Pyhäjärvi (Säkylä)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pyhäjärvi
Kuvattu Valasrannalta Yläneeltä kohti pohjoista.
Kuvattu Valasrannalta Yläneeltä kohti pohjoista.
Koordinaatit 61°00′N, 22°18′EKoordinaatit: 61°00′N, 22°18′E
Sijainti Säkylä, Eura, Pöytyä
Pinta-ala 155,19 [1] km²
Pinnankorkeus 44,9 [1] m
Rantaviiva 111 [1] km
Suurin syvyys 26,2 [1] m
Keskisyvyys 5,5 [1] m
Tilavuus 0,85 [1] km³
Laskujoki Eurajoki

Pyhäjärvi eli Säkylän Pyhäjärvi sijaitsee Säkylän, Euran ja Pöytyän kunnissa, Länsi-Suomen läänissä ja on Lounais-Suomen suurin järvi. Pyhäjärvellä on laaja ulappa ja vähän saaria, mikä antaa sille suuremman järven luonteen. Sen ekologia on herkkä häiriöille ja siksi se tilaa seurataan tarkasti. Pyhäjärvi onkin Euroopan tutkituimpia järviä.[2] Pyhäjärvi on merkittävä virkistyskohde ja toisaalta myös tärkeä raakavesilähde lähialueen teollisuudelle ja kunnille. Vuonna 2011 se valittiin sekä Varsinais-Suomen että Sata­kunnan maa­kunta­järveksi.[3][4]

Maantieto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhäjärven pituus on noin 25 km ja sen suurin leveys noin 9 km. Järven pinta-ala 155 km², mutta sen tilavuus on vain 0,85 km³. Tämä johtuu järven pienestä keskisyvyydestä 5,5 metriä.[1] Järven pohja on melko tasainen johtuen mannerjäätiköstä, joka kulutti hiekkakiveä liikuessaan kaakkoon. Hiekkakiven pehmeys selittää tasaisen kulumisen lukuunottamatta länsirannan suuntaista Mannilan edessä olevaa 26 metristä syvännettä, jonka aiheuttaja on täyttymätön kallioruhje. Ruhje alkaa Yläneenjoen keskivaiheelta ja jatkuu järven pohjassa Mestilän kohdalle asti. [5]

Järvi kuuluu pohjoisessa ja luoteessa Euraan, lännessä ja kaakossa Säkylään ja etelässä Pöytyään. Aiemmin järven eteläpää kuului Yläneen kuntaan, joka vuoden 2009 alusta liitettiin Pöytyään. Se, että Säkylälle on perinteisesti kuulunut maata kahta puolen järveä mukaan lukien järven suurimmat saaret, selittää lisämääreen Säkylän Pyhäjärvi. Kauttua ja Säkylän keskustat sijaitsevat vaikutusetäisyydellä järven rannasta. [6]

Kuvattu lähellä Säkylän ja Pöytyän kuntien rajaa, itärannalla, Säkylään päin.

Joet, rannat ja saaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven valuma-alue on järven kokoon nähden pieni. Pohjoisessa ja koillisessa valuma-alueesta kilpailee Köyliönjärvi. Kauttuan mäet ja Säkylän kylän keskeltä kulkeva kapea Kuivalahti-Säkylän hiekkaharju jakaa vedet aivan Pyhäjärven rannan tuntumassa. Idässä Pyhäjoki kerää vedet Säkylänharjulta ja Virttaankankaalta. Etelässä Yläneenjoki hakee vedet Oripäänkankaalta ja Yläneen peltotasongolta. Lännessä järvi rajoittuu kallioselänteeseen, joka loivenee länteenpäin rannasta ja jakaa vedet täälläkin rannan tuntumassa. Järvi mukaan lukien koko valuma-alueen pinta-ala on 616 neliökilometriä[1]. [6]

Pyhäjärven laskujoki on Eurajoki, joka alkaa Euran Kauttualta ja laskee mereen Eurajoen kunnassa. Järveen vastaavasti laskee kaksi suurempaa jokea. Yläneenjoki, jonka valuma-alue on 233 km² ja Pyhäjoki, jonka valuma-alue on 77 km².[7] Pieni Luhtoja laskee vetensä Mannilanlahteen Euran puoleisella länsirannalla.[6]

Pyhäjärven rannat ovat tyypiltään hiekka-, turve-, moreeni- tai kalliorantoja. Moreenirantoja, joita on eniten itärannoilla, on 71 % rantaviivasta ja kivisinä ne ovat vakaita eivätkä ole eroosiolle alttiita. Kalliorantoja on 9 % ja ne sijaitsevat pääasiassa länsirannoilla. Eroosioherkkiä turverantoja tavataan muun muassa etelärannoilla Pehkurannassa, Harolanlahdella, Luvalahdella ja Alhonkulmalla ja niitä on 6 %. Lahdenpoukamissa on kasautumishiekkarantoja, jossa aallokko tuo hiekkaa suojaisiin kohtiin. Seudun harjut luovat luontaiset olosuhteet pysyvien hiekkarantojen syntyyn järven itärannoilla. Ne muodostavatkin 14 % rantaviivasta.[4]

Järvi on vähäsaarinen pinta-alaansa nähden. Saaria on 99 ja niiden yhteispinta-ala 51,4 ha ja niillä on rantaviivaa yhteensä 23,3 km. Saarista 88 on pinta-alaltaan yli 100 m² ja alle 1 ha kun taas suurimmat 11 saarta ovat alle 1 km².[1] Säkylän matalikolla on suurimmat saaret. Suurin saari on Iissalo, joka sijaitsee 1 km päässä Pihlavasta Säkylän keskustan edustalla. Iissalon lähistöllä on vielä 7 muuta pienempää saarta. Toiseksi suurin suurin saari on Emäkari, joka sijaitsee keskellä järveä 2,5 km päässä Pyhäjoelta neljän muun pikkusaaren kanssa. Eurasta löytyy Mestilästä Lahnasaari[6] eli Lahnassaari[8], joka on 400 metrin päässä rannasta. Kauttualla järven pohjoispäässä ovat Himmi, Kalasaari ja Isoluoto. Erikoisuutena on mainittava Hiittenkari, joka on puolen kilometrin pituinen niemen nokka, jonka leveys on keskimäärin 10-30 metriä.[6] Se on syntynyt jääkaudella, kun jäätikköjoki kasasi tunnelissa hiekka- ja sora-ainekset harjuksi.

Veden säännöstely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ainoan laskujoen Eurajoen pieni virtaama, joka on noin 4,35 m³ (keskiarvo vuosien 1938–1978 havainnoista), selittyy Pyhäjärven pienestä valuma-alueesta. Järven säännöstelyehdoissa määrätään vedenpinnan korkeudeksi keskimäärin 44,9 metriä merenpinnan yläpuolella (N60) ja säännöstelyn alarajaksi 44,65 metriä ja ylärajaksi 45,23 metriä merenpinnan yläpuolella. Kun vettä on keväällä paljon, nousee Pyhäjärven pinta joskus 20 cm yli säännöstelyn ylärajan ja pysyy siellä kuukauden tai kaksi. Alimmillaan vesi on Pyhäjärvessä syksyllä lokakuussa. [1]

Säännöstelyn päätavoitteet ovat nykyään vesivoiman tuotanto ja vedenhankinnan turvaaminen. Näin ei aina ole ollut. 1700-luvulta asti on Suomessa kuivattu järviä ja soita lisämaan hankkimiseski viljelykäyttöön. Pyhäjärvellä käytiin kiistaa samasta asiasta, mutta 30.11.1851 määräsi Hovioikeus perkaamaan Kauttuan koskesta kivet. Koskenperkuun seurauksena veden kulku helpottui huomattavasti ja Pyhäjärven pinta aleni enemmän kuin oli määrätty eli noin 1,8 metriä. Tämän voi havaita loivilla rannoilla, jossa vajaan kahden metrin korkeudella rannasta näkyy kasvillisuuden seasta entisiä rantakivikoita. Vedenpinnan tason alentaminen on vaikuttanut suuresti Säkylän puoleisen matalikon ekosysteemiin. [5]

Luonnontila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vedenlaatu ja suojelutyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhäjärvi on suomalaiseksi suurjärveksi erikoisen muotoinen, sillä se on lähes kokonaan yhtä saaretonta avointa selkää. Kyseessä onkin yksi Suomen suurimmista yhtäjaksoisista selkävesistä. Tuuli pääsee liikuttamaan ja sekoittamaan vettä melko vapaasti. Vaikka järveen tuleva ravinnekuormitus on ollut vuosikymmeniä voimakasta ja rehevöityminen on viime vuosikymmeninä kiihtynyt, on Pyhäjärven veden laatu ollut 2000-luvulla hyvä.

Levän ja planktonin liikakasvu on sameuttanut vettä ja näkösyvyys on 2000-luvulla ollut keskimäärin 2,7 metriä. Avovesikaudella fosforipitoisuuden keskiarvo on 1990-luvulla ollut 18,8 μg/l ja 2000-luvulla 19,4 μg/l. Typpipitoisuus sen sijaan on laskenut vastaavasti arvosta 475 μg/l arvoon 462 μg/l. Näiden arvojen vuosittaiset vaihtelut riippuvat suuresti sademäärien vaihteluista.

Tilanteen turvaamiseksi käynnissä on laaja suojeluprojekti. Keskeisimpinä toimina projektissa ovat valuma-alueella tehtävät kunnostustoimet. Ravinteiden kulkeutumista järveen vähennetään rakentamalla ojiin kosteikkoja, laskeutusaltaita, kenttä- ja ojasuodattimia sekä suojavyöhykkeitä. Järvessä olevaa ravinnekuormaa kevennetään hoitokalastuksella, jolla poistetaan fosforia arviolta 2 μg/l. [9]

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhäjärvi on kasvillisuutensa puolesta ruokojärvi, koska valtalajina on järviruoko. Pyhäjärven kasvillisuutta on kartoitettu kesällä 1966, ilmavalokuvin vuonna 1978 ja maastotutkimuksin kesällä 1997. Tutkimuksen pääanti oli havainto siitä, että järviruoko väheni tutkimusaikana 65 %. Samoin tekivät kortteet, mutta sarat ja osmankäämit säilyttivät leviämisalansa. Sen sijaan kelluslehtiset, kuten varsinkin ulpukka, kasvattivat alaansa noin 50 %. Vesirutto on levinnyt pohjoisrannoilta muuallekin järvelle.

Vuoden 1997 selvityksen mukaan ranta- ja vesikasvusto kertoo järven monin paikoin rehevöityneen. Eniten rehevöityneet rannat sijaitsevat Säkylän kalasatamassa, Vähäkylänlahdella, Harolanlahdella, Pähkinistön ja Hauttaanlahden alueella, Eurajoen Luusuassa ja Luvalahdella. [4]

Lintukanta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhäjärven pesimälinnusto on monipuolinen. Runsaimmat vesilintulajit olivat vuoden 1983 laskennoissa telkkä (216 paria), silkkiuikku (128), sinisorsa (112), tukkasotka (99) ja tukkakoskelo (65). Muista pesimälajeista runsain oli naurulokki (850 paria). Vuoden 1992 laskennoissa runsaimmat lajit olivat telkkä (360 paria), silkkiuikku (runsastui), sinisorsa (taantunut), tukkasotka (runsastui) ja tukkakoskelo (runsastui). Muista pesimälajeista runsain oli naurulokki (850 paria), joka on runsastunut (samoin myös kala- ja harmaalokit ja tiirat).

Elinpiiriään Pyhäjärvelle ovat laajentaneet kyhmyjoutsen, meriharakka ja kanadanhanhi. Säännöllisinä kävijöinä ovat laulujoutsen, uivelo, merihanhi ja merikotka. Kalastajat näkevät säännöllisesti sääksen syöksyt kalojen kimppuun.[4][10]

Kala- ja rapukanta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi on tunnettu kalaisuudestaan. Runsas tuottavuus on mahdollistanut alueellisen ammattikalastuksen jatkumisen elinkeinona yli 100 vuotta. Taloudellisesti merkittävimpinä lajeja ovat ahven, muikku, siika, hauki ja made. Virkistyskalastuksen kohteina ovat pääsääntöisesti hauki, ahven, siika ja järvitaimen. Kalastoon kuuluvat lisäksi seuraavat lajit: kiiski, särki, kuore, salakka, lahna, suutari, ankerias, kivisimppu ja ruutana.

Pyhäjärvelle luontaisia kalalajeja ovat olleet kiiski, ahven, särki, kuore, hauki, lahna, salakka, made ja kivisimppu. Muut kalalajit ovat istukkaita. Vuosina 1908−09 istutettiin ensimmäiset siiat. Myöhemmin istutuksia jatkettiin eri siian roduilla. Vuodesta 1946 on istutuksissa käytetty pääasiassa Pyhäjärven omaa siikakantaa. Muikun istutukset aloitettiin 1925, mutta vasta vuosien 1948−1952 aikana tehdyt istutukset johtivat pysyvän kannan muodostumiseen. Istutuksilla on yritetty monipuolistaa lajistoa ja esimerkiksi kuhaa on istutettu 100 vuoden aikana useita kertoja, ankeriasta kolmasti, järvitaimenta, harjusta, puronieriää, kirjolohta ja suutaria vaihtelevasti. Neljä viimeksi mainittua lajia eivät ole istutuksista huolimatta yleistyneet. Myös haukea istutetaan säännöllisesti, vaikka se lisääntyy järvessä luontaisesti. [4]

Venäjältä Suomeen levinnyt rapurutto tuhosi Pyhäjärven luontaisen rapukannan 1906. Kanta elpyi tämän jälkeen kahdesti, mutta jäi lopultakin vähäiseksi. Uutta rutolle vastustuskykyisempää täplärapua alettiin istuttaa 1980-luvulla. Istutus on onnistunut ja järveen saatiin runsas täplärapukanta. [4]

Tutkimukset, jotka tehtiin koekalastuksella 2000-luvun alussa, kertoivat, että kiiski, ahven, salakka ja särki ovat kolme yleisintä lajia sekä lukumäärällisesti että biomassaltaan. Näiden yhteinen osuus kaloista on 90 %. Koekalastus ei pysty arvioimaan oikein hauen, muikun ja kuoreen määriä. Niiden osuus lienee paljon suurempi kuin 10 %. [9]

Suojelualueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven rehevöityminen on lisännyt lintukantaa erityisesti rehevissä lahdissa, mutta järvellä elää myös aavojen vesien lajistoa. Valtio ja kunnat ovat olleet passiivisia rauhoitusalueiden perustamisessa. Eräät yksityiset tahot sen sijaan ovat rauhoittaneet Laankallion saaren Euran Sieravuoressa ja saaret Iissalo, Emäkari ja Mustanmetsänkari Säkylässä. [11]

Tilanne kuitenkin muuttuu Eurassa Kauttuanlahden ja Harolan suunnassa. Asemakaavaan merkittyä suojelualuetta, joka käsittää Luvalahden pohjoispuoliskon, Uusiluodon, vesialueet Kalasaareen asti ja Lohiluoman, ollaan laajentamassa Harolan alueella (katso karttaa: [12]). Tällöin koko Pyhäjärven pohjoisosa yhdessä läntisten rantametsien kanssa muodostaisi ehjän kokonaisuuden. [13][14]

Virkistys- ja ammattikalastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammattikalastus elätti 1900-luvun alussa enemmän kalastajia kuin nykyään. Venäjänkaupan vilkastuttua rautatien rakentamisen myötä Kauttualle kalastettiin muutama vuosi kuoretta hyvin ahkeraan. Parhaimmillaan 10 nuottakuntaa kalasti vain kuoretta samoja määriä mitä nykyään pelkästään hoitokalastetaan Pyhäjärveä. Kuore kuitenkin loppui ja kalastus siirtyi särkeen. [4]

Kalaistutukset kotiuttivat uusia kalalajeja ammattikalastuksen saaliiksi. Siikaa ja ahventa saatiin hyvin ja ammattikunta säilyi virkeänä. Nykyään siikaa saadaan noin 100 tonnia vuodessa, vaikka 1950-luvulla yllettiin 600–800 tonniin vuodessa. Muikun istutus lisäsi toimeentulomahdollisuuksia. Muikun kanta kuitenkin vaihtelee voimakkaasti noin 50–300 tonnia vuodessa. Kokonaissaalis oli 1990-luvulla 150–350 tonnia kalaa vuodessa ja myöhemmin 100–200 tonnia. Tämän päälle on laskettava myös suojelutyöhön kuuluva hoitokalastus, joka nosti noin 300 tonnia vuodessa. Ammattikalastajat ovat muodostaneet perinteisesti 4–10 nuottakuntaa, mutta nykyään määrä on 3–4. Samat kalastajat harrastavat myös rysäkalastusta [4][9]

Virkistyskalastusta harrastetaan rantojen katiska- ja verkkopyynnillä sekä veneistä siimanvetona. Halutuimat saaliit ovat yleisesti ahven, siika ja hauki.

Muu virkistyskäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sen sijaan rannoille on sijoitettu vapaa-ajan käyttöön rantamökkejä, joita on rakennettu satoja. Suurimmat hiekkarannat sen sijaan on jätetty vapaiksi. Kuuluisimmat hiekkarannat ovat muun muassa Säkylässä Kauniitsannat, Kotkaistenlahti, Ajatustennokka, Uusikylän hiekkarannat, leirintäalueen Santanokka, Rannankulman hiekat ja Kalikka, Pöytyällä Pehkurannan hiekat ja Valasrannan hiekat, Eurassa Myllyojanlahti, Kiperi ja Raumanmöljä. Mökittömille on tarjolla Eurasta ja Säkylästä laituripaikkoja veneilijöille. [6]

Luonnonhistoriaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhäjärven pohja hioutui mannerjäätiköiden painosta ja liikkeestä hiekkakiveen melko tasaiseksi. Yläneeltä Mestilään ulottuvan kallioruhjeen kohdalta järvi on muuta osaa syvempi, mutta muuten noin 5 metrin keskisyvyys kuvaa järveä hyvin.

Kun Litorinameren merivesi aikanaan laski niin alas maankohoamisen vaikutuksesta, että lännessä kallioselänteen suojaava vaikutus alkoi näkyä, syntyi tänne järven kokoinen syvä lahti, joka aukeni pohjoiseen päin. Tämä lahti kuroutui lopulta niin kapeasuiseksi, että lahden suolapitoisuus aleni sadekertymän vuoksi ja teki lahdesta murtovesialtaan. Mannilanlahden pohjasedimenttejä tutkimalla on päätelty, että makeavetinen Pyhäjärvi oli syntynyt noin 5 600 vuotta sitten (BP)[4][15] eli noin 4 450 eaa.[16].

Maankohoamisen toinen ilmiö on maanpinnan nopeampi kohoaminen luoteessa kuin kaakossa. Tämän vuoksi Pyhäjärvi on kallistunut olemassaolonsa aikana monta metriä etelään päin ja järven pinta on kohonnut ja järvialtaan tilavuus kasvanut. Järvi elää transgressiivista vaihetta, jossa se tulvii äyräitään vasten. Järven eteläpäässä rantaviiva kulki muinoin pohjoisempana kuin nykyään, jonka seurauksena vanhaa rantaa turpeineen on jäänyt rantahietikon alle ja sen päälle on alkanut kerääntyä pohjasedimenttejä. Tällaisista sedimenteistä kuroutumisikä on Mannilassakin määritetty. Järven eteläpäässä transgressio on voimakkainta. [15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pahtamaa, Tuukka 1983: Säkylän Pyhäjärven pesimälinnusto v. 1983. - Turun yliopiston biologian laitoksen julkaisuja n:o 6. Turku 1983.
  • Pyhäjärvi-instituutti: Pyhäjärven suojeluohjelma

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 2.4.2012.
  2. Mattila, Harri & al. (toimituskunta): Pyhäjärvi - Yhteistyöllä vauhtia vesiensuojeluun Lounais-Suomessa, s. 11. (Pyhäjärven suojelurahaston 1. toimikauden loppuraportti). Uusikaupunki: Pyhäjärvi-instituutti, 2001. ISBN 952-9682-25-5.
  3. Maakuntien nimikkojärvet on valittu Suomen ympäristökeskus. Viitattu 15.10.2011.
  4. a b c d e f g h i Mattila, Harri & al. (toimituskunta): Pyhäjärvi - Yhteistyöllä vauhtia vesiensuojeluun Lounais-Suomessa. (Pyhäjärven suojelurahaston 1. toimikauden loppuraportti). Uusikaupunki: Pyhäjärvi-instituutti, 2001. ISBN 952-9682-25-5.
  5. a b Kuusisto, Esko: Säkylän Pyhäjärven vesitase ja säännöstely. (Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja). Helsinki: Vesihallitus, 1976. ISBN 951-46-1794-0. Teoksen verkkoversio (pdf).
  6. a b c d e f Kansalaisen karttapaikka: Säkylän Pyhäjärvi
  7. Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet, s. 58. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  8. Pyhäjärven veneilykartta 1:30 000. Helsinki: Suomen merenkulkuhallitus ja Karttakeskus Oy, 1994.
  9. a b c Tarvainen, Marjo & Ventelä, Anne-Mari: Pyhäjärven suojelutyö 1000-2006. Eura: Pyhäjärvi-instituutti, 2007. ISBN 978-952-9682-48-5. Teoksen verkkoversio (pdf).
  10. Yrjölä, Rauno & Kekkonen, Oskari & Tanskanen, Antti & Uppstu, Peter: Pyhäjärven linnusto 2010 - Kevätmuutto, pesimälinnusto, syysmuutto. Eura: Pyhäjärvi-instituutti, 2011. ISBN 978-952-9682-60-7. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 17.4.2012).
  11. Pyhäjärvi Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 3.4.2012.
  12. Karttapaikka: Lohiluoma
  13. Harolanlahti Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 3.4.2012.
  14. Harola Luontoon.fi. Viitattu 3.4.2012.
  15. a b Tikkanen, Matti: Long-term changes in lake and river systems in Finland. Fennia - International Journal of Geography, 2002, 180. vsk, nro 1-2, s. 31-42. Helsinki: Geographical Society of Finland. ISSN 0015-0010. Artikkelin verkkoversio (pdf). (englanniksi)
  16. Uwe Danzeglocke: Radiohiiliajoituksen kalibrointiohjelma CalPal Universität zu Köln: Radiocarbon Laboratory. Viitattu 23.12.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]