Hampurin kulttuuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Hampurin kulttuuri oli viime jääkauden loppuvaiheen peuranmetsästäjien kulttuuri Pohjois-Saksassa ja sen lähiseuduilla noin 14 700–14 050 kalenterivuotta sitten. Kulttuuri syntyi viimeistään, kun alkoi Bölling-lämpökausi. Hampurin kulttuuri ulottui noin 300 kilometrin levyisellä vyöhykkeellä silloin kuivalta Pohjanmeren pohjalta ja Hollannista Puolaan. Peuran lisäksi metsästettiin myös pienempää riistaa, muun muassa jäniksiä. Ihmiset lienevät asuneen lappalaisten kotaa muistuttavissa asumuksissa. Hampurin kulttuuri tuotti hyvin niukasti taide-esineitä, ja koruja oli harvoin. Kulttuurin esineistä tunnetaan muun muassa Stielspize eli ruotokärki, sarviharppuunat ja hihnaleikkurit. Hampurin alueella oli kulttuurin aikoihin pensaita, matalia vaivaiskoivua ja mäntyä harvakseltaan kasvavaa aluetta, joka soveltui hyvin peuralle[1]. Tämän kulttuurin ihmisiä vaelteli myös Etelä-Skandinaviassa ja pitkin Norjan rannikkoa, jossa merenpinta oli 50 metriä nykyistä alempana. Kulttuuri levittäytyi ajan mukana itään päin. Hampurin kulttuurissa on mielenkiintoista se, että se oli ensimmäisiä pohjoiseen jääkauden päättyessä työntyviä kulttuureja. Hampurin kulttuurin jälkeen tuli Tanskaan Brommen kulttuuri, Pohjois-Saksaan Ahrensburgin kulttuuri, ja sen eteläpuolelle Federmesserin kulttuuri.

Hampurin kulttuurista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hampurin kulttuuri levisi yleisen käsityksen mukaan Saksan pohjoisosiin Pohjois-Ranskasta tai läntisestä Keski-Saksasta[1] ollen tyypillinen kivikautinen peuranmetsästyskulttuuri, jonka ihmiset asuivat lappalaista kotaa muistuttavissa rakennuksissa. Tämä kulttuuri vallitsi viime jääkauden loppupuolen aikaan Pohjois-Saksassa, Belgiassa ja Hollannissa. [2] Hampurin löydöt sijoittuvat pääosin lämpimään Bölling-aikaan 14700-14050 vuotta sitten, jolloin jää alkoi vetäytyä Itämeren eteläisimmästä osasta. Peuranmetsästäjien kulttuuri levisi Etelä-Skandinaviaan ja Puolaan, Swidryn ja sieltä Kundan kulttuurin kautta pohjoiseen muun muassa Suomeen. Mannerjäätikkö oli Hampurin kulttuurin aikoihin Gotlannin tasalla, ja alueella oli tundraa vielä 16 000 vuotta sitten ja arokasvillisuutta noin 15 000 vuotta sitten. Meiendorfin löytöpaikan lämpötila 14 600 vuotta sitten oli kesällä +13 °C ja talvella –5 °C eli alue oli metsänrajan eteläpuolella. Varhaisimpana aikana Meiendorfia käytettiin kesämetsäleirinä, myöhemmin Elben jokilaaksoon siirryttiin asumaan myös talvisin.

Meiendorfista on löydetty tuhansia peuran luita ja atlatl, heittokeihäs. Stellmoorista Hampurin läheltä on löydetty kaksi asutuskerrosta, joista alempi syntyi kylmällä vanhemmalla dryaskaudella. Tehdyissä löydöissä on tihentymä Elben jokilaaksossa Hampurin tienoilla, ja ne rajoittuvat entiselle Pommeri-stadiaalin jäätikön rajalle.[3] Stelmoorissa asuttiin vanhemmalla dryaskaudella, joka oli kylmä jakso.[4] Ruotsin vanhin asutus oli Hampurin kulttuuriin liittyvä peuran pyyntipaikka Mölleröd Skånessa, 14 000 vuoden takaa. Tämän kulttuurin ihmisiä vaelsi kesällä pohjoiseen pitkin Norjan rannikkoa, jossa vedenpinta oli silloin 50 metriä nykyistä alempana.

Kaikki löydetyt asuinpaikat ovat pieniä ja joissakin niistä on löydetty kiviä ympyrässä kotamaisen tai tiipiimäisen asumuksen peiton painoina. Peuran lisäksi metsästettiin myös hevosta, jänistä, kettua ja lintuja. Jotkut asuinpaikat olivat aivan jään reunan lähellä, jossa kasvoi vain pajua ja koivua.[5] Hampurin kulttuurista säilyneitä kiviesineitä luonnehtivat karkeat, ruotokavennetut nuolen- ja keihäänkärjet sekä luun halkaisuun käytetyt kaarevateräiset uurtimet, joissa soikean litteän osan toisessa päässä oli vino piikkimäinen piikiviulkonema. Oli myös leikkureita, joissa oli kapea sisäänpäin kääntyvä terä, joka kiinnitettiin peuransarveen. [6] Hampurin kulttuuriin liitetään peuransarven työstössä käytetyt talttamaisen purat, joita kutsutaan saksaksi nimellä Zinken. Hampurin kulttuuri oli ensimmäinen joka käytti jousta ja nuolta, Madeleinen ihmiset eivät niitä tunteneet[7]. Samoihin aikoihin jousta ja nuolta käytettiin Ukrainassakin.

Hampurin kulttuuri kehittyi ja hajosi ajan mukana eri alueille. Pohjoiseen syntyi itsenäinen Havelte-nuolenkärkien perinne. Hampurin kulttuuri oli oma kulttuurinsa, joka rajoittui etelän matalilla vuorilla Göttingenistä pohjoiseen olevaan Madeleinen kulttuuriin, jonka alavin paikka oli Gadenstedtissa. Madeleinen kulttuuri oli levinnyt idässä jopa Puolaan asti. Myöhemmin Madeleinen kulttuuri levisi Reininmaalla 13 500-13 000 vuotta sitten. Ruotsin vanhin asuinpaikka Molleröd oli 14 000 vuotta sitten Hampurin kulttuuria.[4]

Hampurin nuolenkärjet ja työkalut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hampurin nuolenkärjet olivat niin sanottuja olkapääkärkiä, Tanskasta on löydetty myös toisenlaisia Havelte-kärkiä, joita pidetään myöhäiseen Hampurin kulttuuriin liittyvinä. Olkapääkärkiä on löydetty myös Pariisin altaasta myöhäiseltä Madeleine-kaudelta, muttei niiden uskota liittyvän Hampurin kulttuuriin.

Hampurin kulttuurin alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskotaan ihmisen saapuneen Hampurin alueella kahtena aaltona, ensin asumaan tilapäisesti, sitten pysyvämmin. Joidenkin tietojen mukaan Hampurin alueella saattoi olla asutusta jo 17 700 vuotta sitten jääkauden pahimman vaiheen mentyä ohi. Ihmisiä nimittäin asui Alppien ja Pohjois-Saksan jäätikön välissä jääkauden lyhytaikaisen kylmimmän huipun mentyä ohi. Noin 16 000 kalenterivuotta sitten lisääntyivät Madeleinen kulttuurin leirit Keski-Saksassa ja Reininmaalla sellaisissa paikoissa kuten Gönnersdorf ja Andernach.[1]

Hampurin kulttuurin alku sijoittuu varhaiseen jääkauden päättymisvaiheeseen, lämpimään Bölling/Meiendorf-interstadiaaliin. Tämän lämpökauden aikana Hampurin kulttuuri levisi Pohjois-Saksassa ja laajeni lyhyessä ajassa 14 700-14 600 vuotta sitten. Arvellaan, että aluksi Hampurin alueelle tultiin kesällä metsästämään, ja ilmaston lämmettyä myöhemmin myös asuttiin talvella.

Hampurin kulttuurin katsotaan yleensä levinneen Pohjois-Ranskasta Saksaan. Tällöin kulttuuri pohjautuisi pitkälti alkujaan Etelä-Ranskassa Pyreneiden seuduilla syntyneen Madeleinen kulttuurin leviämiseen. Hampurin kulttuurin kanssa samoihin aikoihin kukoisti Englannissa Madeleine-peräinen Creswellin kulttuuri. Hyvin varhaisena Hampurin paikkana pidetään Schweskaun löytöpaikkaa Lüchow-Donnenbergissä, jossa esineistö muistuttaa sekä Madeleinen, Creswellin että Hampurin kulttuurin esineistöä. Samantyyppinen Madeleinen työstötapaa käyttävä Hampurin kulttuurin löytöpaikka on kaivettu Bornstorfista.

Jääkauden huippukaudella ennen Hampurin kulttuuria Euroopan väestö oli jakautunut läntiseen Ranskan asutuslohkoon Pyreneiden seuduilla, ja Itä-Euroopan lohkoon Ukrainan seudulla. Lännessä kukoistivat ensin Solutrén ja sitten Madeleinen kulttuurit, ja idässä Gravette-pohjainen Kostenkin kulttuuri. Molempien lohkojen asutus lähti leviämään pohjoiseen ilmaston lämmettyä.

Hampurin kulttuurissa on sekä läntisiä Madeleinen kulttuurin että itäisiä piirteitä[4]. Niinpä joidenkin tutkijoiden mukaan Hampurin kulttuuri oli Iberian ja Ukrainan kulttuurien kohtauspaikka, jossa syntyi uusi Skotlantiin ja Norjan rannikolle levinnyt kulttuuri[8]. Karhun leviämisen mukaan Hampurin kulttuurin seutu kuului läntiseen alueeseen[9]. Niinpä ajattelenkin Hampurin kulttuurin väestön tulleen Madeleinen kulttuurin piiristä Ranskasta[10]. Hampurin kulttuurin jälkeen tulivat muun muassa Brommen ja Ahrensburgin kulttuurit[11].


Joidenkin mukaan Hampurin kulttuurin alkuperä on arvoitus, koska se ilmestyi jo Madeleine IV-vaiheessa, joka ei ollut ehtinyt levitä pohjoiseen Keski-Ranskasta. Välissä oli yhä 600-800 kilometriä asumatonta tilaa.[12]

Hampurin kulttuurin löytöpaikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hampurin kulttuurin löytöjä 17 000-12 000 vuotta sitten. [13]

Hampurin kulttuurin ajoituksesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hampurin kulttuuri on ajoitettu esimerkiksi aikaan 14 600 – 14 100 eli 12 400 – 12 100 radiohiilivuotta sitten.

  • Varhainen Hampurin kulttuuri, jonka löytöjä on tehty Pohjois-Saksan paikoista Meiendorf, Poggenwisch, Slotseng 13 600 – 12 100 radiohiilivuotta sitten. Huiput, leveä 13 200 – 12 800 ja kapea 12 400 ja pieni 12 200 radiohiilivuotta sitten saattavat kertoa ilmaston vaihteluista.
  • Myöhäinen Hampurin kulttuuri Ahrenshöft LA 73+58, 12 500 – 11 800 radiohiilivuotta sitten, huiput 12 300 ja varsinkin 12 100 radiohiilivuotta sitten, ja myös 11 900 radiohiilivuotta sitten.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Burenhult G (toim.): Ihmisen suku, Ensimmäiset ihmiset. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18779-8.
  • Saukkonen P: Suomalais-ugrilaisten kansojen ja kielten alkuperäongelma. Helsingin Yliopistopaino, 2006. ISBN 9789515706478.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c http://www.uni-greifswald.de/~histor/~ufg/mitarbeiter/terberger/Terberger1_LoRes.pdf
  2. Pakana.myinfo.ws Eurooppa 12000 cal BC.
  3. www.uni-greifswald.de/~histor/~ufg/mitarbeiter/terberger/Terberger1_LoRes.pdf
  4. a b c Maailman esihistoria 2 (rtf)
  5. Ihmisen suku, kivikauden ihmiset sivu 140
  6. Ihmisen suku, ensimmäiset ihmiset sivu 140
  7. Suomalais-Ugrilaisten kansojen ja kielten alkuperäongelma, Pauli Saukkonen, Yliopistopaino Helsinki 2006, ISBN 951-570-647-5, ja ISBN 951-970-657-5 verkko/pdf, s. 69 ja Mallory 1997, 101, Jensen 2001, 79
  8. Kalevi Wiik, Eurooppalaisten juuret, Gummerus 2002, ISBN 951-796-250-9, sivu 69, kartta 13
  9. Eurooppalaisten juuret sivu 72, kartta 15
  10. Kalevi Wiik, Eurooppalaisten juuret sivu 89, kartta 33
  11. Eurooppajuuret, Sivu 88,Luku Uudet pohjoiset kulttuurit, sivu 89, kartta 33, 34
  12. http://hiidenkirkko.50megs.com/alkupera.htm
  13. Ihmisen suku, Ensimmäiset ihmiset 140