Refugi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Refugi (tai refugio, "pakolaiskeskus", "vetäytymispaikka") on alue, jolla olosuhteet ovat pysyneet suhteellisen vakaina silloinkin kun muualla tapahtuu suuria muutoksia, esimerkiksi jäätiköitymisten aikana. Siksi siellä on voinut säilyä eläinten, kasvien tai ihmisten populaatioita.[1]

Refugioteorian esitteli vuonna 1969 Jürgen Haffer selityksenä Amazonian alueen biodiversiteetille. Sen mukaan Amazonia olisi kuivunut jääkauden aikana niin että vain kukkuloiden orografiset sateet olisivat ylläpitäneet metsäsaarekkeita savannin keskellä. Myöhemmät paleoekologiset tutkimukset ovat ristiriidassa Hafferin hypoteesin kanssa.[2] Vaikka Amazonin tapaukselle etsitään muita selityksiä, Hafferin esittelemä konsepti on hyväksytty laajalti tiedeyhteisössä. Se on irroitettu alkuperäisestä yhteydestään jäätikoitymisestä tropiikin biodeiversiteetin selittäjänä, ja tarkoittaa nyttemmin mitä tahansa eristäytyvää aluetta, jossa lajeja voi säilyä ekologisen muutoksen aikana.[1]

Great Smoky Mountainsin kansallispuiston lajikirjo on suurempi kuin ympäröivien alueiden, ja tämä on selitetty sillä että alue olisi ollut refugio miljoonien vuosien ajan. Samoin tietyt vuoristojen havumetsät Kaliforniassa ja tammimetsät Meksikon ja Arizonan alueella ovat yleisesti tunnettuja potentiaalisia refugeja.[1]

Samaan tapaan kuin lämpimään sopeutuneet lajit löysivät suojapaikkoja kylmien kausien aikana, myös kylmään sopeutuneilla lajeilla on ollut refugeja lämpimien jaksojen aikana. Tyypillisesti nämä ovat sijainneet vuoristoissa.[3]

Jääkauden refugit Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viime jääkauden kylmimpien vaiheiden aikana Eurooppa oli ihmisille elinkelpoinen vain osittain. Perinteisen tulkinna mukaan isompia refugeja arvellaan olleen Euroopassa kaksi tai kolme: Välimeren länsiosassa (Ranskassa ja Cantabriassa), Itä-Euroopan tasangoilla ja mahdollisesti myös Lähi-Idässä Turkin ja Levantin suunnalla. Tämä on päätelty arkeologisista kaivauksista ja geenitutkimuksista.[4]. Mutta uudemmat tutkimukset viittaavat siihen, että lehtipuita mm saarnea kasvoi näitä refugioita pohjoisempana[5], ja Unkarissa kasvoi ainakin kuusta luultavasti vuorten rinteillä. Keski-Euroopan vuoristojen refugit sijaitsivat korkeammalla olevan vuoristotundran ja alhaalla olevan maruna/savikka-aron välissä suojaisissa paikoissa[6].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Refugia Encyclopedia of Earth. Viitattu 7.11.2012.
  2. The rise and fall of the Refugial Hypothesis of Amazonian speciation: a paleoecological perspective Biota Neotropica. 2006. Viitattu 17.12.2012.
  3. Stewart et al.: Refugia revisited: individualistic responses of species in space and time 2009. Royal Society. Viitattu 17.12.2012.
  4. Pala et al.: Mitochondrial DNA Signals of Late Glacial Recolonization of Europe from Near Eastern Refugia (PDF) The American Journal of Human Genetics. 2012. Viitattu 17.12.2012.
  5. [www.eecrg.uib.no/Presentations/RefugiaStA.ppt‎ Alpines, trees, and refugia - eecrg] Hilary Birks Kathy Willis
  6. Alpines, trees, and refugia in Europe H. John B. Birks & Katherine J. Willis, Plant Ecology & Diversity Volume 1, Issue 2, 2008 Special Issue: History, evolution and future of arctic and alpine flora, DOI: 10.1080/17550870802349146 pages 147-160