Hantit

Wikipedia
Ohjattu sivulta Ostjakit
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hantit
Khanty in front of Chum near Lake Numto.jpg
Hanteja telttansa edustalla.
Kokonaismäärä 28 678 (2002)[1]
Asuinalue Hanti-Mansia, Jamalin Nenetsia
Kieli (kielet) hanti ja venäjä
Uskonto (uskonnot) šamanismi, ortodoksisuus

Hantit (aikaisemmin ostjakit, hantiksi hanti tai hanti jah ’hantikansa’, ven. Ханты, Hanty) ovat suomalais-ugrilaiseen kieliryhmään kuuluva, Venäjällä Uralvuoriston itäpuolella Siperiassa Ob-joen ja sen sivujokien Kazymin, Pymin, Tremjuganin, Again, Tromaganin, Vahin ja Vasjuganin varsilla asuva kansa.

Pääosa heistä asuu Hanti-Mansian autonomisen piirikunnan alueella. Pohjoisimmat hantit asuvat Jamalin Nenetsian autonomisen piirikunnan alueella Ob-joen alajuoksun itärannalla lähellä piirikunnan pääkaupunkia Salehardin kaupunkia. Pohjoisessa hantien tärkeitä taajamia ovat Kazym ja Šuryškary, etelämpänä heidän keskuspaikkojaan ovat Hanti-Mansijskin ja Surgutin kaupungit.

Hanteista ja manseista käytetään yhteisnimitystä obinugrilaiset kansat, ja heidän puhumansa kielet kuuluvat obinugrilaisiin kieliin.[2]

Nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hantit itse käyttävät itsestään nimeä hanti tai hanti jah eli ’hantikansa’. Aiemmin heistä käytettiin nimeä ostjakit, mutta nykyisin sana hanti on korvannut sanan ostjakki monissa kielissä, myös suomessa. Hantien omankielinen nimitys on todennäköisesti samaa alkuperää kuin unkarin sotajoukkoa tarkoittava sana had. Aikaisemmin käytetty nimitys ostjakki puolestaan on peräisin hantinkielisestä yhdyssanasta aas-jah ’Obin kansa’ (Objoen hantinkielinen nimi on Aas).[3]

Määrä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikoinaan hantit ja mansit asuivat hyvin laajalla alueella Länsi-Siperian suurten jokien varsilla. Hanteja oli vuonna 1989 jäljellä 22 521 henkilöä. Hanteja eli ostjakkeja on 20 000 ja manseja eli voguleja noin 7500. Hantin kieltä puhuvia oli 1990-luvun puolivälissä noin 13 000 henkeä äidinkielenään (noin 50 prosenttia väestöstä). Puhujien määrä vähenee vuosittain huomattavsti ja sen takia hantin kieli on kuoleva kieli.

Jonkin verran hanteja on siirtynyt myös perinteisen asuinalueensa ulkopuolelle, pääasiassa entisen Neuvostoliiton alueelle. Esimerkiksi Ukrainassa oli 100 hantia vuonna 2001.[4]

Viime aikoina hantit ja mansit ovat pyrkineet tehostamaan oman kielen ja kulttuurin opetusta kouluissa ja harrastuspiireissä.

Kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hanti ja mansi eli voguli kuuluvat obinugrilaisiin kieliin, jotka ovat pieniä pohjoisia kieliä. Suomalais-ugrilaisessa kieliperheessä heidän lähimpiä sukulaisiansa ovat unkarilaiset.

Kielet ovat erittäin uhanalaisia venäläisten harjoittaman sulauttamispolitiikan takia. Lapset on usein eristetty vanhemmistaan koulukoteihin, joissa oman kielen puhuminen oli pitkään rangaistava teko.lähde?

Elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääosa hanteista saa toimeentulonsa kalastuskolhooseilla.lähde? He harjoittavat myös muiden arktisen vyöhykkeen kansojen tapaan poronhoitoa, keräilyä ja metsästystä.

Nykyisin heidän perinteiset elinkeinonsa kalastus, metsästys ja poronhoito ovat vaarassa alueen rikkaiden luonnonvarojen, öljyn ja maakaasun hyödyntämisen vuoksi. Öljy- ja kaasuporaukset ovat tuoneet Länsi-Siperiaan myös siirtotyövoimaa, ja hantit ja mansit ovat jääneet piirikunnassaan pieneksi vähemmistöksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän vuoden 2002 väestönlaskenta
  2. WSOY Iso tietosanakirja 7, s. 11, WSOY 1997 ISBN 951-0-20163-4
  3. Kulonen 1991, s. 254–255
  4. All-Ukrainian population census 2001 (The distribution of the population by nationality and mother tongue) State Statistics Committee of Ukraine. Viitattu 25.1.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]