Eem-interglasiaali

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ajanjakso Alijakso Epookki Tuhatta vuotta sitten
Neogeeni Pleistoseeni Veiksel-jääkausi 11,5 - 116
Eem-interglasiaali 116 - 131'
Saale-jääkausi 131 - 380

Eem-interglasiaali oli viime jääkautta edeltänyt lämmin kausi noin 131 000–117 000/114 000 vuotta sitten. Eem oli Saale-jääkauden ja Veiksel-jääkauden välissä. Kaudesta käytetään myös tieteellistä nimeä MIS 5 (marine isotope stage 5). Eem oli laajoilla alueilla nykyistä viime jääkauden jälkeistä aikaa lämpimämpi. Suomessa vuoden keskilämpötila oli jopa 4 astetta nykyistä suurempi[1]. Jäätiköt olivat holoseenin jäätiköitä pienempiä, ja niistä sulanut vesi nosti merenpinnan 2–5 metriä nykyistä korkeammalle. Kasvillisuusvyöhykkeet olivat nykyistä pohjoisempana, Oulun korkeudella kasvoi jaloja lehtipuita, eli siellä oli sekametsän eteläraja. Lapissa ja Kuolan niemimaalla kasvoi havumetsää Jäämeren rannoillakin.[2]. Englannissa oli subtrooppisia lajeja ja ilmasto siellä muistutti nykyisen Etelä-Ranskan ilmastoa.

Itämeren paikalla ollut Eemmeri oli yhteydessä Vienanmereen eristäen Fennoskandian omaksi saarekkeekseen[3][4]. Myös Pohjois-Venäjällä meri peitti laajoja nykyään kuivia alueita.

Euroopan mantereella eli neandertalinihmisiä. Euroopanvirtahepoja, metsänorsuja ja Merckin sarvikuonoja eli Englannissa, josta ihminen oli kuollut sukupuuttoon.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Eem-kauden ilmasto

Eem-interglasiaalikauden alun ja päättymisen tarkka ajoitus vaihtelee eri lähteissä käytettyjen ajoitusmenetelmien epätarkkuuden takia [5] ainakin tuhannen vuoden verran.

Meriaineistojen mukaan Eem-interglasiaali olis ollut 130000-115000 vuotta sitten, ja manneraineiston mukaan 126000-109000 vuotta sitten[6].

Muinaisten siitepölyjen mukaan Eem-Interglasiaali oli keskivaiheilleen 120000 vuotta sitten pohjoisessa ja keskisessä Euroopassa 2-3 astetta nykyistä lämpimämpi[7]. Toisen tietojen mukaan maapallon keskilämpötila oli Eem-kaudella noin 6000 vuoden takaista holoseenin lämpötilaoptimia 2 astetta eli 4 astetta nykyistä lämpimämpi.

Nimenomaan Eemin varhaisessa lämpimässä vaiheessa talvet olivat kosteita ja leutoja, ja ilmasto mereinen. Lämpimimmillään tammea kasvoi Oulun leveyksillä ja pähkinäpensasta Pudasjärvellä. Englannissa oli virtahepoja[8] jopa Durhamin piirikunnassa asti. Niiden jäänteitä on löydetty muun muassa Devonista, Bockfastleighin Dart Bridgestä.

Englannissa eli myös leijonia, täplähyeenoita, susia sekä suorasarvisia elefantteja, ja pääasiassa tammimetsiä mutta myös Etelä-Euroopan puulajeja kuten Montpellierin vaahteraa. Englannin kesälämpötila oli 3 astetta nykyistä korkeampi, ja alueen ilmasto muistutti nykyisen Etelä-Ranskan ilmastoa Bordeaux'n tai jopa Barcelonan leveyksillä. Eem-interglasiaalikaudella on nähtävissä kasvillisuuden kehityssarja ensin tundralajeista koivuun ja mäntyyn, sitten jalopuihin ja taas koivuun ja tundraan.

Kaudella oli lämpimimmillään Siperiassa tundraa vain aivan Taimyrin niemimaalla ja idempänä Keski- ja Itä-Siperian pohjoisrannoilla joillain alueilla[9]. Villamammutti lienee harvinaistunut kauden alussa[10]. Suomen lähialueilla Baltian altaassa Eem-kauden jääkauden megafauna löydöt ovat harvinaisia, on vaikea sanoa johtuuko tämä enemmän mannerjäätikön löytöjä hävittävästä vaikutuksesta vai näiden eläimien todellisesta harvinaisuudesta[11].

Etelä-Suomesta oli suuri osa veden peitossa, ja oli yhteys Itämerestä Vienanmereen[12][13][14], ja suuri osa Fennoskandiaa oli saarena. Sekametsä ulottui Oulun korkeudelle, sen pohjoispuolelle Lapissa havumetsää[15]. Ainavihannan lehtimetsän vyöhyke ulottui Etelä-Ruotsissa hieman Skånen pohjosipuolelle asti, ja tammi kasvoi Pietarin leveydellä.

Eem-interglasiaalin Suomen kasvistossa pistää silmään pähkinäpensaan esiintyminen suurina määrinä. Etelä-Pohjanmaalle ulottuivat saarni (Fraxinus), misteli sekä orjanlaakeri, mitkä viittaavat leutoihin talviin. Valkopyökki (Carpinus) levisi eteläiseen ja keskiseen Pohjanmaahan myöhäisessä viilenevässä Eemin vaiheessa, jolloin kuusi yleistyi. Kuusen mukana levisi maahan nykyään Etelä-Ruotsissa viihtyvä kuningassanianinen Osmunda regalis. Ilmaston kylmetessä mänty ja koivu yleistyivät, Lappiin saapui lehtikuusta ja lopulta koivu oli kasvillisuuden päälaji Pohjanmaalla ennen tundran ruohovartisten kesvien leviämistä alueelle.

Eem-kausi kesti Pohjois-Saksan liejukerrostumien mukaan noin 12 000 vuotta. Kausi päättyi monien Keski-Euroopan siitepölysarjojen mukaan melko äkkiä, mutta Pohjanmaalla Suomessa oli ensin jalopuita, sitten havumetsiä, metsätundraa ja lopulta tundraa.

Eem-kaudella oli huipussaan hyvin lämmintä, ja vuodenaikavaihtelut luultavasti nykyistä suurempia. Talvet olivat yleensä nykyistä lämpimämpiä ja kosteampia pohjoisella pallonpuoliskolla, mutta jotkut alueet hieman nykyistä viileämpiä. Tammivyöhyke ulottui Oulun korkeudelle asti. Metsiä kasvoi Nordkappissa Norjassa, nykyisellä tundra-alueella. Puita kasvoi eteläisellä Baffinin saarella nykyisellä tundralla, millä pituusasteella nykyinen puuraja on Quebecin Kuujjaqissa. Preerian ja metsän raja oli Teksasissa nykyistä lännempänä, Lubbockin lähellä, nykyäänhän se on Dallasin lähellä.

Eem-kausi on nimeltään Englannissa Ipswichian, Alpeill Riss-Würm USA:ssa Sangamon ja Venäjällä Mikulino ja Suomessa Tepsankummin interglasiaali.

Eem-lämpökaudella (OIS 5e, 131 000–117 000 vuotta sitten) oli huipussaan noin 125 000 vuotta sitten 2–3 astetta nykyistä lämpimämpää.

Lämpötila leinee aaltoillut rajusti MIS 5-vaiheen alkaessa, sillä edellisen MIS 6-vaihen lopussa Portugalin länsipuolen meriveden lämpötila oli vain 15-16 astetta, mutta putosi 130000 vuotta sitten noin 11 asteeseen. Tämä saattaa kieliä viime jääkauden loppuvaiheen nuoremman dryaskauden tyyppisestä "takatalvesta". Mutta noin 13000-124000 vuotta sitten meriveden lämpötila nousui noin 10 astetta, ja erityisen rajusti, noin seitsemän astetta 126000-124000 vuotta sitten[16]. Kausi jaetaan alajaksoihin MIS 5e-5a. Korkeimmillaan merenpinta nousi 4–6 metriä[17] nykyisen tason yläpuolelle. Etelämantereella ja Grönlannissa oli 3-5 astetta nykyistä lämpimämpää, ja Grönlannin mennerjäätikkö saattoi olla 30-50% nykyistä pienempi[18].

Joissain tarkasteluissa lämpökauden katsotaan jatkuvan pienten jäätiköitymisten yli 75 000 vuoden takaiseen aikaan asti, jolloin Veiksel-jääkausi alkoi koko ankaruudessaan. ´

Kausi päättyi noin 5 000 vuoden aikana tapahtuneeseen asteittaiseen, jossain määrin aaltoilevaan[19] 10 asteen viilenemiseen kohti jääkautta. Eemin viileneminnen näkyy kasvillisuuskäyrissä noin 120 000 vuotta sitten, ja 117 500 vuotta sitten männyn määrä romahti nopeasti ja kylmään ja kuivaan liittyvän marunan (Artemisia) määrä lisääntyi rajusti Siperiassa 500 vuoden sisään.

Eem-kautta vastaa varhainen Monastirian-rantaviiva eli Tyrrhenian II-rantaviiva.

Joidenkin tietojen mukaan Eem-kauden ilmasto olisi ollut nykyistä epävakaampi. Nämä tiedot perustuvat mm. Grönlannista porattuun GISP 2-jäänäytteeseen jossa näyttää olevan nopeita vaihteluita. Näiden epäillään johtuvan osaksi jään ja alla olevan maan vuorovaikutuksesta, joka on mm. rutannut jään laskokselle niin että vanhempi kerrostuma on tullut uuden päälle. Tämän arvellaan kertovan jääkentän melkein sulaneen Eem-kaudella. Myöhempien tutkimusten mukaan Eem-kaudella oli joitain ilmastonvaihteluja, muttei siinä mitassa kuin GISP 2-näytteen mukaan. Kauden ilmasto näyttää alku- ja loppuvaihetta lukuunottamatta olleen melko vakaa[20], niin kuin nykyisen holoseenikaudenkin. Planktonlajiston mukaan kylmiä vaiheita olisi ollut 127 000–126 000, 122 000–121 000 ja 117 000 vuotta sitten.

[muokkaa] Eem-interglasiaalin eläimistöä

Eemin kauden nilviäisten esiintymistä eri syvyisissä kerrostumissa esittävä kaavio.
  • Archidiskodon meridionalis / Palaeoloxodon antiquus etelänelefantti/metsäelefantti
  • Mammuthus trogontherii / M. primigenius aromammutti/mammutti
  • Dicerorhinus kirchbergensis metsäsarvikuono
  • Dicerorhinus hemitoechus arosarvikuono
  • Coelodonta antiquitatis villasarvikuono
  • Equus sp. hevonen
  • Equus hydruntinus euroopanvilliaasi
  • Sus scrofa villisika
  • Hippopotamus antiquus euroopanvirtahepo
  • Cervus elaphus = C. acoronatus punahirvi
  • Megaloceros savini / M. giganteus jättihirvi
  • Dama clactoniana / D. dama kuusipeura
  • Capreolus suessenbornensis / C. capreolus metsäkauris
  • Alces latifrons / A. alces leveähirvi
  • Rangifer arcticus / R. tarandus poro
  • Saiga tatarica saiga-antilooppi
  • Rupicapra rupicapra gemssi
  • Capra sp. vuorikauris, vuohi
  • Hemitragus bonali Europäischer Tahr
  • Bison schoetensacki / Bison bonasus metsävisentti
  • Bison priscus arovisentti
  • Bos primigenius metsähärkä
  • Castor fiber majava
  • Crocuta crocuta täplähyeena
  • Felis lunensis / F. silvestris villikissa
  • Felis issiodorensis / F. lynx ilves
  • Panthera leo leijona
  • Panthera pardus leopardi
  • Gulo schlosseri / G. gulo ahma
  • Meles meles mäyrä
  • Lutra simplicidens / L. lutra saukko
  • Canis lupus susi
  • Vulpes vulpes kettu
  • Alopex lagopus napakattu
  • Ursus deningeri / U. spelaeus alkukarhu (Mosbacher Bär) / luolakarhu
  • Ursus arctos ruskeakarhu

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Marjatta Koivisto, Jääkausi, Kvartäärikausi ja jääkaudet, sivu 49
  2. ↑ Björn Kurten, Jääkausi kartta sivu 82
  3. ↑ Björn Kurten, Jääkausi kartta sivu 82
  4. ↑ Ólafur IngólfssonHáskóli Íslands: PleistoceneGlaciations
  5. ↑ Juha Pekka Lunkka: ”6. Eemistä holoseeniin, geologian nykyhetki, 6.2 Eem- lämmin ilmastovaihe”, Maapallon ilmastohistoria - kasvihuoneista jääkausiin, s. 227, 228. Gaudeamus, Helsinki University Press, 2008. ISBN 978-952-495-083-1. [www.gaudeamus.fi Teoksen verkkoversio]. suomi
  6. ↑ Lunkka, Maapallon ilmastohistoria, sivu 232
  7. ↑ Esko Kuusisto, Jukka Käyhkö, Globaali muutos, Suomen Akatemian Figare-ohjelma, Otava 2004, ISBN 951-1-18924-7, sivu 40
  8. ↑ Björn Kurtén; Jääkausi; sivu 41
  9. ↑ http://ardeajournal.natuurinfo.nl/ardeapdf/a88-193-205.pdf
  10. ↑ Suom. National Geographic, touko-kesäkuu 2009
  11. ↑ http://www.sekj.org/PDF/anzf28/anz28-229-240.pdf,
  12. ↑ Marjatta Koivisto, Jääkausi sivu 49
  13. ↑ Jürgen Ehrels, Quaternary and Glacial Geology, s 313
  14. ↑ Juha Pakka Lunkka, Maapallon ilmastohistoria, sivu 231, Kuva 34
  15. ↑ Björn Kurtén, Jääkausi, kartta sivu 82
  16. ↑ Lunkka, mapallon ilmastohistoria, sivu 230
  17. ↑ Lunkka, Maapallon ilmastohistoria sivu 234
  18. ↑ Lunkka, maapallon ilmastohistoria, sivu 234
  19. ↑ Lunkka, maapallon ilmastohistoria sivu 231, kuva 33
  20. ↑ Maapallon ilmastohistoria, sivu 231 muuten vaan, ja kuva 33

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eem-interglasiaali.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Eem-interglasiaali
Henkilökohtaiset työkalut