Kuusipeura
Sivulta puuttuu | Kuusipeura | ||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||||
| Lyhytsarvinen uros naaraiden lomassa. | ||||||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||||
| Dama dama (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||||||||
| Kuusipeuran levinneisyys: 1. Alkuperäinen alue 2. Mahdollisesti alkuperäinen 3. Varhain ihmisen siirtämä 4. Uudemmat siirtoistutukset muille mantereille |
||||||||||||||||||||||||
| Synonyymit | ||||||||||||||||||||||||
| Alalajit [2] | ||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||||
 Kuusipeura Wikispeciesissä |
Kuusipeura (Dama dama) on suhteellisen pienikokoinen, alun perin Lähi-idästä kotoisin oleva jalohirvilaji.[4]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nimet ja luokittelu
Kuusipeurasta on toisinaan käytetty rinnakkaisnimeä kuusihirvi.[4] Nimet perustuvat siihen, että suomalaiset kuusipeurat oleilevat talvisin tiheissä kuusikoissa, joissa ne ovat suojassa kylmiltä tuulilta.[5] Nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti vuonna 2008, että lajin suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin "täpläkauris".[6] Ehdotus on kuitenkin saanut osakseen arvostelua, ja esimerkiksi Suomen Metsästäjäliitto suosittelee käyttämään lajista edelleen metsästyslaissakin esiintyvää kuusipeura-nimeä.[7] Ennen virallistamista uusi nimi on hyväksytettävä Kielitoimistolla.[8] Suomen kielen lautakunta suhtautui toimikunnan nimistöehdotukseen torjuvasti.[9]
Aiemmin kuusipeura luokiteltiin kuuluvaksi sukuun Cervus,[2] jonka muita lajeja ovat saksanhirvi ja japaninhirvi eli japaninpeura. Tällöin sen tieteellinen nimi oli Cervus dama.[2][10] Nykyisen luokituksen mukaan kuusipeura on oman Dama-sukunsa ainoa laji,[2] vaikkakin eräät lähteet pitävät sen alalajia D. d. mesopotamica erillisenä lajina Dama mesopotamica.[11][1] Alalajista käytetään suomenkielisiä nimiä persiankuusipeura[4][12], mesopotamianpeura[12] ja mesopotamiankuusipeura[13]. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus sen uudeksi nimeksi on "persiankauris".[13]
Kuusipeura on sukupuuttoon kuolleen jättiläispeuran eli irlanninhirven (Megaloceros giganteus) lähin elossa oleva sukulainen.[14] Lajien kantamuodot eriytyivät toisistaan noin kymmenen miljoonaa vuotta sitten.[14]
[muokkaa] Piirteet
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Kuusipeurasta on olemassa poikkeuksellisen monia värivariaatioita. Luultavasti ominaisuus johtuu lajin pitkästä tarhaushistoriasta.[5] Eläimen väritys vaihtelee mustasta valkeaan albiinoon. Tavallisin muoto on kuitenkin väritykseltään kesällä selkäpuolelta punaruskea tai kellanruskea[3] ja aksis- ja japaninhirven tavoin vaaleatäpläinen, ja talvella harmaanruskea ilman täpliä.[4][10] Vatsapuoli on ympäri vuoden vaalea.[15] Selkää pitkin kulkee musta juova ja valkeaa peräpeiliä reunustavat mustat kehysviivat.[5]
Kuusipeuraurokset ovat tunnettuja leveistä ja monihaaraisista, yläosastaan lapiomaisista sarvistaan, jollaisia ei Pohjois-Euroopassa ole kuusipeuran lisäksi ole muilla lajeilla kuin hirvellä.[10] Sarvien muoto ja koko vaihtelee yksilöittäin.[5] Sarvet putoavat vuosittain keväällä lisääntymisajan jälkeen, ja tilalle alkavat heti kasvaa uudet sarvet.[15][5] Sarvet kehittyvät melko nopeasti kesän aikana, ja uros keloo ne nahattomiksi ennen loppusyksyllä alkavaa kiima-aikaa.[5] Sarvet kasvavat sitä suuremmeksi, mitä vanhempi ja hyväkuntoisempi uros on.[15] Naarailla ei ole sarvia.
Kooltaan kuusipeura on valkohäntäpeuraa hieman pienempi, mutta kuitenkin metsäkaurista paljon suurempi. Täysikasvuisen uroksen säkäkorkeus on 85–90 cm ja ruumiin pituus 1,3–1,6 metriä.[15][10] Eläimen häntä on 16–25 cm pitkä.[15] Aikuinen kuusipeura painaa voi 100–120 kilogrammaa,[10] mutta useimmiten paino jää alle sadan kilon.[5]
[muokkaa] Äänet
Kiima-aikana kuusipeuraurokset mylvivät kovaäänisesti.[5]
[muokkaa] Levinneisyys
Kuusipeuran nimialalajin alkuperä on Välimeren itäpuolisella alueella Vähä-Aasiassa,[15] jossa se esiintyi Turkista Persiaan ulottuvalla alueella. Alkuperäisiä luonnonvaraisia populaatioita elää yhä eteläisessä Turkissa.[16]
Kuusipeuran leviäminen vieraslajina ihmisen avustuksella sai alkunsa 3 000 vuotta sitten, kun foinikialaiset kuljettivat niitä kauppa-aluksissaan uhrieläimiksi Etelä-Euroopan rannikoille.[15] Myöhemmin Rooman valtakunnassakin kuusipeuroja käytettiin jumalien palvontamenoissa, ja roomlaiset kuljettivat niitä mukanaan Hispaniaan, Galliaan, Germanian länsiosiin ja Britteinsaarille.[15] Roomalaisajalta peräisin olevia populaatioita on yhä jäljellä Britanniassa ja Saksassa.[15] Suurin osa Lähi-idän ulkopuolisista esiintymistä on kuitenkin saanut alkunsa vasta paljon roomalaisajan jälkeen. Kuusipeura on ollut suosittu tarha- ja puistoeläin esimerkiksi kuninkaallisten eläinpuistoissa.[15] Lajin nykyinen levinneisyys kattaa suurimman osan Keski- ja Etelä-Eurooppaa, ja erityisen runsaslukuinen se on Saksassa.[15] Carl von Linné kuvailikin lajin holotyypin Ruotsista, jossa kuusipeurat elävät istutettuina.[16] Ruotsin lisäksi kuusipeuraa on istutettu Pohjoismaissa myös Etelä-Norjaan,[3] Suomeen ja Tanskaan.[10] Ruotsin ensimmäiset kuusipeurat, joita oli useita kymmeniä yksilöitä, toi maahan kuningas Juhana III 1500-luvulla.[15] Epävarmojen tulkintojen mukaan muutamia yksilöitä olisi tosin tuotu sinne jo aiemmin.[15] Kuitenkin vasta 1800-luvun lopulla Ruotsiin syntyi pysyvä, luonnonvarainen kanta.[15] Nykyisin laji esiintyy maassa monilla alueilla, kuten Götanmaalla ja Sveanmaalla.[15] Norjan pienehkö, Oslonvuonon seudulla elävä kuusipeurakanta sai alkunsa 1900-luvun alussa toteutetuista istutuksista.[15]
1800- ja 1900-luvuilla lajia istutettiin Euroopan lisäksi muillekin mantereille: Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan, Etelä-Afrikkaan, Japaniin[15], Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.[16] Uudessa-Seelannissa runsaasti lisääntyneistä kuusipeuroista ja muista vierasperäisistä sorkkaeläimistä on ollut paljon haittaa, ja niitä on jouduttu metsästämään suuria määriä.[15] Laji on viety myös muutamille valtamerten saarille, kuten Fidžille ja Pienille Antilleille.[16] Laajan levinneisyytensä ansiosta nimialalaji on elinvoimainen.[1]
Persiankuusipeura sen sijaan on harvinaistunut huomattavasti. Aiemmin sitä tavattiin Irakissa, Israelissa, Jordaniassa, Libanonissa, itäisessä Turkissa ja mahdollisesti Syyriassa, mutta nykyisin vain läntisessä Iranissa.[16] Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokitteleekin sen erittäin uhanalaiseksi.[17]
[muokkaa] Esiintyminen Suomessa
Suomeen kuusipeuraa on tuotu useassa istutuskokeilussa, näistä ainoat pysyvät kannat ovat syntyneet kolmelle alueelle: Hyvinkäälle Kytäjän kartanon maille (istutus Ruotsista 1953–1954[15]) sekä Inkoon[18] (1935[15]) ja Paraisten[18] (1972–1973[15]) saaristoihin. Suurin populaatio on Hyvinkäällä.[10] Inkoossa eläimet ovat levittäytyneet alkuperäiseltä istutuspaikaltaan Hättön saaresta muutamille sen naapurisaarille, ja samaa elinalueen laajentamista on tapahtunut myös Länsi-Turunmaan Miraholmissa.[15] Yksittäisiä kuusipeuroja, pääasiassa uroksia, on tavattu vaeltamasta kaukanakin vakituisilta esiintymisalueilta.[5] Vuonna 2006 Suomessa arvioitiin elävän yhteensä noin 600 yksilöä.[8] Kannat kestävät vähäistä metsästystä, mutta talviruokinta on edellytys liian suuren kuolleisuuden vähentämiseksi, koska lajin pakkasensietokyky on heikko ja paksu lumikerros haittaa sen liikkumista ja ravinnonhankintaa.[10][15] Metsästäjien saama vuotuinen saalis on 2000-luvulla ollut keskimäärin 150 yksilöä.[19]
Syntyneiden kolmen populaation lisäksi kuusipeuraa yritettiin 1800- ja 1900-luvuilla istuttaa Suomessa usealle muullekin paikkakunnalle. Ensimmäinen siirto tapahtui vuonna 1890 Saksasta Karlbergin kartanon maille Aulankoon,[15] nykyiseen Hämeenlinnaan. Nämä yksilöt myöhemmin kuitenkin pyydystettiin ja vietiin Korkeasaaren eläintarhaan Helsinkiin.[15] Eläintarhassa lauma kasvoi, ja vuonna 1935 sitä pienennettiin siirtämällä kaksi paria Tammelassa ja sama määrä Vanajalla sijainneisiin aitauksiin.[15] Tammelassa peurat pysyivät tarhassaan, mutta Vanajalla ne karkasivat ja elivät muutaman vuoden ajan puolivilleinä.[15] Kummaltakin alueelta kuusipeurat hävisivät kokonaan vuoteen 1943 mennessä.[15] Nykyisin Kotkaan kuuluvaan Karhulaan vapautettiin muutamia kuusipeuroja vuonna 1936, mutta niistä ei ole tehty havaintoja 1950-luvun jälkeen.[15] Vuonna 1937 Korkeasaaresta siirrettiin kuusi yksilöä Lieksan Kolille.[15] Ne eivät menestyneet, vaan viimeinen yksilö jouduttiin lopettamaan vuonna 1940.[15]
[muokkaa] Elinympäristö
Euroopassa kuusipeuran tyypillisintä elinympäristöä ovat peltojen ympäröimät pienehköt lehtimetsät.[10] Levinneisyysalueensa pohjoisosissa ne oleilevat talvisin kuusitiheiköissä.[5]
[muokkaa] Elintavat
[muokkaa] Käyttäytyminen
Kuusipeura on laumaeläin, joka on liikkeellä enimmäkseen päiväsaikaan.[10] Laumat ovat suurimmillaan talvisin.[15] Lajitovereiden puutteessa se voi lyöttäytyä muiden hirvieläinten tai laitumella olevien hevosten ja nautojen laumoihin.[5] Laji pyrkii välttämään petoeläimiä oleilemalla aukeilla paikoilla ja juoksemalla nopeasti.[15] Koska syvä lumihanki haittaa juoksemista, kuusipeura on Pohjoismaiden oloissa alttiimpi saalistukselle kuin esimerkiksi valkohäntäpeura ja metsäkauris, jotka pyrkivät ensisijaisesti piiloutumaan pedoilta.[15]
[muokkaa] Ravinto
Muiden hirvieläinten tapaan kuusipeurakin on kasvinsyöjä. Se käyttää ravinnokseen pääasiassa ruohoja,[15] mutta myös juurikasveja, hedelmiä, tammenterhoja[15] ja sieniä.[10] Varsinkin keväisin ja syksyisin se ruokailee mielellään viljapelloilla.[10] Talvella se hyödyntää puuvartisten kasvien osia, kuten neulasia.[15] Talvisin myös ihmisen harjoittamalla ruokinnalla on paikoitellen suuri osuus ravinnonhankinnassa.[5] Kuusipeurojen tapa liikkua suurina laumoina, syödä neulasia ja keloa sarviaan nuoriin puihin voi johtaa paikallisesti merkittäviinkin metsätuhoihin.[15] Ne saattavat aiheuttaa vahinkoa myös puutarhoissa.[5]
[muokkaa] Lisääntyminen ja elinikä
Kuusipeurojen kiima-aika on myöhään syksyllä,[10] Pohjoismaiden oloissa se alkaa yleensä loka-marraskuussa.[5] Naaras synnyttää noin kahdeksan kuukauden tiineysajan jälkeen[10] kesäkuussa. Se saa kerrallaan yleensä vain yhden vasan.[10]
Naaraat ovat täysikasvuisia 4–6-vuotiaina ja urokset 5–9-vuotiaina.[20] Laji voi elää vankeudessa jopa 21-vuotiaaksi,[20] mutta luonnossa elinikä jää yleensä lyhyemmäksi.
[muokkaa] Kuusipeura ja ihminen
Kuusipeura on paikkauskollinen, tottuu helposti ihmisen läsnäoloon, pysyy matalassakin aitauksessa, kestää tauteja, kasvaa nopeasti ja pystyy hyödyntämään runsaskuituistakin heinää, joten se on vuosisatojen ajan ollut suosittu puisto- ja tarhaeläin esimerkiksi linnojen mailla.[15] Kuusipeurojen tarhakasvatus on nykyisin varsin yleistä Amerikassa ja Uudessa-Seelannissa sekä Euroopassa esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa, ja sitä on harjoitettu muutamin paikoin Etelä-Suomessakin.[15][5] Peuroja kasvatetaan yleensä käytöstä poistuneilla karjan metsälaitumilla tai muilla kesantoalueilla.[15] Kuusipeuraa on jalostettu vähemmän kuin perinteisiä kotieläimiä, mutta senkin kohdalla on suosittu rauhallisia, tehokkaasti lisääntyviä ja lihanlaadultaan hyviä yksilöitä.[15] Kuusipeuran lihaa pidetään yhtenä parhaimmista nisäkäsperäisistä lihalaaduista.[5]
Kuusipeura kuuluu Suomen metsästyslaissa mainittaviin riistaeläimiin.[21] Sen metsästysaika on syyskuun viimeisestä lauantaista tammikuun 31. päivään.[22] Kuten muillakin hirvieläimillä, naaras, jota seuraa alle vuoden ikäinen vasa, on ympäri vuoden rauhoitettu.[22]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ a b c Dama dama IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Wilson & Reeder: Dama Mammal Species of the World. Bucknell University. Viitattu 11.6.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c Pieni Tietosanakirja: Kuusipeura s. 846.
- ↑ a b c d Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 88 ja 91. (Englanninkielinen alkuperäisteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Lindén, H.; Hario, M. & Wikman, M. (toim.): Riistan jäljille, s. 97–99. Helsinki: Edita, 1996. ISBN 951-37-2036-5.
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Kuusipeura (Dama dama) (Vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet. 2008. Viitattu 11.6.2010.
- ↑ Metsästäjäliitto suosittaa käyttämään yhä perinteistä peura-nimeä 22.1.2009. Suomen Metsästäjäliitto. Viitattu 3.1.2011.
- ↑ a b Ora, Ulla: Kuusipeura onkin täpläkauris (tallennettu versio Internet Archivessa) esaimaa.fi. 24.10.2007. Etelä-Saimaa. Viitattu 9.12.2011.
- ↑ Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet: suomen kielen lautakunnan kannanotto. Viitattu 10.12.2011.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Nuorteva, Pekka; Henttonen, Heikki: Eläimiä värikuvina: Nisäkkäät, matelijat, sammakkoeläimet, s. 109. Porvoo: WSOY, 1989. ISBN 951-0-13603-4.
- ↑ ITIS: Dama mesopotamica (TSN 625052) (luettu 11.6.2010) (englanniksi)
- ↑ a b Koivisto, Ilkka; Sarvala, Maija; Liukko, Ulla-Maija (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet 3. Nisäkkäät, Matelijat, s. 57 ja 95. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4689-6.
- ↑ a b Nisäkäsnimistötoimikunta: Mesopotamiankuusipeura (Dama mesopotamica) Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet. 2008. Viitattu 11.6.2010.
- ↑ a b 10 lajia, jotka voisi herättää henkiin. Tiede -lehti, 2009, nro 9, s. 28–30. Tieteen tiedotus ry.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap Nummi, Petri: Suomeen istutetut riistaeläimet, s. 30–32. Julkaisusarjan 9. osa. 2. uudistettu painos. Helsinki: Helsingin yliopisto, Maatalous- ja Metsäeläintieteen Laitos, 1988. ISBN 951-45-4760-8.
- ↑ a b c d e Wilson & Reeder: Dama dama Mammal Species of the World. Bucknell University. Viitattu 4.11.2010. (englanniksi)
- ↑ Dama mesopotamica IUCN Red List 2011. IUCN. Viitattu 28.12.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Wikström, Mikael: Mufloni 70 vuotta Suomessa (ePaper) (Metsästäjä -lehden 4/2009 verkkoversio, s. 58 ja 59) ePaper.fi. 2009. Viitattu 14.7.2010.
- ↑ RKTL: Nisäkässaalis 2005–2010 Luettu 9.12.2011
- ↑ a b Longevity, ageing, and life history of Dama dama (englanniksi) Luettu 4.11.2010
- ↑ Metsästyslaki 28.6.1993/615 §5 Luettu 4.11.2010
- ↑ a b Metsästysasetus 12.7.1993/666 §24 Luettu 4.11.2010
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Suomen Metsästäjäliitto: Kuusipeura
- Kookas.fi: Kuusipeura, istutettu hirvieläin
- ARKive: Fallow deer (Dama dama) (englanniksi)
- Animal Diversity Web (englanniksi)
- Encyclopædia of Life: Dama dama (luettu 11.6.2010) (englanniksi)
