Nuorempi dryas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sarja Vaihe Alivaihe Kronozooni Aika
vuotta sitten
Holoseeni Preboreaali 10 640–11 560
Pleistoseeni Veiksel-jääkausi Jääkauden loppuvaihe Nuorempi Dryas 11 560–12 700
Allerød 12 700–13 350
Vanhempi Dryas 13 350–13 480
Bølling 13 480–13 730
Vanhin Dryas 13 780–13 860
Meiendorf 13 860–14 500
Keski-Veiksel-kausi
LGM 18 000–28 000
Denekamp 28 000–32 000
Hengelo 36 900–38 700
Moershoofd
Glinde 48 000–51 000
Ebersdorf
Oerel 55 400–57 700
Schalkholz
Varhaisjääkausi Odderade ±74 000
Rederstall
Brørup
Herning -116 000
Eem 116 000–128 000
Sinertävä, kylmää, punertava, lämmintä

Nuorempi dryaskausi oli viime jääkauden loppuvaiheen aikainen kylmä jakso, joka kesti noin 1 300 vuotta. Ilmasto viileni tuolloin melko nopeasti[1] koko maailmassa lähes jääkautisiin lukemiin ajaksi 12 900–11 560 vuotta sitten. Joillakin alueilla, nimenomaan Pohjois-Atlantin ympärillä, lämpötila laski 3–20 °C. Ei ole varmuutta, oliko kylmeneminen maailmanlaajuista.

Meren pintalämpötila saattoi laskea pohjoisilla alueilla 6 °C. Samalla ilmasto kuivui tuntuvasti, kun vesi sitoutui jäähän. Lapinvuokon (Dryas octopetala) luonnehtima arotundrakasvillisuus valtasi laajoilla alueilla alaa metsiltä. Kun tämän kasvillisuusvyöhykkeen eteläraja oli aiemmin Belgiassa, se oli nyt Keski-Ranskassa. Kuivuus hävitti metsiä muun muassa Italiasta. Suomeen syntyivät Salpausselät vetäytyvän mannerjään reunan pysähtyessä pariin otteeseen miltei paikoilleen.

Nuoremman dryaskauden syynä oli joko äkillinen jäätikön virtaaminen mereen tai Pohjois-Amerikan Agassiz-jääjärven tyhjeneminen[2]. Molemmissa tapauksissa olisi voinut vapautua suuri määrä makeaa vettä, mikä olisi salvannut Golf-virran ja termohaliinikierron.


Dryaskausi päättyi ilmaston äkilliseen lämpenemiseen noin 11 600 vuotta sitten, kun Golfvirta käynnistyi uudestaan. Dryaskautta seurasi alkavan holoseenikauden preboreaalinen ilmasto.

Nuoremman dryaskauden vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkauden loppuvaiheen ilmastovaihtelut 16 000–10 000 vuotta sitten Grönlannin jääkairausnäytteen happi-isotooppianalyysin mukaan. Aika kulkee kuvassa vasemmalta oikealle. Nuorempi dryaskausi on kuvaajan keskiosan kuoppa. Jyrkkinä lämpötilan nousuina näkyvät selvimmin vasemmalla Bölling-kauden alku ja oikealla nuoremman dryaskauden päättänyt nopea lämpeneminen, holoseenin alku.

Ennen nuorempaa dryaskautta vallitsi melko lämmin Alleröd-kausi.

Achim Bauerin tekemien tutkimusten mukaan Saksan länsiosien Meerfelder Maar -järven sedimenteissä näkyy muutama kylmä vuosi, joiden jälkeen paluu lämpimään ja kylmän kauden alku syksyllä ja talvella 12 679 vuotta sitten. Kasvisto muuttui 20 vuoden viiveellä. Kesälämpötilat eivät laskeneet juurikaan, mutta sää viileni syksyllä, talvella ja keväällä[3]. Ilmakehään levisi Keski-Aasian lössiaroilta enemmän pölyä, niin kuin jääkauden kylminä aikoina.

Suomessa mannerjäätikön reuna lienee ollut kauden alussa Heinolan tasalla,[4] mutta se eteni takaisin ensimmäiselle Salpausselälle. Salpausselkiä syntyi kaksi noin 15–25 kilometrin välein. 200 vuoden sisään jään reuna pysytteli miltei paikoillaan muutaman kilometrin sisällä.

Etelämantereella nuorempi dryaskausi ei näy niin selvästi kuin Grönlannin jäänäytteissä. Dryaskaudellakin oli ilmastossa vaihtelua ja havaitaan muun muassa 500 vuoden jaksollisuutta ja kylmyyshuippuja 11 810, 12 220 ja 12 640 vuotta sitten.[5] On epäilty, että nuoremman dryaskauden ilmastomuutokset olisivat aiheuttaneet maanviljelyn synnyn Natuf-kulttuurissa.

Kylmeneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylmeneminen noin 12 800 kalenterivuotta sitten näkyy eri alueiden lämpötiloissa selvästi.[6] Suoran radiohiiliajoituksen mukaan nuorempi dryaskausi olisi alkanut noin 10 900 radiohiilivuotta sitten, mutta nykyisen käsityksen mukaan radiohiiliajat ovat liian nuoria. Jääkairausnäytteiden mukaan lämpötila putosi epätasaisesti noin 150 vuoden aikana 12 850–12 700 vuotta sitten neljässä portaassa.

Lumiraja siirtyi alemmaksi koko maailmassa. Tundra levisi laajoille alueille varsinkin Etelä-Skandinaviassa.[7] Eniten kasvillisuuden muutoksia aiheutti kuivuus, eikä nuorempi dryaskausi ollut keskimäärin niin kylmä kuin sen kylmimmistä kausista voisi luulla.[8]

Viileneminen oli niin nopeaa ja laajaa, ettei vastaavaa ole koettu sen jälkeen. Se tuntui eniten Atlantin merialueitten rannikoilla[9]. Grönlanti oli nuoremmalla dryaskaudella 15 °C nykyistä kylmempi. Jääkauden kylmimpänä kautenahan Grönlannin lämpötila laski 20 °C. Englannissa lämpötila laski 5 °C, Skandinavian eteläosassa ja Luoteis-Saksassa 4–5 °C ja suurimmassa osassa Eurooppaa vuoden keskilämpötila putosi 4–6 °C. Skotlannin kesälämpötila oli 9 °C alempi kuin nyt.[8]. Norjanmerellä, Pohjois-Atlantilla ja Pohjois-Euraasiassa lämpötila laski 10–12 °C. Kanadassa lämpötila laski ainakin 5 °C, jopa 6–20 °C ja Uudessa Englannissa 3–4 °C.

Dryaskaudella talvilämpötila laski erityisen paljon pohjoisessa Keski-Euroopassa ja Skandinaviassa, jossa tammikuun keskilämpötila putosi laajoilla alueilla ainakin 10 °C[10].

Alankomaiden heinäkuun keskilämpötila oli dryaskauden kylmimmällä kaudella 10 950–10 550 radiohiilivuotta sitten noin 12,5 ja tammikuun keskilämpötila -20 astetta[11], ja vuoden keskilämpötila -4 astetta. Tämä tarkoittaa sen olleen ikiroudan vyöhykkeellä, jota ja puurajaa vastaava vuoden keskilämpötila on noin -1 °C.[12]

Syy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorempaa dryaskautta pidetään useimmiten tyypillisenä jääkauden aikaisena kylmänä jaksona, stadiaalina. Niinpä tavallisimman näkemyksen mukaan nuorempi dryaskausi alkoi, kun Kanadan yllä olleesta Laurentian mannerjäätiköstä romahti suuri osa äkkiä mereen kasautuneen jäätikön sisäisen painon takia. Tätä sanotaan Heinrichin tapahtumaksi.[13] Atlanttiin vapautui suuri määrä jäävuoria, joista suli makeaa vettä.[14][15] Näin syntynyt makean veden pulssi pysäytti pohjoiseen Golfvirran haaran, joka on osa Atlantin termohaliinikiertoa. Toinen sulaveden lähde on voinut olla jäätiköstä suoraan sulanut vesi.[16] Kolmas mahdollinen makean veden lähde on saattanut olla suuren jääjärven tyhjeneminen.[17][16]

Pohjois-Atlantin polaaririntama siirtyi etelään leveysasteelle 45. leveysasteelle[18], joka on vain 5–10 astetta pohjoiseen jääkauden huipun aikaisesta asemasta.[19] Merijään raja ja merivirtausten polaaririntama siirtyi Islannin seuduilta Pohjois-Espanjan seuduille[20][21][22][23], mutta ei aivan niin etelään kuin jääkauden kylmimpänä jaksona[24]. Kun Pohjois-Atlantilla oli merijää etelämpänä, se ohjasi kylmän ilman Eurooppaan.[25][26]. Meren jäätyminen ohjasi lännestä tulevan lämpimän ilmavirtauksen etelämmäs ja viilensi sitä.[27] Kylmentävä vaikutus tuntui tietokonelaskujen mukaan eniten Huippuvuorten ja Islannin välillä, mutta myös Länsi- ja Pohjois-Euroopassa ja lievänä lähes koko pohjoisella pallonpuoliskolla[28].

Eräs dryaskauden syy voisi olla Auringon säteilymäärän muutos. Joidenkin tutkijoiden mukaan Auringon säteilymäärässä tapahtuva pienehkö muutos olisi laukaissut merivirtojen muutoksen, joka olisi viilentänyt ilmastoa voimakkaasti. Merivirtojen suunta olisi muuttunut, merijää levinnyt etelään ja sen mukana kylmän arktisen ilmamassan raja.lähde?

Nuoremman dryaskauden aloittajaksi on myös ehdotettu asteroidin törmäystä,,[29] johon liittyy muun muassa hiilipitoinen kerrostuma Clovis-kulttuurin löytöpaikoissa. On myös spekuloitu tulivuorenpurkausta.lähde?

Nuorempaan dryaskauteen liittyy monia muitakin arvailuja. Etelä-Amerikka jäähtyi ensin 550 vuotta (400–700 vuotta) ennen muun maailman jäähtymistä. Tätä jäähtymistä kutsutaan nimellä HMCR, Huelmo/Mascardi Cold Reversal. Silti tämän jakson ajoituksessa on vaikeuksia.Sen oletetaan olleen 14 000–14 700. Pohjois-Atlantin merivirtojen muutokseen nojaava teoria ei selitä, miksi Etelä-Amerikka jäähtyi ensin HMCR-tapahtumassa.

Päättyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grönlannin NGRIP-jääkairausnäytteestä mitattujen kaasukuplien kaasupitoisuuksien mukaan metaanin CH4 määrä (vihreä) nousi äkisti jääkauden lopussa, samoin kuin jään raskaan hapen määrä delta-O18:kin (punainen). Delta-O18 mittaa lähinnä lämpötilaa, metaanin määrä ehkä ikiroudan sulamista tai soistumista. Metaanin ja raskaan hapen ajoitukset ovat hieman eri menetelmillä saatuja, joloin käyrät eivät ole tahdissa.

Jossain määrin on eri tietoja siitä, milloin nuorempi dryas päättyi ja jääkauden jälkeinen lämpimämpi holoseeni alkoi. Eri lähteistä koottujen tietojen mukaan tämä olisi saattanut tapahtua 11900-11200 vuotta sitten[30][31][32], keskimäärin noin 11500 kalenterivuotta sitten.

Yleensä ajatellaan Grönlannin näytteiden pohjalta, että kylmä dryaskausi päättyi noin 11 640-11550 kalenterivuotta sitten noin 7 °C:n nopeaan lämpenemiseen suunnilleen 50–75 vuodessa, kolmessa 5 vuoden portaassa. Siirtyminen saattoi viedä alle 20 vuotta pölynäytteiden mukaan[30]. Tällöin Grönlannissa alkoi sataa lunta aiempaa enemmän. Novaja Zemljan viimeinen jään eteneminen on ajoitettu aikaan 10550+-160 BP ja Jamalin niemimaan eteläosien turva alkoi syntyä 10 700 BP[33]. Taimyrin niemimaan itäosissa puuraja siirtyi 10 500 BP 600 km pohjoiseen[33]. Keski-Siperiassa napapiirin seuduilla syntyivät viimeiset jääkartiot 11650+-90 BP[33].

Saksassa Hollzmaar-järvestä tehtyjen tutkimusten mukaan angervot yleistyivät 11608 vuotta sitten[31]. Puiden siitepölyt yleistyivät Saksassa nopeasti 11590-11522 vuotta sitten[31]. Puolassa tehtyjen Gosciaz-järven kerrostumista tutkimusten mukaan ensimmäiset merkit lämpenemisestä olivat noin 11580 kalenterivuotta sitten[34]. Tämän mukaan kylmän pleistoseenin ja lämpenevän preboreaalin raja oli noin 11530-11460 vuotta sitten[34] ja kesti noin 70-80 vuotta. Ensimmäiset merkit ilmaston lämpenemisestä olivat 11580 vuotta sitten. 11550 vuotta sitten satoi talvella enemmän, kesällä vähemmän 30 vuoden ajan. Ennen varsinaista suurta lämpenemistä oli kostea lyhyt kausi noin 11525 vuotta sitten. Nopea lämpeneminen alkoi noin 11520 vuotta sitten, kun talvet lämpenivät ja kostuivat, mutta kesät kuivuivat. Alun kosteuden jälkeen kuivui pian uudelleen. Erityisen nopea hyppäys tapahtui noin 11510 vuotta sitten, mutta haapa, korte ja agervo yleistyivät[34]. Heinämäiset kasvit yleistyivät jo 11550 vuotta sitten. Toisessa n. 11500-11460 vuotta sitten olleessa nopeassa lämpenemisvaiheessa myös kesät lämpenivät ja ilmasto kostui. Varsinaisen preboreaalin alussa moin 11460-11390 vuotta sitten oli melko lämmintä ja kuivaa, ja tämän jälkeen lämmintä ja kosteaa. Ehkä jääjärven tyhjenemisen luoman merivirtamuutoksen aiheuttama Preboreaalin kylmä heilahdus noin 11400-11250 vuotta sitten kylmensi ja kuivatti ilmastoa vielä hetkeksi.

Saman suuntaisia ajoituksia antavat myös muita järvistä tehdyt tutkimukset. Gerzenseessä nopein lämpeneminen tapahtui 11526-11501 vuotta sitten[35].

On väitetty, että koko lämpeneminen olisi tapahtunut muutamassa vuodessa, ja nopean lämpenemisen uskotaan olleen paikallista. Monissa kohdin vuoden keskilämpötila nousi melko nopeasti 5 °C. Koko maapallon alueella lämpötilan nousu lienee ollut hitaampaa. Tällöin jääkauden ankarat ilmasto-olot päättyivät, mutta jää pysyi Suomessa vielä ainakin 1 000 vuotta.lähde?

Dryaskauden jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 10 700–10 400 radiohiilivuotta sitten hyvin kylmä jakso, 3 kylmää huippua
  • 9 850–9 600 radiohiilivuotta sitten hyvin kylmä jakso, 4 kylmää huippua

Jääkairausnäytteistä saatuja vuosilukuja:

  • 13 250–13 000 (kesk. 13 100) erittäin kylmä piikki ennen dryasta
  • 13 000–12 900 dryaskauden alku, lämpötilan pudotus jääkauden oloihin, tundra leviää laajalle alueelle
  • 12 750 kylmin huippu
  • n. 12 700–12 100 hitaasti lämpenevää noin 2 °C/1000 v, kylmiä piikkejä
  • 12 450 kylmä notkahdus
  • 12 150 kylmä notkahdus
  • 12 000 hyvin pieni kylmä notkahdus
  • 12 000–118 00 hyvin kylmä notkahdus
  • 11 750 pieni kylmä notkahdus
  • 11 750–11 600 nopea lämpeneminen
  • 11 400–11 200, kylmin 11300 kylmä piikki dryaksen jälkeen.
  • 11 000 kylmä piikki
  • 10 900 kylmä piikkilähde?

Vanhempi dryaskausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ns. vanhempi dryaskausi (OD) tai vanha tundrakausi oli nuorempaa dryasta edeltänyt kylmä jakso, joka sijoittui lämpimämpien Bölling- ja Allerødkausien väliin ja kesti 150–300 vuotta. Lauhkean vyöhykkeen puut ja eläimet hävisivät Pohjois-Ranskasta, Ardennien tasanko oli jälleen kerran kuivuuden tai maan routimisen takia joutomaata. Pariisin altaan ihmiset kaikkosivat, asutuksen painopiste siirtyi Morvaniin.

Kasvillisuus ja eläimistö dryaskaudella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapinvuokko (Dryas octopetala) on antanut nimensä nuoremmalle dryaskaudelle.

Jääkauden aikoina laaja osa Euroopasta oli puutonta, mutta lämmin Bölling-Alleröd-kausi muutti tilanteen. Peura hävisi Belgiasta, ja aro metsä valtasi alaa Pohjois-Saksassa ja Tanskassa. Ennen dryaskautta metsä oli ehtinyt edetä idässä melkein Äänisen eteläosiin, ja lännessä Keski-Hollantiin, mistä alkoi Skooneen asti ulottuva aro.

Dryaskaudella ilmasto kylmeni ja kuivui niin, että tundran ja aron raja ilmestyi 45–46,5° pohjoisten leveysasteiden väliin Keski-Ranskan ja Alppien tienoille[36][37]. Arotundra ulottui dryaskaudella Keski-Ranskaan ylängön etelälaidalle 45 leveysasteelle ja Alppien pohjoispuolelle noin 47 leveysasteelle, Dneprin mutkaan Dnepropetrovskiin ja Kaspianmeren pohjoispuolella 47,5 leveysasteelle. Metsää oli vasta Keski-Italiassa. Skandinaviassa metsä korvautui dryaskaudella tundralla. Irlannin ylämailla oli pieni jäätikkö ja jäätä oli Penniineillä. Alpeilla ja Suomesta itään oli polaariaavikkoa. Jäätikkö oli Vätternin keskiosan kohdalla eteläisessä Keski-Ruotsissa. Ikirouta ulottui noin 54 leveysasteelle, Pohjois-Irlantiin ja Etelä-Tanskaan, -8 °C heinäkuun keskilämpötilalla, ja epäjatkuva ikirouta noin 50 leveysasteelle eli Belgian eteläosiin ja pohjoisimpaan Ranskaan.

Kylmä arokasvillisuus ja peura palasivat Belgiaan, mutta peuraa ei enää tavattu Etelä-Saksassa kuten aiemmin jääkaudella. Dryaskautta luonnehti jäätikön ulkopuolisilla kuivilla mailla lapinvuokko, kääpiöpaju ja hapro (Oxyria digyna) ja myös marunat (Artemisia) ja Ephedra ja typpiköyhyyden takia kurjenherneet (Astragalus).[38]. Baltiassa tavattiin nyt kuivilla alueilla tyypillistä päivännoutoa Helianthemum nummularumia. Virossa kasvoi maruna, savikka, vaivaiskoivu. Maurunaa Artemisia Etelä-Virossa 27-78%, pohjois-Virossa yleensä yli 70%. Saroja 30-45%, heiniä 20%, vaivaiskoivua 20-25%[39].

Nuorempi dryaskausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoremman dryaskauden nimityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri kielissä ja lähteissä käytetään kaudesta erilaisia nimityksiä ja lyhenteitä

  • YD (Younger Dryas)
  • Nuorempi tundrakausi
  • Dryas III
  • GS-1, GS1(Greenland Stadial I)
  • Loch Lomond Stadial [Britteinsaaret]
  • Nahanagan Stadial [Pohjois-Amerikka]
  • Salpausselkävaihelähde?

Nuoremman dryaskauden aikana syntyneitä moreeneja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun vetäytyvän jäätikön reuna oli pariin otteeseen 200 vuoden ajan lähes paikoillaan, syntyi monia moreenimuodostumia.

  • Salpausselät
    • I Salpausselkä noin 12 250–12 050 kalenterivuotta sitten, [40]
    • II Salpausselkä noin 11 790–11 550
    • III Salpausselkä noin 11 400–11 300
  • Keski-Ruotsin reunamoreenit
  • Ra-moreenit Norjassa
  • Egesen-moreenit Alpeilla
  • Mount Waskayn eteneminen Alaskassa

Nuoremman dryaskauden kulttuureja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dryaskaudella ihmisasutusta oli laajemmin noin tuhat kilometriä jään reunasta. Noin 55,5 leveysasteen eteläpuolella olivat Ahrensburgin kulttuuri ja Swidryn kulttuuri. Ahrensburgin kulttuurin peuraa metsästäviä ihmisiä Pohjois-Saksassa, Etelä- ja Keski-Tanskassa ja aivan Ruotsin eteläkärjessä. Idempänä Puolassa oli sanoin peuran metsästyksestä elänyt Swidryn kulttuuri. Dryaskausi hävitti Norjan rannikon asutuksen, mutta jätti pohjoisimman Norjan Komsan kulttuurin. Noin 12 200 vuotta sitten asui Äänisen itäpuolella ihmisiä Butovon kulttuurin piirissä.[4]

Lähi-idässä ilmasto kuivui huomattavasti nuoremmalla dryaskaudella. Tällöin elettiin Natuf-kautta ja epipaleoliittisen kauden loppua. Asutus muuttui monilla alueilla vaeltelevammaksi. Tell Abu Hureyrassa, joka oli harvoja tuohon aikaan kasvavia keskuksia, saatettiin viljellä ruista.lähde?

Alla on lueteltu kulttuureja 13 000–11 000 vuotta sitten:

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fagan, Brian: Pitkä kesä. Suom. Osmo Saarinen. Ajatus, 2008. ISBN 9789512075959.
  • Koivisto M: Jääkaudet. WSOY, 2004. ISBN 9789510291016.
  • Ruddiman, William F: Earth's climate : past and future. Worth, 2008. ISBN 9780716784906.
  • Wilson, R. C. L. & Drury, S. A. & Chapman, J. L.: The Great Ice Age: Climate Change and Life.. Routledge, 2000. ISBN 0415198410.
  • "Rutter&Velichko 1997" Quaternary of northern eurasia: Late pleistocene and holocene landscapes, stratigraphy and environments, Nat W. Rutter, editor-in-chief, Guest editors A. A. Velichko et al, Vols 41/42 July/August 1997, ISSN 1040-6182

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Younger Dryas Period (englanniksi)
  2. Fagan 2008, s. 154
  3. Ilmasto jäähtyi yhdessä vuodessa jääkauden lämpenemisvaiheessa
  4. a b Suomen vapautuminen 13–10 000 vs (pdf) 2.2.2007.
  5. The Younger Dryas (englanniksi)
  6. http://www.geophysik.uni-kiel.de/~sabine/DieErde/Erdgeschichte/pleisto-eiszeit.html
  7. [1]
  8. a b Europe during the last 150,000 years (englanniksi)
  9. http://www.nap.edu/openbook.php?record_id=10136&page=32, Abrupt Climate Change: Inevitable Surprises (2002) ,FIGURE 2.4 Global extent of terrestrial (pollen) and ice core (isotopic) evidence where the Younger Dryas cooling (11 500–13 000 BP) has been found.
  10. Rutter 1997, s. 104
  11. Myös Fagan 2008, s. 155
  12. Tom V. Tilburg: The mean temperature of the warmest and coldest month during the Younger Dryas over East and West Europe 2.2.2006. (englanniksi)
  13. El Younger Dryas
  14. Mechanisms that Can Cause Abrupt Climate Change NOAA. (englanniksi)
  15. http://klimakatastrophe.wordpress.com/2008/04/21/zum-klima-der-letzten-eiszeit-und-zum-abreisen-des-golfstroms/
  16. a b Corrientes oceánicas y circulación termohalina
  17. Hamburger Bildungserver
  18. Wilson Chapman Drury 2000, s. 23
  19. The Younger Dryas Event Global Climate Change Student Guide. (englanniksi)
  20. Long-term development of T�ebo� landscape as response to past global climate changes, Petr Pokorn�,The International Long Term Ecological Research Network
  21. 54. The Oldest Americans, An Introduction, by George Weber, Last change 1 March 2008
  22. Lateglacial period in Caithness
  23. Abrupt Climate Change
  24. Ruddiman 2008, s. 235
  25. http://www.manicore.com/anglais/documentation_a/greenhouse/currents.html Will marine currents change? Jean-Marc Jankovici
  26. Wilson Chapman Drury 2000, s. 124
  27. Geophsyik Kielin yliopisto (saksaksi)
  28. circulations are changing, 8 November, 2008 Comments to: web.library@aph.gov.au, Last reviewed 18 November, 2008 by the Parliamentary Library Web Manager
  29. Evidence for an extraterrestrial impact 12,900 years ago that contributed to the megafaunal extinctions and the Younger Dryas cooling. PNAS, 9.10.2007, 104. vsk, nro 41, s. 16016-16021. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  30. a b Abrupt increase in Greenland snow accumulation at the end of the Younger Dryas event R B Alley, D A Meese, C A Shuman, A J Gow, K C Taylor, P M Grootes, J W C White, M Ram, E D Waddington, P A Mayewski, G A Zielinski Nature (Impact Factor: 38.6). 01/1993; 362. DOI:10.1038/362527a0
  31. a b c [http://www.geopolar.uni-bremen.de/files/Leroyetal.2000.pdf Palynological analyses in the laminated sediment of Lake Holzmaar (Eifel, Germany): duration of Lateglacial and Preboreal biozones] Leroy, S. A. G., Zolitschka, B., Negendank, J. F. W. & Seret, G. 2000 (March). Boreas, Vol. 29, pp. 52–71. Oslo. ISSN 0300-9483
  32. [folk.uib.no/ngljm/PDF_files/GULLIKSEN98.PDF A calendar age estimate of the Younger Dryas-Holocene boundary at Kråkenes, western Norway] Steinar Gulliksen Hilary H. Birks Göran Possnert Jan Mangerud, The Holocene 8,3 (1998) pp. 249–259
  33. a b c "Rutter&Velichko 1997" s. 23
  34. a b c Very fast environmental changes at the Pleistocene/Holocene boundary, recorded in laminated sediments of Lake GościView the MathML sourceż, Poland M. Ralska-Jasiewiczowa T. Goslar K. Różański A. Wacnik J. Czernik L. Chróstf, Palaeogeography, Palaeoclimatology, Palaeoecology Volume 193, Issue 2, 15 April 2003, Pages 225–247, http://dx.doi.org/10.1016/S0031-0182(03)00227-X
  35. [DOI:10.1016/S0031-0182(00)00092-4 Quantification of biotic responses to rapid climatic changes around the Younger Dryas— a synthesis ] Brigitta Ammann H.J.B Birks Stephen J Brooks Ulrich Eicher Ulrich von Grafenstein Wolfgang Hofmann Geoffrey Lemdahl Jakob Schwander, Palaeogeography, Palaeoclimatology, Palaeoecology 159 (2000) 313–347 www.
  36. http://www.esd.ornl.gov/projects/qen/NEW_MAPS/europe4.gif
  37. http://www.esd.ornl.gov/projects/qen/nercEUROPE.html, Europe During The Last 150,000 YEARS, Compiled by Jonathan Adams, Environmental Sciences Division, Oak Ridge National Laboratory, Oak Ridge, TN 37831, USA
  38. Holocene Chronology "The Blytt-Sernander Sequence" (englanniksi)
  39. Pirrus, R., Raukas, A., 1996. Late-glacial stratigraphy in Estonia. Proceedings of the Estonian Academy of Sciences, Geology 1996 45 (1), 34–45.
  40. Marjatta Koivisto, Jääkaudet, WSOY 2004, ISBN 951-0-29101-3,www.vsoy.fi, sivu 77