Bölling-interstadiaali

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sarja Vaihe Alivaihe Kronozooni Aika
vuotta sitten
Holoseeni Preboreaali 10 640–11 560
Pleistoseeni Veiksel-jääkausi Jääkauden loppuvaihe Nuorempi Dryas 11 560–12 700
Allerød 12 700–13 350
Vanhempi Dryas 13 350–13 480
Bølling 13 480–13 730
Vanhin Dryas 13 780–13 860
Meiendorf 13 860–14 500
Keski-Veiksel-kausi
LGM 18 000–28 000
Denekamp 28 000–32 000
Hengelo 36 900–38 700
Moershoofd
Glinde 48 000–51 000
Ebersdorf
Oerel 55 400–57 700
Schalkholz
Varhaisjääkausi Odderade ±74 000
Rederstall
Brørup
Herning -116 000
Eem 116 000–128 000
Sinertävä, kylmää, punertava, lämmintä

Bölling-interstadiaali (Bølling-interstadiaali) noin 14 100 vuotta sitten merkitsi jääkauden päättymisen alkua. Vain muutamia kymmeniä vuosia kestänyt lämpeneminen nosti talvilämpötiloja, ja myös kesälämpötiloja. Lämpötila nousi koko maapallolla rajusti ja jäätiköt vetäytyivät salamavauhtia, jolloin metsä eteni kohti pohjoista. Bölling-kautta seurasi hieman kylmä vanha dryas, mutta lämmin kausi jatkui vielä Böllingiä hieman viileämmällä Alleröd-kaudella.

Koko lämpökausi päättyi dryaskauden äkilliseen kylmenemiseen. Bölling-Alleröd-kausiin ja dryaskauteen liittyvät rajut ilmastonmuutokset aiheuttivat osaltaan mammuttien kuoleman. Böllingin lämpenemisen syyksi arvellaan Maan radan muutosta, josta aiheutui Pohjois-Atlantin Golfvirran käynnistyminen täydelle teholle. Golfvirtahan lämmittää Eurooppaa nimenomaan talvella.

Lämpötila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lämpimän Bölling-kauden alku noin 14 700 vuotta sitten näkyy monissa jääkairausnäytteissä ja siitepölyanalyyseissä selvästi. Tässä Grönlannista poratun GISP-jääkairausnäytteen ajoitettuja sähkönjohtavuusmittauksia, jossa Bölling-Alleröd on lyhyempi epätasainen käyrän kohta.

Bölling-kausi, jonka alkuvaihetta sanotaan monesti Meiendorf-interstadiaaliksi, merkitsi jääkauden jälkeistä kevättä. Jäästä vapautui suuri määrä Pohjoisen ja eteläisen Norjan rannikkoa Keski-Norjan ja eteläisimmän Norjan rannikon jäädessä jään peittoon. Lämmin Bölling merkitsi kylmän, myöhäisen pleniglasiaalin (runsaan jään kauden) loppua. Maan akselin ja radan muutokset olivat ajaneet maapallon tilaan, jossa mannerjäätikön alueelle noin 60. leveysasteelle tuli runsaasti Auringon säteilyä[1].

Nopea lämpötilan muutos liittyi Atlantin jäärintaman muutokseen[2], jolloin ilmasto muuttui ja Pohjois-Atlantin matalapaineet pääsivät saapumaan Eurooppaan, kun ilmamassojen raja ei enää ollut paikassa, jossa se olisi sulkenut mataloiden vapaan liikkumisen. Tällä ilmamassojen paikan muutoksella selittyy nopea lämpötilan muutos −30 °C:sta nollaan.

Talvilämpötila nousi silloin dramaattisesti muutamassa kymmenessä vuodessa 15–25 astetta. 14 670 vuotta sitten talvilämpötila nousi Pohjois-Saksassa −21:stä −6 °C:een, Irlannissa −25 °C:stä 0 °C:hen, mutta kesälämpötila nousi 55. leveysasteella vain 3–6 °C. Grönlannin keskilämpötila nousi muutamassa kymmenessä vuodessa 9 °C.

Alpeilla oli Böllingin heinäkuun keskilämpötila vain 2 °C nykyistä alempi[3], Alankomaissa 5 °C nykyistä alempi ja Venäjän tasangon luoteisosissa ? °C nykyistä alempi[4].

Noin 13 000 BP Englannin Yorkshiren heinäkuun lämpötila nousi nopeasti 12–14 °C, ja tammikuun keskilämpötila 19–21 °C kesämaksimiin 20 °C ja talven minimiin 5 °C[5].

Noin 14 500 vuotta sitten Antarktis viileni niin sanottuun ACR-tapahtumaan.

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Böllingille oli tyypillistä Euroopan laajan arotundran kasvillisuuden korvautuminen lämpimän aron kasvillisuudella koko alaltaan. Kauden alussa suuri osa Eurooppaa muuttui aroksi, jossa saattoi kasvaa laajoilla alueilla puita yksittäin tai laikkuina savannimaisesti[6]. Kauden lopussa metsän raja kulki Pohjois-Saksan tietämillä.[6] Bölling-interstadiaalin kasvillisuus oli Ranskassa tundran sijasta kylmää aroa, jolla kasvoi ruohoa, saraa (Carex), Compositae-kasvillisuutta ja harvassa kylmää sietäviä kuusia ja pajuja. Lauhkean vyöhykkeen metsät siirtyivät 41 astetta pohjoista leveyttä asti, kun jää suli laajoilta alueilta. Bölling aloitti pitkän Bölling-Alleröd-interstadiaalin, jota kutsutaan nimellä B/A-intestadiaali. Böllingiä kutsutaan nimellä "Pollen zone 1b", GI-1e tai Bölling-oskillaatio ja sen alkamiselle on käytetty jopa ajoituksia 14 000 ja 15 000 vuotta sitten. Dramaattisin muutos oli talvilämpötilan, ei kesälämpötilan muutoksessa.

Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peura tai hevonen oli pääasiallinen laji riippuen alueesta. Kaudella eli vielä mammutteja Englannissa noin 14 000 vuotta sitten. Oli myös biisoneita, saiga-antilooppeja ja napakettuja. Madeleinen kulttuuri oli levinnyt tai levisi pohjoiseen. Pohjois-Ranskaan ilmestyi lämpimän ilmanalan puita, tammea, hasselpähkinää. Kylmän ilmanalan eläinten lisäksi Etelä-Belgiassa oli lämpimähkön ilmaston hirviä.

Eläimistön katoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mammutti hävisi laajalta Euroopan alueelta 14 000 kalenterivuotta sitten, mikä vastaa 12 000 radiohiilivuotta[7] [8] [9].

Ihminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihminen vaelsi viimeistään tällä kaudella pohjoiseen Keski-Eurooppaan. Kautta luonnehti Pohjois-Saksan peuranmetsästäjien Hampurin kulttuuri, joka vaihtui myöhemmin Federmesser-kulttuuriksi. Idässä Moldavian-Ukrainan suurriistan metsästäjien kulttuuri muuntui mm. Moldavian kulttuuriksi[6] metsän edetessä Ukrainan yli. Etelä-Belgiassa oli Chaleuxin Madeleinen kulttuurin paikka. Lähi-itään syntyi Bölling-kaudella Natufin kulttuuri, joka edelsi maanviljelyn syntyä.

Jään reuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jää suli rajusti, ja merenpinta nousi Böllingin vuosisatoina 100 metriä.

Böllingin alettua jään raja kulki Oslon ja Göteborgin väliltä n. 1/3 Göteborgiin päin. Vätternin etelälaidalta Ruotsissa Öölannin pohjoispuolelle ja keskiseen Gotlantiin. Oslo oli jään alla, mutta Keski- ja Pohjois-Norjan rannikkoa oli jäättömänä pieni kaistale 60. leveysasteen pohjoispuolelta Finnmarkin leveyksille ja Kuolan niemimaalle asti. Jään raja kulki Etelä-Latviasta Äänisen eteläpuolelle. Skotlannissa oli jäätä pieni alue ja tundraa. Islanti oli vielä kokonaan jäässä. Alppeja peitti jää.

Bölling-kaudella jää vetäytyi Pohjois-Skånesta Götanmaan pohjoisosiin Vänernin ja Vätternin etelärannoille ja noin 300 km Etelä-Latviasta Riian läheltä Pohjois-Viroon. Idempänä jää vetäytyi vähemmän, noin 100 km suunnilleen Äänisen etelärannoilta järven pohjoisosiin.[10] Itämeren paikalla oli Baltian jääjärvi.

Bölling-interstadiaalin jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bölling-interstadiaalin voidaan katsoa alkavan jo Meiendorf-interstadiaalista.


Kausi Milloin oli

kalenterivuotta sitten

Radiohiilivuotta sitten Muuta
Pre-Bölling-interstadiaali 15 750–14 850
"Lista-stadiaali" (LI) 14 850–14 500
Bölling/Meiendorf-interstadiaali 14 500/14 700–13 860
"Vanhin tundrakausi" 13 860–13 730
Bölling-interstadiaali BÖ, BO 13 730–13 480
Vanha tundrakausi OD 13 480–13 350 Dryas II
Alleröd-interstadiaali AL 13 350–12 700
Nuorempi dryas YD 12 700–11 560 Dryas III
Preboreaalin lämpeneminen PB 11 560–11 300 10 000–9 700

Lämpötilan kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lämpötilan kehitys Tanskassa Bälling-Alleröd-interstadiaalin aikana. Ajat ovat radiohiilivuosia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wilson, R. C. L. & Drury, S. A. & Chapman, J. L.: The Great Ice Age: Climate Change and Life. Routledge, 2000. ISBN 0415198410.
  • Rutter & Velichko 1997: Quaternary of Northern Eurasia: Late pleistocene and holocene landscapes, stratigraphy and environments, Nat W. Rutter, editor-in-chief, Guest editors A. A. Velichko et al, Vols 41/42 July/August 1997, ISSN 1040-6182

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wilson, Chapman & Drury 2000, s. 121, 157
  2. Wilson, Chapman & Drury 2000, s. 23
  3. Rutter & Velichko 1997, s. 142
  4. Rutter & Velichko 1997, s. 142, alkup. klimanov 1984, ja Zagwijn & Papapepe 1968, Kolstrup 1979, Kral 1979, Vigdorchik et al. 1970
  5. Wilson Chapman Drury 2000, s 174
  6. a b c Mauri Rastas: "Suomalaisten alkuperä"
  7. [http://www.senckenberg.de/fis/doc/abstracts/108_Stuart.pdf ate Quaternary megafaunal extinctions in Europe and Northern Asia: new radiocarbon evidence] Anthony J. Stuart Stuart 2004
  8. Pleistocene to Holocene extinction dynamics in giant deer and woolly mammoth A. J. Stuart, P. A. Kosintsev, T. F. G. Higham & A. M. Lister, Nature 431, 684–689 (7 October 2004) | doi:10.1038/nature02890;
  9. The CalPal Online Radiocarbon Calibration
  10. Kalevi Wiik, Suomalaisten juuret, kartta 27, sivu 47, ja sivu 47 b)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]