Valkoposkihanhi

Wikipedia

Valkoposkihanhi
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Linnut Aves Lahko: Sorsalinnut Anseriformes Heimo: Sorsat Anatidae Alaheimo: Hanhet Anserinae Suku: Kirjohanhet Branta Laji: leucpsis
Kaksiosainen nimi
Branta leucopsis (Bechstein, 1803)
Katso myös
Valkoposkihanhi Wikispeciesissä   Valkoposkihanhi Commonsissa

Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) on suurikokoinen hanhi (Anserinae).

Sisällysluettelo 1 Koko ja ulkonäkö 2 Levinneisyys 3 Lisääntyminen 4 Ravinto 5 Katso myös 6 Lähteet 7 Aiheesta muualla 8 Kuvia

[muokkaa] Koko ja ulkonäkö

Valkoposkihanhi on helppo tuntea. Naama on laajalti valkoinen, kaula, päälaki ja yläselkä mustat. Selkä liuskeenharmaa, kyljet vaaleat. Pituus on 66–75 cm, siipien kärkiväli 125 cm ja paino 1,1–2,3 kg. Ääni on kimakkaa haukkumista, "kääkätystä".

Vanhin suomalainen rengastettu valkoposkihanhi on ollut 19 vuotta 1 kuukautta ja 26 päivää vanha.^[2] Euroopan vanhin on 24-vuotias ruotsalainen hanhi.

[muokkaa] Levinneisyys

Valkoposkihanhet pesivät Novaja Zemljalla, Huippuvuorilla, Nenetsiassa ja Grönlannissa, ja talvehtivat Länsi-Euroopassa. Pesintää tapahtuu nykyisin myös Itämerellä. Alkujaan luonnonvaraiset linnut alkoivat laiduntaa Gotlannin ja Öölannin niityillä muuttomatkoillaan 1920-luvulla. Ensimmäinen pesintä Itämeren alueella havaittiin 1971 Gotlannin Laun saarella. Vuonna 1981 pesintää havaittiin jo Virossa. Sen jälkeen kannan kasvu on ollut rajua, jota ei selitä pelkästään poikastuotto vaan pesimäkantaan on liittynyt uusia yksilöitä muuttomatkoilta arktisilta alueilta. Helsingissä ensimmäiset luonnonvarainen pesintä tapahtui 1987 kun tarhalintujen joukkoon ilmestyi luonnonvaraisia yksilöitä.

Myöhemmin Itämeren kantaa on vahvistettu Tukholman Skansenilta ja Helsingin Korkeasaaresta vapautetuilla linnuilla. Vuosina 1987-1992 Korkeasaaresta vapautettiin kaikkiaan 54 yksilöiä. Turun seudun valkoposkihanhet ovat pääsääntöisesti luonnonvaraisen kannan jälkeläisiä. Laji on runsastunut nopeasti. 1990-luvun alussa pääkaupunkiseudulla pesi 10 paria ja vuonna 2004 jo 464 paria.

Talvehtiminen: Valkoposkihanhi on levinnyt Etelä-Suomen rannikkoseuduille voimakkaasti 1980-luvulta lähtien. Suurin osa kannasta pesii arktisilla saarilla ja Jäämeren rannikolla. Talveksi ne lentävät Britteinsaarten pohjoisosiin sekä Hollantiin. Talvehtijoiden määrä on noin 110 000 yksilöä.

[muokkaa] Lisääntyminen

Valkoposkihanhi munii yleensä neljä tai viisi vähän yli 100 g painavaa munaa maassa olevaan pesään ja hautoo niitä 25 päivää. Poikaset lähtevät pesästä jo kolmepäiväisinä, mutta oppivat lentämään vasta noin 45 päivän iässä.

[muokkaa] Ravinto

Valkoposkihanhet syövät ennen kaikkea tuoretta ruohoa.

[muokkaa] Katso myös

• Kanadanhanhi

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Kuusela, Seppo 1990: Valkoposkihanhi pesinyt Helsingin edustalla. - Lintumies 5.1990 s. 245. LYL.
• http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Valkoposkihanhien+kanta+p%C3%A4%C3%A4kaupunkiseudulla+kasvaa+yh%C3%A4/1135229301652
• Valkoposkihanhi Lintukuva.fi -verkkopalvelussa

[muokkaa] Kuvia

Lennossa	Lennossa	Aikuinen valkoposkihanhi	Poikasia
Valkoposkihanhi lennossa	perheidylli

Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.