Kuikat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuikkalinnut
Kuikat
Kuikka (Gavia arctica)
Kuikka (Gavia arctica)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kuikkalinnut
Gaviiformes
Wetmore & Miller, 1926
Heimo: Kuikat
Gaviidae
Allen, 1897
Suku: Kuikat
Gavia
Forster, 1788
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kuikat Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kuikat Commonsissa

Kuikat (Gaviidae) on kuikkalintujen (Gaviiformes) lahkon ainoa heimo, jonka ainoa suku on kuikkien suku Gavia. Kuikat ovat yksi Euroopan alkukantaisimmista lintuheimoista (vielä hiljattain vanhimmaksi oletettu) ja yksi viidestä veden pinnalta sukeltavien lintujen ryhmästä. Muita sukeltajia ovat uikut, merimetsot, sukeltajasorsat ja ruokkilinnut.

Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajeista vain kuikka ja kaakkuri pesivät Suomessa. Jääkuikka on Suomessa hyvin vähälukuinen läpimuuttaja ja amerikanjääkuikka erittäin harvinainen harhailija.lähde?

Ulkonäkö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuikat ovat uikkuja suurempia ja erinomaisesti vesielämään sopeutuneita: ruumis on muodoltaan sikarimainen, pyrstö on lyhyt ja jalat ovat kaukana peräpäässä. Näiden ominaisuuksiensa ansiosta kuikat liikkuvat vedessä taitavasti. Kuikat pystyvät olemaan veden alla 3–5 minuuttia, etenemään 500–800 metriä ja sukeltamaan 30 metrin syvyyteen. Yleensä sukellus kestää 20–50 sekuntia. Sukelluksen ajaksi ihopoimu sulkee sierainaukot. Kuikat ovat kömpelöitä maalla, jonne ne eivät nousekaan muuten kuin pesimään, eivätkä koskaan etäänny maata pitkin 1,5 metriä kauemmaksi vesirajaa. Poikaset osaavat synnynnäisesti ryömiä ja se käyttää tätä taitoa myös aikuisena. Lepoasennossa kuikkalintujen pää on selvemmin vaakasuorassa kuin merimetsojen mutta ei niin vaakasuorassa kuin koskeloiden. Lennossa pää ja kaula työntyvät suoraan eteen vähän ruumiin tason alapuolelle, josta syystä lentokuva on hieman köyryn näköinen. Kuikkien lentonopeus on 70–80 km/h. Kuikkalinnut ovat äänessä etupäässä pesimäaikoina; äänet kuuluvia, valittavia tai kaakattavia. Kuikat pesivät sisävesissä metsä-, suo- ja tunturiseuduilla. Kuikat ovat kotipaikka- ja pariuskollisia. Sama pesäpaikka voi olla käytössä useita vuosia. Talvehtiminen tapahtuu merellä rannikoiden lähellä, harvemmin sisävesissä; muuttoaikoina hajaparvissa.

Kuikan suomenkielinen nimi on onomatopoeettinen eli lintu (ja sitä kautta koko heimo) on nimetty sen ääntelyn perusteella, kuik-ko, kuik-ko.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Useita kirjoittajia: Suomen eläimet, osa 2 Linnut. WSOY, 1984. ISBN 951-35-4755-8. 10. painos
  • Laine, Lasse & Vepsäläinen, Kari 1976: Talvipukuisten kuikkalintujen määrittämisestä. – Lintumies 4.1976. SLY.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]