneminen. Silti tällä kaudella oli lämpimämpää kuin nyt. Tunnetuimpia eläimiä aivan liitukauden lopussa oli muun muassa Tyrannosaurus rex-lihansyöjädinosaurus. Ilmasto oli viilenemässä edellisen Campania-vaiheen aikana ja Maastricht-kauden alussa. Kaudella ei ollut niin kuuma ilmasto kuin liitukauden keskivaiheilla, vaikka jotkut tutkijat ovat väittäneet vielä 70 miljoonaa vuotta sitten napojen lämpötilojen vastanneen keskiliitukauden lämpötiloja. Noin 70 miljoonaa vuotta sitten tapahtui nopeahko viileneminen ja hyvin nopea lämpeneminen. Kauden keskivaiheilla ilmasto oli pitkiä aikoja melko vakaa. Viimeisen parin miljoonan vuoden aikana lämpötila aleni. Liitukauden ja paleoseenin rajalla lämpötila nousi äkkiä noin 8 astetta lähellä Etelämannerta tehtyjen merenpohjan porausaineistojen perusteella.[2].

Ilmasto lämpeni tilapäisesti noin 100-400 000 vuotta ennen kauden joukkotuhoa luultavimmin Deccanin laakion tulivuorten purkautuessa ja vapauttaessa ilmaan kasvihuonekaasuja. Viimeiset 300000 vuotta planktonlajisto näyttää hitaasti köyhtyneen. Viimeiset 200 000 vuotta ilmasto viileni.

Pohjois-Saksan Pompeckjin Maastricht-kerrostumat ovat 270 metriä paksut. On väitetty, että Jukatanin Chicxulub-kraatterin olisi aiheuttanut törmäys jo hieman ennen Maastricht-kauden loppua, mikä ei selittäisi dinosaurusten joukkotuhoa. Kaikki tutkijat eivät ole tätä mieltä. Kauden loppua kohti mentäessä merenpinta laski.

Mannerliikunnot Maastricht-vaiheessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

70 miljoonaa vuotta sitten Maastricht-vaiheen alussa Atlantti oli nykyistä pienempi[3]. Grönlanti oli melkein Skandinaviassa kiinni ja Amerikka lähempänä Eurooppaa ja Afrikkaa. Merenpinta oli huomattavan korkealla. Suomen alue lienee ollut kuivaa maata. Alaska ja Siperia olivat toisissaan kiinni. Etelämanner ja Australia olivat lähellä toisiaan. Intia oli eteläisellä Intian valtamerellä ja liikkui melko nopeasti kohti Aasian keskiosaa.

Maastricht-vaiheen kerrostumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläimistö ja kasvisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Petolisko Tyrannosaurus rex eli Maastricht-kauden loppuun asti.
Lentolisko Quetzalcoatlus.

Maastricht-vaiheeseen asti eli monia matelijoita, muun muassa Tyrannosaurus rex, Triceratops ja kasvinsyöjä Alamosaurus.

Ankylosaureihin lukeutuivat mm. Ankylosaurus, Edmontonia, Euoplocephalus. Muita hirmuliskoja olivat mm. Pachycephalosaurus, Elasmosaurus, Saltasaurus, Mosasaurus, Tylosaurus sekä theropodit Abelisaurus, Albertosaurus , Carnotaurus , Deinocheirus , Dromaeosaurus , Dromiceiomimus , Dryptosaurus , Gallimimus , Nanotyrannus , Noasaurus , Pyroraptor , Struthiomimus , Tarbosaurus , Therizinosaurus , Troodon ja Tyrannosaurus, ja edelleen ornitopodit Anatotitan, Edmontosaurus ja Thescelosaurus.

Näistä merimatelijoita olivat muun muassa pitkäkaulainen joutsenlisko Elasmosaurus sekä Tylosaurus, joka muistutti haita.

Ilmassa lenteli lepakkomainen lentolisko Quetzalcoatlus.

Maastricht-kauden lintuja olivat Avisaurus, Hesperornis ja Vegavis.

Maastricht-vaiheen nisäkkäitä olivat muiden muassa Austrotriconodon, Bondesius, Cimexomys, Cimolodon, Hainina, Kogaionon, Meniscoessus, Mesodma ja Reigitherium.

Punapuusuku Metasequoia tunnetaan Maastrich-vaiheesta.

Maastricht-vaiheeseen liittyviä ajanjaksoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylä- ja Ala-Maastricht

  • Ylä-Maastricht kesti ehkä noin 1,8 miljoonaa vuotta, vyöhykkeet 7-10, Olivinoides d. draco- belemniitti
  • Ala-Maastricht, vyöhykkeet 1-6

Ylä- ja ala-Maastricht jaetaan neljään belemniittivyöhykkeeseen, jotka taas kymmeneen alivyöhykkeeseen.

Eurooppalainen, alueellinen Maastrichtin jako:

  • "Begudian" 70,6 +/- 0,6 -- 68
  • "Rognacian" 68 -- 65,5 +/- 0,3 miljoonaa vuotta sitten - lopussa iridium-ylimäärä kivissä

Amerikan eläinvyöhykkeet:

  • "Edmontian" 73-70 miljoonaa vuotta sitten
  • "Lancian" 69-66 miljoonaa vuotta sitten
  • "Puercan" 66-65 miljoonaa vuotta sitten

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. K.M. Cohen, S. Finney, P.L. Gibbard: International Chronostratigraphic Chart 2013. International Commission on Stratigraphy. .
  2. Thorn et al.: Terminal Cretaceous climate change and biotic response in Antarctica
  3. PAUL J. MARKWICK: Paul´s paleo Pages: Late Cretaceous: Maastrichtian 2006. (englanniksi)