Suisto
Joen uoma
Järvityyppi
Koski
Suisto
Suolajärvi
Suisto eli delta on monesti viuhkanmuotoinen alue, jossa joki laskee mereen. Tämän ohella nimitystä delta voidaan käyttää myös nykyisistä tai entisistä jäätikköjokien suistoista, joita esiintyy joko nykyään tai aiemmin jäätiköityneillä alueilla.
Sisällysluettelo |
Jokisuistot [muokkaa]
Suistoalueella joki haarautuu useiksi suuhaaroiksi, koska joki tuo mukanaan hiekkaa ja lietettä, jota se kasaa paksuiksi kerrostumiksi. Kasautuminen estää joen juoksua. Joen tuoma maa-aines siirtää rantaa suistoalueella yhä kauemmaksi. Suisto koostuu savesta, hiekasta ja mudasta ja sen kuivaneet lähialueet sopivat erittäin hyvin viljelysmaaksi.
Delta voi muodostua myös sisämaahan päätymättä mereen tms. Suurin tällainen on Botswanassa, eteläisessä Afrikassa, Okavango-joen suisto: Okavangon suot.
Suiston kasvunopeuteen vaikuttavat veden syvyys ja joen kuljettaman lietteen määrä.
Jokisuistojen deltatyyppejä [muokkaa]
- kolmiomainen delta: Niilin suisto
- viuhkamainen delta: Tiberin suisto
- haaroittunut, niin sanottu linnunjalkadelta: Mississippin suisto
Suistoja Suomessa [muokkaa]
Suomen suurin jokisuisto on Kokemäenjoen suisto Porissa. Siellä joen suuharoista käytetään nimitystä juopa ja näiden väliin jäävät saaret ovat nimeltään luotoja, kuten esimerkiksi Kirjurinluoto ja Pormestarinluoto.
Jäätikköjokisuistot [muokkaa]
Jäätiköityneillä alueilla, kuten Suomessa, myös nykyään kuivana olevalla maalla voi esiintyä jäätikön sulamisvesistä jääkauden aikana syntyneitä suistoja, joiden materiaali on yleensä harjuainesta, kuten soraa tai hiekkaa. Näitä jäätikköjokien suistoja nimitetään deltoiksi, jos ne ovat kerrostuneet alun perin veteen ja sandureiksi, jos ne ovat kerrostuneet alun perin kuivalle maalle.[1] Jos veteen kerrostuvan deltan pinta saavuttaa vedenpinnan ja jatkaa kerrostumistaan, kyseessä on sandurdelta.[2]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Määritä nimeke! Maaperäkartan käyttöopas. Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 20.11.2008.
- ↑ Kajuutti, Kari & Käyhkö, Jukka: Geomorfologia (pdf) Turun yliopiston maantieteen laitos. Viitattu 20.11.2008.
