Kivinilkka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kivinilkka
Zoarces viviparus.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Heimo: Kivinilkat Zoarcidae
Suku: Zoarces
Laji: viviparus
Kaksiosainen nimi
Zoarces viviparus
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Commons-logo.svg Kivinilkka Commonsissa

Kivinilkka (Zoarces viviparus) on 20–30 cm pitkäksi kasvava ja Itämeressä elävä vihertävänharmaa pohjakala.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erikoista kalassa on erillisen pyrstöevän puuttuminen ja niskasta lähes pyrstöön ulottuva selkäevä. Suu on suuri ja huulet paksut. Rintaevät ovat erittäin suuret. Kala muistuttaa hieman pientä madetta pitkulaisen muotonsa takia, muttei ole sille mitään sukua. Koska kivinilkka on aito pohjakala, ei sillä ole lainkaan uimarakkoa. Suurin Suomessa 2000-luvulla pyydetty kivinilkka painoi 485 grammaa.[1] Kivinilkan kanssa samannäköisiä lajeja ovat elaska (Lumpenus lampretaeformis), made (Lota lota), neliviiksimade (Rhinonemus cimbrius) ja teisti (Pholis gunnellus).

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivinilkkaa tavataan Atlantin koillisosassa: Vienanmereltä Barentsinmerelle ja etelässa Englannin kanaaliin ja Britteinsaarten lähivesille ulottuvalla alueella, sekä Itämeren ja Pohjanmeren matalissa osissa.[2]

Lisääntyminen ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivinilkka on ainoa suomalainen kala, joka synnyttää eläviä poikasia. Parittelu tapahtuu elo–syyskuussa, ja poikaset kuoriutuvat naaraan munarauhasessa noin kuukauden kuluttua hedelmöityksestä. Kuoriutumisen jälkeen poikaset elelevät munarauhasessa vielä tammikuulle, jolloin ne syntyvät noin 4 cm:n mittaisina. Kivinilkat syövät pohjaeläimiä kuten siiroja ja katkoja.

Kalastus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivinilkka on esimerkiksi Baltiassa suosittu ruokakalana. Kypsennettäessä sen selkäranka ja ruodot muuttuvat vihreiksi vivianiitti-nimisen väriaineen vaikutuksesta. Suomessa sitä ei erityisesti pyydetä eikä sillä ole taloudellista merkitystä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ennätyskalarekisteri. Viitattu 7.6.2009.
  2. Zoarces viviparus (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]