Kanadanhanhi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kanadanhanhi
Canada-Goose-Szmurlo.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sorsalinnut Anseriformes
Heimo: Sorsat Anatidae
Alaheimo: Hanhet Anserinae
Suku: Kirjohanhet Branta
Laji: canadensis
Kaksiosainen nimi
Branta canadensis
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Kanadanhanhen levinneisyys
Kanadanhanhen levinneisyys
Synonyymit
  • Anas canadensis Linnaeus, 1758 [2]
Alalajit [2]
  • B. c. canadensis
  • B. c. fulva
  • B. c. hutchinsii (luetaan joskus omaksi lajikseen[2])
  • B. c. interior
  • B. c. maxima
  • B. c. moffitti
  • B. c. occidentalis
  • B. c. parvipes
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kanadanhanhi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kanadanhanhi Commonsissa

Kanadanhanhi (Branta canadensis) on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva suurikokoinen hanhilaji, joka on istutettuna levinnyt Eurooppaan ja myös Suomeen.

Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmalla valkoposki- ja oikealla kanadanhanhi.

Kanadanhanhi poikkeaa muista hanhista siten, että sillä on musta pää ja kaula sekä valkea leuanalus.[3] Vartalo on päältä harmaanruskea ja alta vaalea.[3] Valkoinen yläperä erottuu selvästi.[3] Kanadanhanhi on Suomessa tavattavista hanhilajeista suurin;[4] koiras painaa 3,5–7 kg[5], naaras 3–5,5 kiloa. Pituus on 90–106 cm ja siipien kärkiväli 155–180 cm.[3] Kanadanhanhi sekoitetaan usein valkoposkihanheen, mutta huomattavasti suuremmalla kanadanhanhella on harmaanruskea ruumis, vain vähän valkoista poskilla eikä laisinkaan otsalla tai silmien ympärillä, ja rinta on valkea.[4]

Pienet poikaset ovat untuvapeitteisiä ja väriltään keltaisen ja vaaleanruskean kirjavia. Kasvaessaan ne muuttuvat tummanharmaiksi, ja syksyllä ne ovat jo samannäköisiä kuin aikuiset yksilöt.[6]

Kanadanhanhen eri alalajien välillä on huomattavia eroja sekä ulkonäössä ja koossa että käyttäytymisesä. Pienin alalaji painaa vain 1,5 kilogrammaa, kun taas suurin, Pohjois-Amerikan keskiosissa pesivä B. c. maxima voi painaa yli kahdeksan kilogrammaa.[5][6] B. c. maxima onkin suurin kaikista hanhista.[5] Osa tutkijoista luokittelikin neljä pienintä alalajia erilliseksi Branta hutchinsii-lajiksi vuonna 2003, minkä jälkeen kanadanhanhella on nykyisin seitsemän alalajia.[2][6]

Ääntely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanadanhanhen Loudspeaker.svg lentoääni? on trumpettimainen, laulujoutsenmainenah-HONK” -honkotus.[4] Varoitusääni on karhea ”KAR-RAK”, jonka tapainen on myös yhteydenpitoääni.[4] Soidinaikana voi kuulla syvän ”rak-ruk-ruk” -honkotuksen.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luontainen levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin kanadanhanhi on kotoisin Pohjois-Amerikasta, missä se pesii Kanadassa ja Yhdysvaltojen pohjoisosissa, ja talvehtii muualla Yhdysvalloissa ja Meksikossa.[1] Se on Pohjois-Amerikan yleisin hanhilaji,[5] niitä arvioidaan elävän mantereella 9–10 miljoonaa yksilöä.[6] 1800-luvun lopulla laji oli paikoitellen hyvin uhanalainen,[6] mutta nykyään kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokittelee sen elinvoimaiseksi.[1]

Siirtoistutusalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan ensimmäiset kanadanhanhet tuotiin Pohjois-Amerikasta Britanniaan vuonna 1678[5] riistalinnuiksi[6]. Ne olivat nimialalajia B. c. canadensis, mutta joukossa on saattanut olla myös B. c. maxima-alalajin yksilöitä.[5] Britannian hanhet muistuttavat maxima-alalajia suurelta kooltaan, poskilaikun muodoltaan, kesyydeltään ja heikolta muuttotaipumukseltaan.[5] Britanniassa kanta kasvoi hitaasti, ja vasta lähes 300 vuoden kuluttua, 1960-luvulla, sen koko ylitti 10 000 yksilön rajan.[7] Mahdollisesti joitain yksilöitä on tullut Atlantin yli luonnostaankin muuttoharhailijoina. Nykyisin lajilla on pesiviä kantoja Britteinsaarilla (nykyisin noin 47 000 paria), Färsaarilla, Alankomaissa, Belgiassa, Ranskassa, Saksassa, Itävallassa, Tšekissä, Ukrainassa, Puolassa ja Skandinaviassa.[1] Lisäksi lajia tavataan Aasian ja Oseanian puolella Siperiassa, Kamtšatkalla, Kiinassalähde?, Japanissa ja Uudessa-Seelannissa[1].

Pohjoismaiden kanadanhanhikanta polveutuu vain 3[8]–5[7] yksilöstä, jotka lintukuvaaja Bengt Berg toi Etelä-Ruotsiin[8] vuoden 1930 tienoilla[9]. Linnuista yksi oli kotoisin Pohjois-Amerikasta ja muut Britanniasta.[7] Ensimmäiset istutuspaikat olivat Kalmarsund ja Blekinge.[5] 1940-luvulla niiden jälkeläisiä siirrettiin muutamiin paikkoihin sisämaahan, ja myöhemmin maan pohjoisosiinkin.[5] Lajin levinneisyys laajeni keskimäärin 1–2,8 kilometrin vuosivauhtia; leviäjinä olivat nuoret parit, jotka joutuivat siirtymään vanhojen reviirien ulkopuolelle.[5] Kanta kasvoi huomattavan nopeasti, ja jo 1960-luvulla Ruotsin populaation koko oli 10 000 yksilöä.[5] 1980-luvun lopulle tultaessa kanadanhanhen levinneisyys ulottui Ruotsin itärannikkoa pitkin Tornionlaaksoon asti.[5] Norjaan oli tuotu jostakin ensimmäiset kanadanhanhet vuonna 1936, mutta sikäläisen kannan kasvu alkoi varsinaisesti vasta, kun sinne vuodesta 1958 alkaen tuotiin ruotsalaisia yksilöitä.[5] Ruotsin hanhia yritettiin istuttaa myös Tanskaan, jossa ne eivät kuitenkaan menestyneet kovin hyvin.[5]

Suomessa havaittiin ensimmäinen, todennäköisesti Ruotsista tullut kanadanhanhi vuonna 1955 Hailuodossa.[9][5] Lajin istuttaminen Suomeen aloitettiin 1960-luvun alussa,[8] Ruotsista tuoduilla linnuilla.[7] Ensimmäiset neljä yksilöä tuotiin Inkoon Hättön saarelle vuonna 1960.[5] Kaksi vuotta myöhemmin lintuja oli jäljellä enää kaksi, ja ne vapautettiin saarelle, minkä jälkeen ne katosivat.[5] Vuonna 1964 Ruotsista tuotiin kahdeksan poikasta, joista neljä vapautettiin vuonna 1966 Porvoon läheiselle Viksbergin järvelle.[5] Ne saivat muutaman poikasen, ja kaikki linnut otettiin syksyllä takaisin tarhaan.[5] Syksyllä 1967 nuoria ei saatu kiinni ja ne lähtivät muuttomatkalle.[5] Nämä hanhet lisääntyivät usean vuoden ajan, mutta aluelle ei silti syntynyt luonnonvaraista kantaa.[5] Suomalainen kanadanhanhipopulaatio sai varsinaisesti alkunsa vasta vuonna 1970, jolloin alettiin tehdä istutuksia eri puolille maata, varsinkin Turun ja Rauman seuduille.[5] 1980-luvun loppuun mennessä Suomen kanta oli kasvanut jo lähes 3 000 yksilöön, joista valtaosa eli länsi- ja lounaisrannikoilla.[8] Ruotsista oli siirtynyt kanadanhanhia itsenäisesti Länsi-Lappiin.[5] 1990-luvun puolivälissä yksilöitä oli arviolta noin 4 000–5 000,[7] ja laji oli levittäytymässä laajalti myös sisämaahan. Nykyään Suomen parimääräksi arvioidaan noin 10 000.[3] Suuri osa suomen kanadanhanhista muuttaa talveksi Itämeren eteläsosiin[4] ja Etelä-Ruotsiin, ja vähäisempi määrä Baltian rannikolle.[7] Pieni osa linnuista talvehtii pesimäaluidensa läheisissä sulapaikoissa[5] tai lounaisrannikolla.[4] Pohjoismaisen populaation kapea perimä ei näytä vähentäneen sen elinvoimaisuutta, sillä haitalliset perintötekijät ovat ilmeisesti karsiutuneet kannan ollessa pieni.[7]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urbaani kanadanhanhi Pohjois-Carolinassa.

Kanadanhanhet pärjäävät monenlaisissa ympäristöissä. Parhaiten ne viihtyvät saarilla ja rauhallisilla meren- ja järvenrannoilla.[3] Ne pesivät mielellään hiukan ympäristöä ylempänä olevissa paikoissa lähellä vettä, esimerkiksi majavanpesän päällä. Kanadanhanhet voivat puolustaa reviiriään hyvin aggressiivisesti. Ne ovat ihmistä kohtaan pelottomia ja ovat oppineet hyödyntämään meheväruohoisia alueita kuten puistoja, golf-kenttiä ja pihanurmikoita,[6] joilla Euroopan alkuperäiset, arat hanhilajit eivät esiinny.[5] Amerikassa golfkenttiä on jopa jouduttu ruiskuttamaan erilaisilla hanhikarkottimilla.[7] Suuret hanhenulostemäärät esimerkiksi uimarannoilla ja hanhien meluisuus sekä niiden ruokailu oraspelloilla ovat nykyisin suurimpia syitä siihen, että kanadanhanhien määrää pyritään rajoittamaan sekä Amerikassa[6] että Euroopassa[7]. Ruokaileva hanhi ulostaa muutaman minuutin välein.[6]

Kanadanhanhi viihtyy rehevissä vesistöissä.

Kun kanadanhanhi alkoi levitä Pohjoismaihin, sen pelättiin kilpailevan saariston alkuperäisen lajin, merihanhen, kanssa.[7][9] Pelko on kuitenkin osoittautunut aiheettomaksi,[9] sillä lajien elintavat poikkeavat toisistaan.[7] Merihanhi pesii pensaiden suojissa suhteellisen kaukana rannasta ja laiduntaa enemmän maalla, kun taas kanadanhanhi pesii näkyvästi rannan lähellä ja ruokailee enimmäkseen vedessä.[7] Vain hyvin pienillä saarilla lajien välillä saattaa olla kanadanhanhen eduksi koituvaa kilpailua.[5] Vaikka kanadanhanhet ovat aggressiivisia lajitovereitaan kohtaan, ne yleensä suvaitsevat merihanhia.[5] Merihanhikannat ovat jopa kasvaneet samaan aikaan kanadanhanhien runsastumisen kanssa.[5] Haahkojen ja sinisorsien on todettu hyötyvän kanadanhanhen lähellä pesimisestä, sillä kookas hanhi karkottaa petoeläimet pois pesimäpaikaltaan.[5] Sorsat voivatkin pesiä jopa vain metrin päässä hanhen pesästä.[5]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanadanhanhi ei juurikaan pelkää ihmistä,[3] ja se puolustaa reviiriään aggressiivisesti. Kanadanhanhen suuresta koosta johtuen sen lento näyttää suhteellisen hitaalta ja rauhalliselta.[3] Pohjois-Amerikassa yksivuotiaat yksilöt muuttavat sulkasadon ajaksi kauas mantereen pohjoisosiin.[6] Syksyn edetessä muuttomatkaa odottelevat samankesäiset poikueet kerääntyvät yhteen jopa kymmenien tuhansien yksilöiden parviksi.[6] Suomalaiset linnut lähtevät muuttomatkalle loka-joulukuussa ja palaavat maalis-toukokuussa.[3] Muutto tapahtuu aina päiväsaikaan.[3]

Aikuisen kanadanhanhen luontaisia vihollisia ovat Pohjois-Amerikassa mustakarhu, kojootti, susi ja merikotkat.[6] Munia ja pieniä poikasia saalistavat lisäksi erilaiset ketut, pesukarhu, lokit ja varislinnut.[6]

Lisääntyminen ja elinikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesä.
Poikue.

Kanadanhanhella on elinikäinen pariside.[6] Naaras palaa yleensä pesimään synnyinseudulleen, ja puoliso seuraa sen mukana.[6] Kanadanhanhiparit pesivät yksittäin tai joskus pieninä yhdyskuntina.[4] Kanadanhanhet vuoraavat matalan pesäkeon huipulla olevan pesäkuoppansa kasveilla ja höyhenillä. Pesäkumpu on tehty erilaisista kasvinosista, kuten ruo´on- ja oksanpätkistä[4] ja vesikasveista[6], ja se sijaitsee rantaviivan tuntumassa,[6] piilossa kasvillisuuden seassa.[3] Munia on yleensä 3–7 kpl[3], joskus jopa 12; vanhat yksilöt munivat enemmän munia kuin nuoret[6]. Munat ovat väriltään valkeita tai kermankellertäviä.[4] Muninta tapahtuu huhti-toukokuussa ja haudonta kestää noin kuukauden.[4][3] Poikaset ovat pesäpakoisia ja lähtevät seuraamaan emojaan vuorokauden kuluessa kuoriutumisestaan.[6] Poikaset tulevat lentotaitoisiksi noin puolentoista kuukauden ikäisinä, mutta pysyttelevät emojensa seurassa seuraavaan kevääseen asti.[4][6] Emot puolustavat pesiään ja poikasiaan aggressiivisesti ja kykenevät karkottamaan jopa pesukarhun tai mäyrän kokoisen pedon.[5] Haudonnan aikana koiras pitää myös toiset kanadanhanhet poissa pesän ja naaraan läheisyydestä.[6]

Kanadanhenhi voi joskus risteytyä valkoposkihanhen kanssa.[10] Tällöin syntynyt jälkeläinen on kooltaan ja väritykseltään muutoin vanhempiensa välimuoto, mutta niitä hieman tummempi ja ruskeasävyisempi.[10]

Kanadanhanhi saavuttaa sukukypsyyden kolmevuotiaana,[4] mutta joskus jo kaksivuotiaatkin voivat munia[6]. Vanhin suomalainen rengastettu kanadanhanhi on ollut 17 vuotta 10 päivää vanha. Euroopan vanhin on brittiläinen hanhi, 24 vuotta 2 kuukautta vanha. Maailman vanhin yksilö on elänyt 42-vuotiaaksi.[11] Joidenkin lähteiden mukaan laji voisi saavuttaa jopa 80 vuoden iän, mutta tiedon paikkansa pitävyyttä pidetään epätodennäköisenä.[11]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanadanhanhet ovat enimmäkseen kasvinsyöjiä. Ne syövät sekä matalassa vedessä kasvavia vesikasveja että meheviä ruohokasveja, kuten heinää ja apilaa, kuivalta maalta. Kesäisin ne laiduntavat usein nurmikoilla, ja muuton ja talvehtimisen aikana niityillä ja vilja- ja oraspelloilla.[4] Hyönteiset, etanat ja muut selkärangattomat ovat lisäravintoa.[4]

Kanadanhanhi lennossa.

Kanadanhanhi ja ihminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanadanhanhi on Suomessa metsästettävä riistalaji.[12] Sen metsästys alkoi luvanvaraisena vuonna 1983.[5] Lajin metsästysaika on 20.8.-31.12.[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e BirdLife International: Branta canadensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  2. a b c d Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Branta canadensis (TSN 174999) Viitattu 23.7.2010. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k l m Kanadanhanhi Luonnossa.com. Luonnossa.net -tiimi. Viitattu 28.8.2010.
  4. a b c d e f g h i j k l m n o Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 42. Jyväskylä: Gummerus, 1998. ISBN 951-32-0006-x.
  5. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af Nummi, Petri: Suomeen istutetut riistaeläimet, s. 10–12. Julkaisusarjan 9. osa. 2. uudistettu painos. Helsinki: Helsingin yliopisto, Maatalous- ja Metsäeläintieteen Laitos, 1988. ISBN 951-45-4760-8.
  6. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Karhunen, Jonna: Kanadanhanhet suosivat suurperheitä. (Amerikanserkkuja -artikkelisarjan osa 5/6) Suomen Luonto, 2007, nro 5, s. 48. Suomen luonnonsuojeluliitto.
  7. a b c d e f g h i j k l Nummi, Petri: Mäyränelämää ja myyräntöitä, s. 99–101. Helsinki: Tammi, 1995. ISBN 951-31-0547-4.
  8. a b c d Järvinen, Olli; Miettinen, Kaarina: Sammuuko suuri suku? – Luonnon puolustamisen biologiaa, s. 124. Vantaa: Suomen luonnonsuojelun tuki Oy, 1987. ISBN 951-9381-20-1.
  9. a b c d Kalaja, Eeva: Suomen Luonnon Tietosanakirja, s. 51. Helsinki: Valitut Palat, 1977. ISBN 951-9078-31-2.
  10. a b Tikkanen, Jouni: Antti Koli kuvasi hanhien risteymän. Suomen Luonto, 2010, nro 8, s. 75. Suomen luonnonsuojeluliitto.
  11. a b Longevity, ageing, and life history of Branta canadensis (englanniksi) Luettu 23.7.2010
  12. Metsästyslaki 28.6.1993/615 §5
  13. Metsästysasetus 12.7.1993/666 §24

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]