Valkoposkihanhi

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Valkoposkihanhi
Branta leucopsis.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sorsalinnut Anseriformes
Heimo: Sorsat Anatidae
Alaheimo: Hanhet Anserinae
Suku: Kirjohanhet Branta
Laji: leucpsis
Kaksiosainen nimi
Branta leucopsis
(Bechstein, 1803)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Valkoposkihanhi Wikispeciesissä

 Commons-logo.svg Valkoposkihanhi Commonsissa

Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) on keskikokoinen hanhi (Anserinae).

Sisällysluettelo

[muokkaa] Koko ja ulkonäkö

Valkoposkihanhi on helppo tuntea. Sen naama on laajalti valkoinen, kaula, päälaki ja yläselkä mustat. Selkä on liuskeenharmaa ja kyljet vaaleat. Sukupuolet ovat samannäköisiä ja myös nuoret linnut syksystä alkaen. Linnun pituus on 66–75 cm, siipien kärkiväli 125 cm ja paino 1,1–2,3 kg. Koiras on selvästi naarasta kookkaampi. Ääni on kimakkaa haukkumista, "kääkätystä".

Vanhin suomalainen rengastettu valkoposkihanhi on ollut 19 vuotta 1 kuukautta ja 26 päivää vanha.[2] Euroopan vanhin on ollut 28-vuotias brittiläinen hanhi.[3]

[muokkaa] Levinneisyys

Parvi valkoposkihanhia syysmuuton aikaan

Valkoposkihanhet pesivät Novaja Zemljalla, Huippuvuorilla, Nenetsiassa ja Grönlannissa, ja talvehtivat Länsi-Euroopassa. Maailman valkoposkihanhikannan arvioitiin vuonna 2002 olevan 440 000 yksilöä. Pesintää tapahtuu nykyisin myös Itämerellä. Alkujaan luonnonvaraiset linnut alkoivat laiduntaa Gotlannin ja Öölannin niityillä muuttomatkoillaan 1920-luvulla. Ensimmäinen pesintä Itämeren alueella havaittiin 1971 Gotlannin Laun saarella. Vuonna 1981 pesintää havaittiin Virossa. Sen jälkeen kannan kasvu on ollut rajua, jota ei selitä pelkästään poikastuotto, vaan pesimäkantaan on liittynyt uusia yksilöitä muuttomatkoilta arktisilta alueilta. Helsingissä ensimmäinen luonnonvarainen pesintä tapahtui 1987, kun tarhalintujen joukkoon ilmestyi luonnonvaraisia yksilöitä.

Myöhemmin Itämeren kantaa on vahvistettu Tukholman Skansenilta ja Helsingin Korkeasaaresta vapautetuilla linnuilla. Vuosina 1987-1992 Korkeasaaresta vapautettiin kaikkiaan 54 yksilöä. Turun seudun valkoposkihanhet ovat pääsääntöisesti luonnonvaraisen kannan jälkeläisiä, ja Pohjois-Airiston tutkimusalueella laskettiin 269 pesää kesällä 2009.[4] Laji on runsastunut nopeasti. 1990-luvun alussa pääkaupunkiseudulla pesi 10 paria ja vuonna 2004 jo 464 paria.

Muuttavat valkoposkihanhet laiduntavat muuttoaikaan rannikon pelloilla.

[muokkaa] Talvehtiminen

Valkoposkihanhi on levinnyt Etelä-Suomen rannikkoseuduille voimakkaasti 1980-luvulta lähtien. Suurin osa kannasta pesii arktisilla saarilla ja Jäämeren rannikolla. Talveksi ne lentävät Britteinsaarten pohjoisosiin sekä Hollantiin. Talvehtijoiden määrä on noin 110 000 yksilöä. Etelä-Suomen kanta muuttaa syksyllä lokakuun lopulla ja palaa keväällä maalis-huhtikuun vaihteesta alkaen, kunnes kanta on täysilukuinen huhtikuun jälkipuolella. Arktiset parvet muuttavat syksyllä marraskuun alussa ja niiden kevätmuutto tapahtuu toukokuun puolivälin jälkeen.[5]

[muokkaa] Lisääntyminen

Valkoposkihanhinaaras munii yleensä neljä tai viisi vähän yli 100 g painavaa munaa maassa olevaan pesään ja hautoo niitä 25 päivää. Koiras päivystää valppaana pesän lähellä ja saattaa käydä liian lähelle tulevan ihmisen kimppuun. Naaraan poistuessa syömään se peittää munat huolellisesti. Poikaset lähtevät pesästä jo kolmepäiväisinä, mutta oppivat lentämään vasta noin 45 päivän iässä. Perhe pysyy yhdessä ainakin syysmuuton käynnistymiseen saakka.

[muokkaa] Ravinto

Valkoposkihanhet syövät ennen kaikkea tuoretta ruohoa. Ruokavalioon kuuluu myös ruohojen tähkät, vesikasvit, sammalet, pajun Salix arctica lehdet, ja talvella etenkin valkoapila (Trifolium repens), maahan varissut vilja ja vihannekset.

[muokkaa] Kuvia

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  1. Branta leucopsis IUCN Red List. 2008. IUCN. (englanniksi)
  2. Rengastajatoimikunta 2008: Rengastajan vuosikirja 2008. Helsingin yliopiston eläinmuseon rengastustoimisto.
  3. EURING Longevity list (englanniksi)
  4. Aulio, Kai 2009: Työpaikkana luonto. Turun Sanomien Teema-liite 10.9.2009
  5. Tiira

[muokkaa] Aiheesta muualla

  • Kuusela, Seppo 1990: Valkoposkihanhi pesinyt Helsingin edustalla. - Lintumies 5.1990 s. 245. LYL.
  • HS
  • Valkoposkihanhi Lintukuva.fi -verkkopalvelussa
Henkilökohtaiset työkalut