Aurignacin kulttuuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aurignacin kulttuurin aikaisia kaiverruksia ja patsaita.

Aurignacin kulttuuri n. 42 000–30 000 vuotta sitten oli ensimmäinen tai lähes ensimmäinen nykyihmisen Eurooppaan tuoma kivikautinen kulttuuri. Tätä kulttuuria oli myös lounais-Aasiassa, josta sen edustajien uskotaan saapuneen Eurooppaan. Ihmiset elivät Aurignacin kulttuurissa mm. suurriistan metsästyksellä. Aurignacin työkaluvalikoima oli huomattavasti kehittyneempi kuin aiempi neandertalinihmisten Moustierin kulttuuri.

Kulttuuria saattoi olla Pyreneiden niemimaalla jo 42 000–39 000 radiohiilivuotta sitten, laajemmin Keski-Euroopassa 38 000–36 000 radiohiilivuotta sitten. Aurignacin kulttuurille tyypillisiä olivat terämäiset piikiviesineet joita ei vanhemmissa kulttuureissa ole havaittu. Työkaluvalikoima vakiintui. Aurignacin työkalut tunnistaa siitä, että ne olivat ydinkivestä iskettyjä säleitä, joiden reunat retusoitiin, ja joskus kavennettiin keskeltä. Luusta tehtiin neuloja ja naskaleita sekä helmiä. Keveitä luukärkisiä heittokeihäitä osattiin tehdä, samoin kuin kaapimia, koristeltuja veitsiä ja kairamaisia työkaluja. Keihäslinkoa eli atlatlia ei tunnettu, ei myöskään jousta ja nuolta. Yksilöllisesti räätälöidyt vaatteet kehittyivät tällä kaudella. Ensimmäinen luolataide oli Aurignacin ihmisten luoma. Kaupankäyntiä harjoitettiin laajoilla alueilla ja Euroopan asutus oli luultavasti liikkuvaa ja harvaa. Aurignacin kulttuuri ulottui paikoittaisena Espanjasta Ukrainaan ja Etelä-Euroopasta Keski-Eurooppaan Pohjois-Ranskan tasalle asti. Sitä oli jopa Afganistanissa idässä. Venäjällä Aurignacin kulttuuria oli hyvin vähän[1]. Ilmasto oli Aurignacin aikoihin vaihteleva, mutta yleensä kylmä ja kuiva, Ranskassa aromainen.

Aurignacin kulttuuri ja sen edeltäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhäispaleoliittisen Aurignacin kulttuurin alue Euroopassa.

Nykyihminen levittäytyi Eurooppaan noin 45 000–30 000 vuotta sitten viime jääkauden melko lämpimänä jaksona, ehkä monena eri asutusaaltona. Nykyihmisen kuljettama säletekniikka saapui luultavasti Palestiinan suunnalta Bulgariaan ehkä 43 000–41 000 vuotta sitten.[2] Noin 43 000 kalenterivuotta sitten elivät eräiden molekyylitutkimusten mukaan Euroopan ihmisten seitsemän kantaäitiä, mutta molekyylien ikien arviointi on hyvin epätarkkaa. Aurignacin kulttuuriin liittyi miesten kromosomista määritetty geenilaji, haplotyyppi R, jonka alalaji R1a kansoittaa nykyään itäistä ja R1b läntistä Eurooppaa[3]. R1a:n väestöä asuu nykyään monena suurena laikkuna Länsi- ja Keski-Aasiassa ulottuen idässä jännekin Baikaljärvelle asti[4].

Ennen nykyihmistä Euroopassa oli jo noin 100 000 vuotta asunut nykyihmistä alkeellisempia, mutta aikaisempia lajeja huomattavasti kehittyneempiä neandertalinihmisiä, joiden työkalujen valmistustapaa sanotaan nykyään Moustierin kulttuuriksi. Nykyihminen joko lopulta hävitti neandertalinihmisen tai lajit sulautuivat toisiinsa. Nykyihmisen saavuttua Eurooppaan syntyi joitain siirtymävaiheen kulttuureja, muun muassa Châtelperronin ja Szeletan kulttuurit. Châtelperronin kulttuuri oli neandertalilaisten kulttuuri, jossa oli nykyihmisen kulttuurin piirteitä. Espanjassa Iberian niemimaalla neandertalinihmisten keskipaleoliittinen Moustierin kulttuuri loppui vasta 30 000–28 000 vuotta sitten, kun se oli sammunut muualla Euroopassa 5 000–10 000 vuotta aikaisemmin. Löytöjen perusteella näyttää siltä, että 43 000–42 000 radiohiilivuotta sitten nykyihminen asui laajalla alueella Euroopassa. Varhainen nykyihmisen asutus oli ainakin Keski-Tonavalla melko harvaa.

Välillä 40 000–35 000 radiohiilivuotta sitten Euroopassa oli monia siirtymäkulttuureja neandertalilaisten Moustierin ja nykyihmisen Aurignacin välillä, ja nykyihmiselle tyypilliset löytöpaikat ainakin Keski-Tonavalla harvinaisia.[5][6]

Bohunicen kulttuuri ja Szeletan kulttuuri vallitsivat Tšekin seudulla jo 43 000–36 000 radiohiilivuotta sitten. Samoihin aikoihin vallitsivat lännempänä Micoquien kulttuuri ja Aurignacin kulttuurit.

Szeletan kulttuuri oli varhaisin Itä-Eurooppaan levinnyt nykyihmisen tuoma kulttuuri. Nykyihminen toi mukanaan uusia työkaluja. Joidenkin mukaankenen mukaan? nykyihminen ja Neandertalin ihminen olisivat eläneet alueella pitkään joko eri alueilla tai samassa asuinpaikassa. Szeletan kulttuuri vallitsi suunnilleen Tonavan varrella Tšekin, Slovakian ja Unkarin seuduilla. Uusien ajoitusten mukaan Szeletan kulttuuri olisikin luultua nuorempi.[7] Aurignacin kulttuuri levisi ehkä Pyreneiden niemimaalta 42 000–39 000 radiohiilivuoden takaa. Silloin oli Euroopassa lämmin kausi. Tästä kertovat mm. Pohjois-Espanjan Abrerdan ja El Castillon löydöt.

Aurignacin kulttuuri levisi lauhkealle vyöhykkeelle Keski-Eurooppaan viimeistään 38 000–36 000 radiohiilivuotta sitten. Keski-Euroopassa ihmisiä oli 35 000 vuotta sitten laajalti, ja Pohjois-Euroopassa 30 000 vuotta sitten. Aurignacin kulttuuri alkoi laajeta voimakkaasti vasta noin 32 000 radiohiilivuotta sitten, ja esimerkiksi Keski-Tonavalla niin sanottu kehittynyt Aurignacin kulttuuri 34 000–29 000 radiohiilivuotta sitten oli yleinen.[5][6] Aurignacin kulttuuria oli Etelä-Euroopassa jo 42 000–39 000 vuotta sitten, Keski-Eurooppaan kulttuuri levisi 38 000–36 000 vuotta sitten.

Aurignacin kulttuurin kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuuri on saanut nimensä Aurignacin luolasta joka sijaitsee Toulousessa, Ranskassa. Ranskan Dordognen maakuntaan, josta on tehty runsaasti luolalöytöjä, Aurignacin kulttuuri saapui 34000 vuotta sitten. Kaudella nykyihminen (oikeammin Cro-Magnonin ihminen) levittäytyi Etelä-Eurooppaan ja hiukan pohjoisemmaksi noin 30000 vs, aina Keski-Englantiin saakka. Aurignacin kulttuuri näyttää levinneen Eurooppaan idästä noin 35000-30000 vuotta sitten, jolloin Neandertalilaisia oli vielä Portugalin rannikolla hieman. Aurignacin kulttuuri ei levinnyt Tanskaan eikä laajassa mitassa Etelä-Englantiin, luultavasti jääkauden ankarien olojen takia. Pohjoisin Aurignacin asutus oli Pohjois-Keski-Saksassa Dassaun seuduilla, Etelä-Belgiassa ja Pohjois-Ranskassa, ja onpa pari pientä keskusta löydetty läntisestä Etelä-Englannista.[8]

Laajimmillaan kulttuurin alue ulottui Lähi-idästä Mesopotamiasta Mustallemerelle, ja Keski- ja Länsi-Eurooppaan lukuun ottamatta Karpaattien allasta, Balkania ja Skandinaviaa. Aurignacin kulttuuri laajeni Siperiaan asti. Asutuskeskittymiä oli mm. Tonavan yläjuoksulla Saksassa, Itävallassa, Määrissä Slovakiassa ja Santanderin alueella Espanjassa. Dordognen laaksossa Les Eyzies-de-Tayacin lähellä ja Pyreneiden ympäristössä oli Aurignacin ihmisten asuinalueita.

Esineistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuuria luonnehtivat kölimäiset kaivertimet ja kaapimet, joiden raaka-aine oli tuotu kaukaa. Varhaisen Aurignacin luisissa keihäänkärjissä oli halkaistu kanta, joka kehittyi ensin tasaiseksi ja myöhemmin viistoksi. Aurignacin kulttuurin aikaisia, noin 38 000–20 000 vuotta vanhoja, voivat olla myös Ukrainasta löydetyt kaksipuoliset nuolenkärjet. Kärjet olivat kolmiomaisia, joiden kanta oli kaareva. Kärjet liittyivät ehkä Streletsin (engl. Streletskayan) kulttuuriin.

Nykyihmiset tekivät keihäänkärkiä luusta ja sarvesta. Työkalut olivat yleiskäyttöisiä ja Neandertalin ihmisen työkaluja kehittyneempiä. Hampaista, norsunluista ja simpukankuorista tehdyt korut olivat laajan kaupankäynnin vaihtotavaraa. Luuneuloilla ommeltiin yksilöllisesti muotoiltuja vaatteita. Norsunluuta ja luuta kaiverrettiin. Kivityökalut oli tehty ns säletekniikalla, ja terät olivat prismamaisia. Aurignacin kaudelta ei ole löydetty kiinteitä asuin- ja hautapaikkoja.

Aurignacin kulttuuri oli Cro-Magnonin ihmisen, nykyihmisen luoma varhainen myöhäispaleoliittinen kulttuuri. Aurignacin kulttuurin esineistössä on vain harvoja Neandertalin ihmisten käyttämien lajisia esineitä. Joillain alueilla ovat nykyihmiset ja edeltävät Neandertalin ihmiset saattaneet elää rinnakkain noin 30 000-28 000 vuotta sitten, mutta joillakin alueilla Neandertalin ihmisten Moustierin kulttuuri näyttää äkkiä päättyneen mahdollisesti väkivaltaisesti, toisilla alueilla kulttuuri on päättynyt ehkä nykyihmisen kanssa risteytymisen takia.

Luolataide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chauvetin luolaan maalattuja hevosen kuvia.

Aurignacin kulttuuria edelsi proto-aurignacvaihe noin 40 000 vuotta sitten. Joidenkin tutkijoiden mielestä tämä kulttuuri on Perigordin aikalainen. Kauden alussa tehtiin karkeita, mutta lopussa melko hyvin työstettyjä ja erikoistuneita työkaluja. Tällä kaudella oli piirrosmaista kaiverrettua ja maalattua luolataidetta ehkä jo 35000 vuotta sitten ja luisia ja savisia eläin- ja naisveistoksia. Varhaiset piirrokset esittävät esimerkiksi naisen häpyä. Myöhemminkin kivikauden taiteessa seksuaalisymboliikka oli yleistä. Aikaisemmin luultiin Aurignacin kulttuurin tuottaneen vain yksinkertaista taidetta, mutta Kaakkois-Ranskasta 1994 tehdyt 33000 vuoden tapaiset Chauvetin luolan maalausten löydöt muuttivat käsityksiä varhaisen luolataiteen kehityksestä. Kehittynyttä luolataidetta tehtiin jo varhain. Aurignacin kulttuurin myöhäistä vaihetta kutsutaan nimellä Aurignac V (n. 21 500–20 500 vuotta sitten) ja se oli ehkä Solutrén kulttuurin esivaihe.

Veistoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aurignacin ajalta on löydetty Aaksasta leijonapäistä ihmistä esittävä patsas. Löytöpaikka on Stadel im Hohlenstein Asselfingenin lähellä, Alb-Donau-Kreisissä. Patsas on melko varmasti 32000 radiohiilivuotta vanha. Patsas on niin karkeasti tehty, ettei osata sanoa kumpaa sukupuolta se edustaa.lähde?

Aurignacin kulttuurin vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aurignac-kulttuuri vallitsi jääkaudella lämpimien Hengelo- ja Denekamp-interstadiaalien aikaan. Näiden välillä oli kylmä stadiaalivaihe. Lämmin ilmasto helpotti ihmisen levittäytymistä laajalle alueelle.

Hiili-14-ajoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hengelo-interstadiaali (lämmin kausi) 45400-43200 GISP2-vuotta sitten eli 42800-40300 radiohiilivuotta sitten
  • Bohunice (Tšekkoslovakia) 44500-40500 GISP2-vuotta sitten (41800-37600 radiohiilivuotta sitten)
  • Szeleta 42500-37500 (40000-34700 radiohiilivuotta sitten)
  • Châtelperron -34500 (31500 radiohiilivuotta sitten)
  • Aurignac 39000-32000 GISP2-vuotta sitten 36000-29000 radiohiilivuotta sitten
  • Bohunicen löytöjä Les Cottesin aikana 38400-36200 vuotta sitten eli 35600-33800 radiohiilivuotta sitten.
  • Aurignac 0 37000-36000 GISP2-vuotta sitten 34000-33000 radiohiilivuotta sitten
  • Aurignac I 36000-34800 vuotta sitten 33000-32000
  • Aurignac II 34800-33700 vuotta sitten 32000-30600
  • Aurignacin päättövaihe 30000-28000 BP
  • Aurignac IIIa 33700-33000 vuotta eli 30600-30000 radiohiilivuotta sitten
  • Aurignac IIIb 33000-32400 GISP2-vuotta 30000-29500 radiohiilivuotta sitten
  • Aurignac IVa 32500-31600 vuotta sitten eli 29400-28600 radiohiilivuotta sitten
  • Epi-Aurignac 25000-20000 BP

Aurignacin löytöpaikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saksa
    • Hohle Fels
    • Vogelherd
    • Geissenklösterle
  • Ranska
    • Chauvet

Löytöpaikkoja missä todisteita Aurignacin ja Neandertalin ihmisten yhteiselosta:

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Luento 2 ja 3.rtf Helsingin yliopisto.
  2. Mellars, Paul: Neanderthals and the modern human colonization of Europe. Nature, 25.11.2004, 432. vsk. Artikkelin verkkoversio (PDF). (englanniksi)
  3. Kalevi Wiik, Mistä suomalaiset ovat tulleet, ISBN 978-952-464-579-9, Pilot-Kustannus OY 2007, Tampere, sivu 85 ja sivu
  4. Mistä suomalaiset ovat tulleet, sivu 66
  5. a b Bazile, Frédéric & Djindjian, François & Kozłowski, Janusz K.: Europe during the early Upper Paleolithic (40 000-30 000 BP): a synthesis (PDF) Instituto Português de Arqueologia. (englanniksi)
  6. a b Svoboda, Jiří: The Aurignacian and after: chronology, geography and cultural taxonomy in the Middle Danube region (PDF) Instituto Português de Arqueologia. (englanniksi)
  7. Earliest European homo sapiens is 31,000 years old Arosio, Paola & Meozzi, Diego. (englanniksi)
  8. Bocquet-Appel, Jean-Pierre: Démographie du paléolithique supérieur en Europe (PDF) Centre national de la recherche scientifique. (ranskaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aurignacin kulttuuri.
  • Bar-Yosef, Ofer: The upper paleolithic revolution. Annual Review of Anthropology, 2002, nro 31, s. 363–393. Artikkelin verkkoversio.