Kaakkuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kuikkalintua. Muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Kaakkuri
RedthroatedLoon23.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kuikkalinnut Gaviiformes
Heimo: Kuikat Gaviidae
Suku: Kuikat Gavia
Laji: stellata
Kaksiosainen nimi
Gavia stellata
(Pontopiddan, 1763)
Levinneisyyskartta
Gavia stellata map.png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kaakkuri Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kaakkuri Commonsissa

Kaakkuri (Gavia stellata) on karujen sisävesien lintu. Sen kanta on Suomessa hieman vähentynyt, joten se kuuluu alueellisesti silmällä pidettäviin lajeihin.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaakkuri on pienin kuikkalinnuista. Sen pituus on 55–67 ja siipien kärkiväli 91–110 senttimetriä. Paino on noin 1 600 g.

Lisääntyvillä aikuisilla on harmaa pää, punainen kurkku, valkoinen vatsa ja tumma selkä. Kaakkurin nokka on harmaa tai valkeahko ja se kaartuu hieman ylöspäin, mikä on ainutlaatuista sukeltajilla.

Vanhin suomalainen rengastettu kaakkuri on ollut 14 vuotta 4 kuukautta 1 päivää vanha.lähde? Euroopan vanhin on ollut ruotsalainen, 23 vuotta 7 kuukautta,

Ääni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesimäpaikoillaan kaakkuri päästelee helposti tunnistettavia, pitkälle kantavia yksisävyisiä voihkaisuja. Lentoääni on luonteenomainen ka-ka-ka-ka-ka-ka. Ennen parkuvaa kuorohuutelua KARR-gorlii KARR-gorrlii..., kuuluvat ooh -äänet.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaakkuri uimassa.

Kaakkuri on levinnyt melko laajalle alueelle, sillä se pesii pohjoisessa Euraasiassa ja arktisessa Kanadassa. Suomessa pesii 900–1100 kaakkuriparia koko maassa.[2][3] Talvehtii Länsi-Euroopan ja Välimeren rannikoilla.[3] Suomessa voi talvehtia 20–100 yksilöä.[3]

Muutto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevätmuutto alkaa keskimäärin 10.4., on suurimmillaan 1.5. ja päättyy 15.5. Syysmuutto alkaa 1.9., on suurimmillaan 1.10. ja päättyy 30.11. Syysmuutto voi pesinnän epäonnistuessa alkaa jo heinäkuun lopulla. Suomen yli muuttaa pääasiassa Suomenlahden ja Kaakkois-Suomen yli toukokuussa ja syys–lokakuussa Luoteis-Venäjällä pesiviä yksilöitä 50 000 – 70 000.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienet runsaskasvustoiset ja -kalaiset metsälammet sekä suolampareet ovat kaakkurin pesimäpaikkoja.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaakkuri munii touko–kesäkuussa 1–2 munaa, jotka ovat tummanruskeita ja mustatäpläisiä. Naaras hautoo noin neljä viikkoa. Poikaset lentävät 40–45 vrk:n ikäisinä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaakkuri käyttää ravinnokseen kalaa, joita se pyydystää jopa yli 750 metrin sukelluksillaan.Syö myös äyriäisiä ja hyönteisiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Gavia stellata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 9.4.2014. (englanniksi)
  2. Väisänen, Risto A., Lammi, Esa & Koskimies, Pertti (1998): Muuttuva pesimälinnusto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-12663-6
  3. a b c d Koskimies, Pertti: Suomen lintuopas. WSOY, 2005. ISBN 951-0-26541-1.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]