Sarat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kasvisukua, sarat on myös keskiafrikkalainen etninen ryhmä.
Sarat
Piukkasaran (Carex elata) kukinto. Ylemmät tähkät ovat hedekukallisia, alemmat emikukallisia. Valkoiset osat ovat emikukkien luotteja.
Piukkasaran (Carex elata) kukinto. Ylemmät tähkät ovat hedekukallisia, alemmat emikukallisia. Valkoiset osat ovat emikukkien luotteja.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Sarakasvit Cyperaceae
Suku: Sarat Carex
L.
Levinneisyyskartta
Areal carex.jpg
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Sarat Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sarat Commonsissa
Pullosaran (Carex rostrata) kaavakuva

Sarat (Carex) on sarakasvien (Cyperaceae) heimon runsaslukuisin suku. Siihen arvellaan kuuluvan tuhannesta jopa kahteen tuhanteen lajia.[1]

Sarat ovat levittäytyneet koko maailmaan, mutta tyypillisesti lajit viihtyvät lauhkean ja kylmän vyöhykkeen soilla, kosteilla niityillä ja rannoilla.[2] Sarojen maavarret levittäytyvät laajalle alueelle ja ne muodostavat tiheitä verkostoja, jonka ansiosta ne kantavat märilläkin soilla niitä ylittävää hirveä ja ihmistä.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarojen varret ovat haarattomia ja useimmiten kolmikulmaisia, mikä erottaa ne heinistä. Sarojen kukinnot voivat olla tiiviitä tähkiä tai erilaisia kerrannaiskukintoja. Kukat ovat rakenteeltaan varsin yksinkertaisia ja ne sijaitsevat tähkäsuomujen peitossa. Emikukkaa ympäröivää esilehteä sanotaan pullakoksi, joka monilla lajeilla muistuttaa muodoltaan pulloa. Pullakon muoto ja emikukan luottien lukumäärä (kaksi tai kolme) ovat tärkeitä tuntomerkkejä lajien tunnistuksessa. Sarojen siemen eli hedelmä on pullakon sisällä kypsyvä pähkylä.[3] Pullakoissa loisii Anthracoidea-suvun nokisieniä.

Hede- ja emikukat voivat sijaita samoissa tähkäkukinnoissa (yhtäläistähkäiset ja useimmat yksitähkäiset lajit), saman kasviyksilön eri tähkäkukinnoissa (erilaistähkäiset lajit) tai eri kasviyksilöissä (kaksikotiset lajit).[3]

Systematiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa tavattavat noin 90 saralajia jaetaan kolmeen alasukuun: Vignea, Carex ja Psyllophora. Jako perustaa lähinnä kukintojen rakenteeseen. Useimmat sarat, varsinkin lähisukuiset lajit, risteytyvät helposti keskenään. Monet risteymät ovat martoja eli hedelmättömiä. Joissain tapauksissa risteymät voivat olla myös hedelmällisiä, jolloin takaisinristeytymisen vuoksi syntyy vaikeasti tulkittavia lajiryhmiä. Suomessa esimerkiksi keltasara (Carex flava) muodostaa lähilajeineen tällaisen lajiryhmän, jossa tulkinnasta riippuen on viisi tai paljon enemmän lajeja.[3] Saroja tutkivaa tieteenalaa sanotaan caricologiaksi.

Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa tavattavat saralajit:[3][4]

Pohjoismaissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muissa Pohjoismaissa tavattavia saroja:[7][8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Carex, starrar 25. marraskuuta 2005. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 20. toukokuuta 2007. (ruotsiksi)
  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anthony Darrouzet-Nardi: Systematics of the genus Carex 5. toukokuuta 2003. Viitattu 20. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  2. Leinonen, Matti, Nyberg, Teuvo & Veistola, Simo: Koulun biologia: Metsät ja suot, s. 134–135. Otava, 2007.
  3. a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 542–576.
  4. Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila., P. & Väre, H. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21:41–85
  5. Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. & Väre, H. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21:109–116
  6. Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2009 (Lehtosara, Carex sylvatica) 2010. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. (suomeksi)
  7. Den virtuella floran Viitattu 11.3.2009. (ruotsiksi)
  8. Mossberg, B. & Stenberg, L. (suom. Vuokko, S. & Väre, H.): Suuri Pohjolan kasvio. 2. painos. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]