Lapinjoen vesistö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lapinjoen vesistö
(Suomen päävesistö: 33)
Valtiot Suomi
Maakunnat Satakunta, Varsinais-Suomi
Vesistöalueen tai valuma−alueen tietoja
Merialue Itämeren valuma-alue
Päävesistöalue Lapinjoen vesistö (33)
Vesistöjako Lapinjoen alaosan alue (33.001),
Lapinjoen keskiosan alue (33.002),
Lapinjoen yläosan alue (33.003),
Hinnerjoen alue (33.004),
Koskeljärven valuma-alue (33.005),
Uiton-Isoniitunojan v-a (33.006),
Isossuonojan valuma-alue (33.007),
Luhdanojan−Kajamaanojan v−a (33.008),
Narvinojan valuma-alue (33.009)
Laskujoki Lapinjoki
Laskupaikka Eurajoki, Eurajoensalmi, Selkämeri [1]
Koordinaatit 61°13′12″N, 21°31′34″E
Mittaustietoja
Valuma-alue 462,24 km² [2]
Järvisyys 4,21 % [2]
Alueen pituus 55 km [3]
Alueen leveys 20 km [3]
Pääuoma 65 km
Keskivirtaama 3,29 m³/s [4]
Kartta
Joki laskee Selkämereen Erajoensalmessa Eurajoella.

Lapinjoen vesistö (vesistöaluetunnus 33) on Suomen päävesistöalue, joka sijaitsee Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. Sen laskujoki Lapinjoki purkaa vetensä Selkämereen Eurajoensalmen Olkiluodonveden yhdistävään salmeen Eurajoen kunnassa. Vesistön valuma-alue on pinta-alaltaan 462 km² eli se on kuudenneksi pienin vesistö Lounais-Suomessa, jossa vuoden keskivirtaama Lapinjoessa on 3,2 m³/s [5]. Alueen järvisyys on 4,21 %. Siihen kuuluu suurimpina järvinä Narvijärvi, Kauklaistenjärvi, Vaaljärvi ja Koskeljärvi ja Lapinjoen suurin sivujoki on Vaaljoki.[6][2][7][8][9]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöalueen kolmannessa jakovaiheessa on seuraavat alueet tai valuma-alueet. Sisennys tarkoittaa luettelossa sitä, että vesistöalue laskee tai yhtyy ylempänä sijaitsevaan vesistöalueeseen. Samalle tasolle sisennetyt vesistöalueet laskevat kaikki yläpuoliseen vesistöalueeseen vastaavassa järjestyksessä niin, että ylin yhtyy lähempänä alajuoksua [6][2]:

  • Lapinjoen alaosan alue (33.001)
  • Lapinjoen keskiosan alue (33.002)
  • Lapinjoen yläosan alue (33.003)
  • Narvinojan valuma-alue (33.009)
  • Uiton–Isoniitunojan valuma-alue (33.006)
  • Luhdanojan –Kajamaanojan valuma-alue (33.008)
  • Isossuonojan valuma-alue (33.007)
  • Hinnerjoen alue (33.004)
  • Koskeljärven valuma-alue (33.005)

Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistön pohjoisnaapuri on sitä suurempi Eurajoen vesistö. Etelässä vesistö rajoittuu Laajoen vesistöön, lounaassa Sirppujoen vesistöön ja lännessä monien pienten ojien valuma-alueisiin, jotka sijaitsevat Rauman ympäristössä. Vesistö ulottuu pääasiassa Euran, Rauman ja Eurajoen kuntien alueille ja vesistön alueella asuu noin 6 000 asukasta.[10][11][9]

Vesistön pinta-ala on 462 km² ja siitä on järvien osuus 4 % eli 18 km². Vain viiden järven pinta-ala ylittää 50 hehtaaria (ha). Ne ovat Koskeljärvi (749 ha), Narvijärvi (411 ha), Vaaljärvi (85 ha), Kauklaistenjärvi (67 ha) ja Saarnijärvi (60 ha). Vesistön pinta-alasta on rakennettuja alueita 4 %, viljelyalaa 44 %, metsiä, kankaita ja kallioita 47 % sekä kosteikkoja, soita ja vesialueita 2 %. Vesistöalueen korkeimmat kohdat kohoavat yli 70 metriin merenpinnasta mitattuna, mutta valtaosa vesistöstä sijaitsee 40 metrin tason alapuolella.[9]

Rauman kaupunki ottaa Lapinjoesta vettä, jonka se ohjaa Lapinjoen kanavaa pitkin Äyhönjärveen. Vähävetisinä aikoina vettä on vuodesta 1962 lähtien johdettu vesiputkella naapurivesistön Eurajoesta noin 0,6−1,4 m³/s. Myös Eurajoen vähävetisyyttä torjutaan pumppaamalla Kokemäenjoen vettä putkea pitkin Eurajoen sivuhaaraan Köyliönjokeen.[9][12]

Lapinjoen valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapinjoen vesistö jaetaan alueisiin ja valuma-alueisiin eri tavoin. Lapinjoen alkuosa alkaa suistosta ja päättyy Lapijoen kylään valtatie 8 kohdalle. Keskiosa ulottuu Lappiin asti ja siihen luetaan myös lyhyet ojat ja ne järvet, jotka laskevat suoraan Lapinjokeen. Lapinjoen yläosa päättyy entisen Hinnerjoen rajalle, minkä yläpuolella jokea kutsutaan Hinnerjoen nimellä. Pitkät sivuhaarat muodostavat omat valuma-alueensa.[7]

Koskeljärvi on laskenut aikaisemmin Vaaljärven kautta Vaaljokeen, mutta 1860-luvulla Koskeljärvelle kaivettiin uusi laskujoki Patajärven kautta. Tarkoituksena oli laskea Koskeljärvi tyhjemmäksi ja hankkia lisää viljelysmaata. Järven mentyä huonoon tilaan, sen pintaa nostettiin vuonna 1991 ja samalla rakennettiin Välijoelle ohituskanava Koskeljärven pohjoisrantaa seuraten. Näillä toimilla vesistön valuma-alueet ovat muuttuneet suuresti.[7][13]

Lapinjoen alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapinjoen vesistön valuma-alueen eri osissa on lukuisia pieniä järviä.[7]

Koskeljärven valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Koskeljärvellä on laskujokena myös toinen, mutta nykyään hyvin kapea, uoma nimeltään Ylinenjoki, katsotaan järven luusuan olevan Honkilahdella järven pohjoispäässä. Luusuaan yhtyy myös pohjoisrannan kanava, johon johdetaan tarvittaessa Välijoen vedet.[7][13]

Luonnontila ja luontoarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapinjoen vesistön järvet ovat tyypillisesti ruskeavetisiä ja humuspitoisia. Osa järvistä ovat vedenpinnan laskemisesta johtuen rehevöityneet, sillä vesistön peltojen osuus on 23%. Myös haja-asutuksen kuormitus on ollut aiheuttamassa rehevöitymistä. Osassa järvistä veden käyttölaatu on hyvä, mutta Lapinjoessa se on vain tyydyttävä.[11]

Lapinjoen vesistössä on viime aikoina saanut suurimman huomion Koskeljärvi. Sen kunnostus, tutkiminen ja liittäminen Natura 2000 -verkostoon on vienyt aikaa. Myös Narvijärvi ja Kauklaistenjärvi olisivat seuraavina kunnostustoimien kohteina, mutta Kauklaistenjärvi tulisi lintujärvenä kunnostaa ensin. Tähän ei kuitenkaan riitä tahtoa, koska eri ryhmittymät kaavailevat järvelle erisuuntaisia käyttötapoja.[11]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Lapinjoki, suisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos.
  2. ↑ a b c d Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  3. ↑ a b Lapinjoen vesistö Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 6.4.2023.
  4. ↑ Rautio, Liisa & al.: Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015, s. 25–29. Ympäristöministeriö, 2009. ISBN 978-952-11-3613-9.
  5. ↑ Lauri, Hannu: Olkiluodon läheisen vesialueen virtausmalli ja Eurajoen ja Lapinjoen tuomien sedimenttien leviämisen arviointi mallilaskennalla (Arkistoitu – Internet Archive), sivut 12−14, 2008
  6. ↑ a b Lapinjoen vesistö (33) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.2.2018.
  7. ↑ a b c d e OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 14.11.2014.
  8. ↑ Kirkkala, Teija: Satakunnan vesistöt (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf), Pyhäjärvi-instituutti, 2011
  9. ↑ a b c d Tulvariskien alustava arviointi Eura- ja Lapinjoen vesistöalueilla sekä niiden edustan rannikkoalueella (PDF) (diaarinumero VARELY/54/07.02/2011) 1.4.2011. Varsinais-Suomen Elinkeino -liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 20.11.2014.
  10. ↑ Vesienhoidon toimenpiteet Eurajoki-Lapinjoki valuma-alueella, Eurajoen ja Lapinjoen vesistöt (Liite 2), Ely-keskus2014
  11. ↑ a b c Koivunen, Sari & Nukki, Heli & Salokangas, Susanna: Satakunnan vesistöt. Eura: Pyhäjärvi-instituutti, 2006. ISBN 952-9682-39-5. Verkkoversio (pdf) (viitattu 19.11.2014). (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ Korhonen, Johanna: Suomen vesistöjen virtaaman ja vedenkorkeuden vaihtelut, Suomen ympäristö 45, 2007
  13. ↑ a b Sydänoja, Asko & Kirkkala, Teija & Lampolahti, Janne & Kalpa, Arto: Vedenpinnan noston vaikutukset Euran Koskeljärvessä. sarjasta "Suomen ympäristö". Turku: Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2004. ISBN 952-11-1703-6. Verkkoversio (pdf) (viitattu 20.10.2014).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapinjoen vesistö
Joki ja meri:

Lapinjoki • Eurajoensalmi • Selkämeri • Itämeri

Lähivesistöt:

Eurajoen vesistö • Sirppujoen vesistö • Laajoen vesistö

Sivujokia:

Vaaljoki • Välijoki

Järviä:
Lapinjoen alapuolisko Kaatmojärvi • Kauklaistenjärvi • Kourulammi • Lutanjärvi • Ojajärvi • Paskajärvi • Pirttijärvi • Rapajärvi • Saarnijärvi • Vahejärvi
Lapinjoen yläpuolisko Salajärvi • Mustajärvi • Kajajärvi • Narvijärvi • Kinnalanjärvi • Kaurajärvi • Katonajärvi
Hinnerjoen alue Vaaljärvi • Hänttijärvi • Kakkurlammi • Liesjärvi • Lieslammi • Mullasjärvi • Patajärvi • Pitkäjärvi • Urmijärvi • Auvoljärvi
Koskeljärven valuma-alue Koskeljärvi • Iso Palijärvi • Pikku Palijärvi • Leejärvi • Peräjärvi • Suolammi • Vähäjärvi
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lapinjoen_vesistö&oldid=21832349”