Eem-interglasiaali
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: oikolukua. |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan muoto kaipaa korjausta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: jutun esilletuomiseen järjestystä |
| Ajanjakso | Alijakso | Epookki | Tuhatta vuotta sitten |
|---|---|---|---|
| Neogeeni | Pleistoseeni | Veiksel-jääkausi | 11,5 - 116 |
| Eem-interglasiaali | 116 - 131' | ||
| Saale-jääkausi | 131 - 380 |
Eem-interglasiaali oli viime jääkautta edeltänyt lämmin kausi noin 131 000–117 000/114 000 vuotta sitten. Eem oli Saale-jääkauden ja Veiksel-jääkauden välissä. Kaudesta käytetään myös tieteellistä nimeä MIS 5 (marine isotope stage 5). Eem-kausi on Englannissa nimeltään Ipswichian, Alpeilla Riss-Würm, USA:ssa Sangamon, Venäjällä Mikulino ja Suomessa Tepsankummun[1] interglasiaali.lähde? Meriaineistojen mukaan Eem-interglasiaali olisi ollut 130 000–115 000 vuotta sitten, ja manneraineiston mukaan 126 000–109 000 vuotta sitten.[2]
Eem oli laajoilla alueilla nykyistä, viime jääkauden jälkeistä aikaa lämpimämpi. Suomessa vuoden keskilämpötila oli jopa 4 astetta nykyistä suurempi[3][4] ja laajoilla alueille kesvoi Keski-Euroopan tyyppistä lehtimetsää[5]. Jäätiköt olivat holoseenin jäätiköitä pienempiä, ja niistä sulanut vesi nosti merenpinnan 2–5 metriä nykyistä korkeammalle. Kasvillisuusvyöhykkeet olivat nykyistä pohjoisempana, Oulun korkeudella kasvoi jaloja lehtipuita, eli siellä oli sekametsän eteläraja. Lapissa ja Kuolan niemimaalla kasvoi havumetsää Jäämeren rannoillakin.[6]. Englannissa oli subtrooppisia lajeja ja ilmasto siellä muistutti nykyisen Etelä-Ranskan ilmastoa.
Itämeren paikalla ollut Eemmeri oli yhteydessä Vienanmereen eristäen Fennoskandian omaksi saarekkeekseen[6][7]. Myös Pohjois-Venäjällä meri peitti laajoja nykyään kuivia alueita. Niinpä Taimyrin niemimaan ylävät alueet olivat saari ja rannikko sen kohdalla noin 60 leveysasteella[8].
Etelä-Aasiassa satoi Kaspianmeren-Araljärven pohjoispuolisten arojen seuduilla noin 100 mm nykyistä enemmä[9] ja Krimin niemimaalla jopa 200 mm nykyistä enemmän. Tämän mukaan Eurooppa oli Eem-kaudella nykyistä huomattavasti kosteampi. Niinpä Volgan suistossa satoi 60mm/v ja Araljärven seuduilla 500 mm. Krimin niemimaalla satoi 1000 mm[10] samoin kuin Pohjois-Puolassa. Itä-Siperiassa Lena-joella satoi 400 mm[11] eli 100-200 mm nykyistä enemmän[12]. Varsinkin Euraasian mantereen sisäosat lämpenivät telvella[13], Moskovan seuduilla tammikuun kaskilämpö nousi jopa 11 astetta[14]. Suomessa oli tammikuussa noin 4 astetta nykyistä lämpimämpää[15], Etelä-Suomessa tammikuussa keskimäärin huipussaan -2 °C Lapissa -5 °C[16]. Heinäkuussa oli Suomen Lapissa noin 11 °C ja Etelä-Suomessa 17 °C[17]. Tämän mukaan heinäkuu olisi ollut interglasiaalilla Suomessa 1-2 °C nykyistä lämpimämpi Eem-kaudella[18].
Euroopan mantereella eli neandertalinihmisiä. Euroopanvirtahepoja, metsänorsuja ja Merckin sarvikuonoja eli Englannissa, josta ihminen oli kuollut sukupuuttoon.lähde?
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Eem-kauden ilmasto
Eem-interglasiaalikauden alun ja päättymisen tarkka ajoitus vaihtelee eri lähteissä käytettyjen ajoitusmenetelmien epätarkkuuden takia[19] ainakin tuhannen vuoden verran.
Muinaisten siitepölyjen mukaan Eem-interglasiaali oli keskivaiheillaan 120 000 vuotta sitten pohjoisessa ja keskisessä Euroopassa 2–3 astetta nykyistä lämpimämpi[20]. Toisen tietojen mukaan maapallon keskilämpötila oli Eem-kaudella noin 6 000 vuoden takaista holoseenin lämpötilaoptimia 2 astetta eli 4 astetta nykyistä lämpimämpi.
Nimenomaan Eemin varhaisessa lämpimässä vaiheessa talvet olivat kosteita ja leutoja ja ilmasto mereinen. Lämpimimmillään tammea kasvoi Oulun leveyksillä ja pähkinäpensasta Pudasjärvellä. Englannissa oli virtahepoja[21] jopa Durhamin piirikunnassa asti. Niiden jäänteitä on löydetty muun muassa Devonista, Bockfastleighin Dart Bridgestä.
Englannissa eli myös leijonia, täplähyeenoja, susia sekä suorasyöksyhampaisia elefantteja, ja pääasiassa tammimetsiä mutta myös Etelä-Euroopan puulajeja kuten Montpellierin vaahteraa. Englannin kesälämpötila oli kolme astetta nykyistä korkeampi, ja alueen ilmasto muistutti nykyisen Etelä-Ranskan ilmastoa Bordeaux'n tai jopa Barcelonan leveyksillä. Eem-interglasiaalikaudella on nähtävissä kasvillisuuden kehityssarja ensin tundralajeista koivuun ja mäntyyn, sitten jalopuihin ja taas koivuun ja tundraan.
Kaudella oli lämpimimmillään Siperiassa tundraa vain aivan Taimyrin niemimaalla ja idempänä Keski- ja Itä-Siperian pohjoisrannoilla joillain alueilla[22]. Villamammutti lienee harvinaistunut kauden alussa[23]. Suomen lähialueilla Baltian altaassa Eem-kauden jääkauden megafaunalöydöt ovat harvinaisia, minkä syiksi on ehdotettu mannerjäätikön löytöjä hävittävää vaikutusta ja näiden eläimien todellisesta harvinaisuudesta[24].
Etelä-Suomesta oli suuri osa veden peitossa, ja oli yhteys Itämerestä Vienanmereen[25], ja suuri osa Fennoskandiaa oli saarena. Sekametsä ulottui Oulun korkeudelle tai jopa napapiirille asti[26], sen pohjoispuolelle Lapissa havumetsää[27]. Ainavihannan lehtimetsän vyöhyke ulottui Etelä-Ruotsissa hieman Skånen pohjoispuolelle asti, ja tammi kasvoi Pietarin leveydellä.
Eem-interglasiaalin Suomen kasvistossa pistää silmään pähkinäpensaan esiintyminen suurina määrinä. Etelä-Pohjanmaalle ulottuivat saarni (Fraxinus), misteli sekä orjanlaakeri, mitkä viittaavat leutoihin talviin. Valkopyökki (Carpinus) levisi eteläiseen ja keskiseen Pohjanmaahan myöhäisessä viilenevässä Eemin vaiheessa, jolloin kuusi yleistyi. Kuusen mukana levisi maahan nykyään Etelä-Ruotsissa viihtyvä kuningassaniainen (Osmunda regalis). Ilmaston kylmetessä mänty ja koivu yleistyivät, Lappiin saapui lehtikuusta ja lopulta koivu oli kasvillisuuden päälaji Pohjanmaalla ennen tundran ruohovartisten kasvien leviämistä alueelle.
Eem-kausi kesti Pohjois-Saksan liejukerrostumien mukaan noin 12 000 vuotta. Kausi päättyi monien Keski-Euroopan siitepölysarjojen mukaan melko äkkiä, mutta Pohjanmaalla Suomessa oli ensin jalopuita, sitten havumetsiä, metsätundraa ja lopulta tundraa.
Eem-kaudella oli huipussaan hyvin lämmintä, ja vuodenaikavaihtelut luultavasti nykyistä suurempia. Talvet olivat yleensä nykyistä lämpimämpiä ja kosteampia pohjoisella pallonpuoliskolla, mutta jotkut alueet hieman nykyistä viileämpiä. Tammivyöhyke ulottui Oulun korkeudelle asti. Metsiä kasvoi Nordkappissa Norjassa, nykyisellä tundra-alueella. Puita kasvoi eteläisellä Baffininsaarella nykyisellä tundralla, millä pituusasteella nykyinen puuraja on Quebecin Kuujjuaqissa. Preerian ja metsän raja oli Teksasissa nykyistä lännempänä, Lubbockin lähellä, nykyäänhän se on Dallasin lähellä.
Suomen keskilämpötila oli eräiden tietojen mukaan 2-4 °C, toisten jopa yli 4 °C korkeampi kuin nyt[28]. Heinäkuu oli 0-4 °C nykyistä lämpimämpi, elokuu yli 3 °C lämpimämpi[29]. Tammikuu oli Suomessa 2-8 °C nykyistä lämpimämpi, helmikuu yli 4 °C nykyistä lämpimämpi[30]. Suomessa satoi 50–100 mm nykyistä enemmän[28].
Eem-lämpökaudella (OIS 5e, 131 000–117 000 vuotta sitten) oli huipussaan noin 125 000 vuotta sitten 2–3 astetta nykyistä lämpimämpää.
Lämpötila lienee aaltoillut rajusti MIS 5-vaiheen alkaessa, sillä edellisen MIS 6-vaiheen lopussa Portugalin länsipuolen meriveden lämpötila oli vain 15–16 astetta, mutta putosi 130 000 vuotta sitten noin 11 asteeseen. Tämä saattaa kieliä viime jääkauden loppuvaiheen nuoremman dryaskauden tyyppisestä "takatalvesta". Mutta noin 13 000–124 000 vuotta sitten meriveden lämpötila nousi noin 10 astetta, ja erityisen rajusti, noin seitsemän astetta 126 000-124 000 vuotta sitten[31]. Kausi jaetaan alajaksoihin MIS 5e-5a.
Korkeimmillaan merenpinta nousi 4–6 metriä[32] nykyisen tason yläpuolelle. Etelämantereella ja Grönlannissa oli 3-5 astetta nykyistä lämpimämpää, ja Grönlannin mannerjäätikkö saattoi olla 30–50 % nykyistä pienempi[33]. Etelä-Grönlantiin levisi kaudella ensin leppä, sitten kuusi, mänty ja marjakuusi[34].
Joissain tarkasteluissa lämpökauden katsotaan jatkuvan pienten jäätiköitymisten yli 75 000 vuoden takaiseen aikaan asti, jolloin Veiksel-jääkausi alkoi koko ankaruudessaan.
Kausi päättyi noin 5 000 vuoden aikana tapahtuneeseen asteittaiseen, jossain määrin aaltoilevaan[35] 10 asteen viilenemiseen kohti jääkautta. Eemin viileneminen näkyy kasvillisuuskäyrissä noin 120 000 vuotta sitten, ja 117 500 vuotta sitten männyn määrä romahti nopeasti ja kylmään ja kuivaan liittyvän marunan (Artemisia) määrä lisääntyi rajusti Siperiassa 500 vuoden sisään.
Eem-kautta vastaa varhainen Monastirian-rantaviiva eli Tyrrhenian II -rantaviiva.
Joidenkin tietojen mukaan Eem-kauden ilmasto olisi ollut nykyistä epävakaampi. Nämä tiedot perustuvat mm. Grönlannista porattuun GISP 2-jäänäytteeseen jossa näyttää olevan nopeita vaihteluita. Näiden epäillään johtuvan osaksi jään ja alla olevan maan vuorovaikutuksesta, joka on mm. rutannut jään laskokselle niin, että vanhempi kerrostuma on tullut uuden päälle. Tämän arvellaan kertovan jääkentän melkein sulaneen Eem-kaudella. Myöhempien tutkimusten mukaan Eem-kaudella oli joitain ilmastonvaihteluja, muttei siinä mitassa kuin GISP 2-näytteen mukaan. Kauden ilmasto näyttää alku- ja loppuvaihetta lukuun ottamatta olleen melko vakaa[36], niin kuin nykyisen holoseenikaudenkin.
Planktonlajiston perusteella kylmiä jaksoja olisi ollut 127 000–126 000, 122 000–121 000 ja 117 000 vuotta sitten.
[muokkaa] Eem-interglasiaalin eläimistöä
- Archidiskodon meridionalis / Palaeoloxodon antiquus etelänelefantti/metsäelefantti
- Mammuthus trogontherii / M. primigenius aromammutti/mammutti
- Dicerorhinus kirchbergensis metsäsarvikuono
- Dicerorhinus hemitoechus arosarvikuono
- Coelodonta antiquitatis villasarvikuono
- Equus sp. hevonen
- Equus hydruntinus euroopanvilliaasi
- Sus scrofa villisika
- Hippopotamus antiquus euroopanvirtahepo
- Cervus elaphus = C. acoronatus punahirvi
- Megaloceros savini / M. giganteus jättihirvi
- Dama clactoniana / D. dama kuusipeura
- Capreolus suessenbornensis / C. capreolus metsäkauris
- Alces latifrons / A. alces leveähirvi
- Rangifer arcticus / R. tarandus poro
- Saiga tatarica saiga-antilooppi
- Rupicapra rupicapra gemssi
- Capra sp. vuorikauris, vuohi
- Hemitragus bonali Europäischer Tahr
- Bison schoetensacki / Bison bonasus metsävisentti
- Bison priscus arovisentti
- Bos primigenius metsähärkä
- Castor fiber majava
- Crocuta crocuta täplähyeena
- Felis lunensis / F. silvestris villikissa
- Felis issiodorensis / F. lynx ilves
- Panthera leo leijona
- Panthera pardus leopardi
- Gulo schlosseri / G. gulo ahma
- Meles meles mäyrä
- Lutra simplicidens / L. lutra saukko
- Canis lupus susi
- Vulpes vulpes kettu
- Alopex lagopus napakattu
- Ursus deningeri / U. spelaeus alkukarhu (Mosbacher Bär) / luolakarhu
- Ursus arctos ruskeakarhu
[muokkaa] Lähteet
- Desolate Landscapes, John F. Hoffecker, 2002, ISBN 0-8135-2992-1
- A.A Velichko, Longman London 1994, Quaternary Environments of the Soviet Union, ISBN 0-582-30125-4
- Atlas of Paleoclimates and Paleoenvironmants of the Northern Hemisphere - Late Pleistocene-Holocene, Editors-in-chief Burkhard Frenzel, Marton Pecsi, Andrej Alekseevich Velichko, Geographical Researh Institute, Hungarian Academy of Sciences, Gustav Fischer Verlag Stuttgart, Budapest-Stuttgart 1992, ISBN 953-7395-24-5 Budapest, ISBN 3-437-30685-X Stuttgart
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Eriksson, Brita: [1] (pdf) (Interglasiaali- ja interstadiaalivaiheet, s. 108) Pohjois-Suomen maaperä: maaperäkarttojen 1:400 000 selitys. 2005. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 9.2.2012.
- ↑ Lunkka, Maapallon ilmastohistoria, s. 232.
- ↑ Marjatta Koivisto, Jääkausi, Otava 2004, Kvartäärikausi ja jääkaudet, sivu 49
- ↑ Seppo Vuokko, Tom Björklund, Tammi 2009, Kohta: Eem-interglasiaali, s. 16.
- ↑ []http://www.rusnature.info/geo/02_4.htm Russian Nature,Physical Geography of Northern Eurasia, Climatic Change and the Development of Landscapes, History of Vegetation ] alkup lähde Grichuk, 1984.
- ↑ a b Björn Kurten, Jääkausi kartta sivu 82
- ↑ Ólafur IngólfssonHáskóli Íslands: PleistoceneGlaciations
- ↑ Velichko 1984, s 170
- ↑ Velichko 1994, s 270
- ↑ Velichko 1994, s 271
- ↑ Velichko 1994, s 271
- ↑ Velichko 1994, s 270
- ↑ Velichko 1994, s 263.
- ↑ Velichko 1994, s 263.
- ↑ Velichko 1994, s 270.
- ↑ Velichko 1994, s 264.
- ↑ Velichko 1994, s 268.
- ↑ Velichko 1994, s 265.
- ↑ Juha Pekka Lunkka: ”6. Eemistä holoseeniin, geologian nykyhetki, 6.2 Eem- lämmin ilmastovaihe”, Maapallon ilmastohistoria - kasvihuoneista jääkausiin, s. 227, 228. Gaudeamus, Helsinki University Press, 2008. ISBN 978-952-495-083-1. [www.gaudeamus.fi Teoksen verkkoversio]. suomi
- ↑ Esko Kuusisto – Jukka Käyhkö, Globaali muutos. Suomen Akatemian Figare-ohjelma, s. 40.
- ↑ Björn Kurtén, Jääkausi, s. 41.
- ↑ http://ardeajournal.natuurinfo.nl/ardeapdf/a88-193-205.pdf
- ↑ Suom. National Geographic, touko-kesäkuu 2009.
- ↑ http://www.sekj.org/PDF/anzf28/anz28-229-240.pdf
- ↑ Marjatta Koivisto, Jääkausi sivu 49. — Jürgen Ehrels, Quaternary and Glacial Geology, s. 313. — Juha Pakka Lunkka, Maapallon ilmastohistoria, s. 231, kuva 34.
- ↑ Hoffecker 2002, s. 29.
- ↑ Björn Kurtén, Jääkausi, kartta s. 82.
- ↑ a b Frenzel 1992, s. 23.
- ↑ Frenzel 199, s. 17, s. 19.
- ↑ Frenzel 1992, s. 13, s. 15.
- ↑ Lunkka, maapallon ilmastohistoria, s. 230.
- ↑ Lunkka, Maapallon ilmastohistoria, s. 234.
- ↑ Lunkka 2008, s. 234.
- ↑ Vuokko 2009, s. 16.
- ↑ Lunkka, Maapallon ilmastohistoria, s. 231, kuva 33.
- ↑ Maapallon ilmastohistoria, s. 231 muuten vaan, ja kuva 33.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Ulrich C. Müller, Stefan Klotz, Mebus A. Geyh, Jörg Pross, Gerard C. Bond: Cyclic climate fluctuations during the last interglacial in central Europe
