Jääkuikka
Wikipedia
| Jääkuikka | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
![]() |
||||||||||||||||||
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Gavia adamsii (Gray, 1859) |
||||||||||||||||||
| Jääkuikan levinneisyys. Keltainen lisääntymisalue, oranssi talvehtimisalue. | ||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
| |
Jääkuikka (Gavia adamsii) on kuikista suurin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Jääkuikan väritys on tyylikäs musta-valkokirjava: pää on musta, vatsapuoli valkea ja vartalo mustan ja valkean kuvioima. Nokka on banaaninkeltainen. Lajin pituus on nin 77–90 cm, siipien kärkiväli 135–150 cm ja paino: 5,8 kiloa.
[muokkaa] Levinneisyys
Jääkuikka pesii Siperiassa, Alaskassa ja Kanadassa ja talvehtii Norjan rannikolla. Venäjän Euroopan puoleisessa osassa pesii 50-100 paria. Suomessa jääkuikka on keväisin ja syksyisin erittäin vähälukuinen läpimuuttja ja talvella hyvin harvinainen vieras. Vuosittain Suomessa tavataan joitain kymmeniä jääkuikkia, pääosin Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikoilla huhti-toukokuussa.
Pohjois-Amerikan populaatio on kooltaan noin 16 000 yksilöä.
[muokkaa] Elinympäristö
Puuton tundra; sekä merenrannikoilla, isoilla järvillä että jokien suistoissa.
[muokkaa] Lisääntyminen
Pesä on maassa. Molemmat emot hautovat kahta munaa 4 viikkoa. Poikaset viipyvät pesässä 3 päivää, minkä jälkeen ne lähtevät emojen mukana uimaan. Emot ruokkivat poikasia 1½ kuukautta. Sukukypsä 4–5-vuotiaana.
[muokkaa] Ravinto
Jääkuikka syö kalaa.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ IUCN 2008 Red List IUCN. Viitattu 21.10.2008.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Pettay, Timo 1982: Kuikan ja jääkuikan sukellusten kestoajoista Jäämerellä. - Ornis Fennica 59:38-39.


