Retrovirukset
Sivulta puuttuu | Retrovirukset | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||
|
||||||
| Suvut | ||||||
| Katso myös | ||||||
 Retrovirukset Wikispeciesissä |
Retrovirukset ovat viruksia, joiden genomi koostuu kahdesta positiivisäkeisestä RNA-molekyylistä, jotka voivat olla identtisiä. Kun virus infektoi solun, käänteiskopioijaentsyymi saa aikaan sen, että isäntäsolu valmistaa viruksen RNA-koodin mukaista DNA:ta, joka kiinnittyy isäntäsolun perimään muuttuen provirukseksi.
Retroviruksien nimi (lat. retro ’takaperin’) johtuu niiden omalaatuisesta kyvystä nimenomaan muodostaa DNA:ta RNA:n perusteella. Käänteiskopioijaentsyymin löytämisestä myönnettiin Nobelin lääketieteen palkinto vuonna 1975.
Käänteiseen transkriptioon ei sisälly samaa oikaisulukua kuin normaaliin transkriptioon. Siksi retrovirukset kokevat usein mutaatioita, minkä takia niitä vastaan on vaikeaa kehittää rokotteita. Esimerkiksi HIV on retrovirus.
Retrovirukset ovat eläinkunnassa varsin kauan tunnettuja ja laajalle levinneitä viruksia, jotka aiheuttavat monissa eläimissä kasvaimia. Kanoissa ja kissoissa niiden on todettu aiheuttavan leukemiaa, hiirissä rintasyöpää.
Ihmisiin tarttuvissa retroviruksissa voidaan erotella mm. kaksi eri leukemioihin liittyvää tyyppiä, HTLV-1 ja -2, sekä HIV.
Endogeenisten retrovirusten (ERV) perusteella voidaan nykyään päätellä eliöiden sukulaisuussuhteita. Simpanssilla ja ihmisellä on useita samoja endogeenisia retroviruksia.[1]
