Kirjosieppo
Sivulta puuttuu | Kirjosieppo | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Ficedula hypoleuca (Pallas, 1764) |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Kirjosieppo Wikispeciesissä |
Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) on sieppojen heimoon kuuluva varpuslintu. Elintavoiltaan se on hyönteissyöjä ja kolopesijä, joka pesii myös linnunpöntöissä.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Kirjosieppo on 12–13,5 cm pitkä. Koiras on tavallisesti mustavalkokirjava. Sillä on tumma päälaki, selkäpuoli ja siipi, jossa on valkoinen tai beigenvalkoinen laikku. Vatsapuoli on valkoinen ja nokan yläpuolella on pieni valkoinen kaksoislaikku. Naaras on ruskeanvalkokirjava. Sillä on ruskea selkäpuoli ja vaaleampi vatsapuoli, eikä sillä ole valkeaa kaksoislaikkua nokan yläpuolella toisin kuin koiraalla. Jotkin koiraat voivat olla tavallista ruskeampia, jolloin ne voivat näyttää hyvin samannäköisiltä kuin naaraat.[2] Heinä–elokuisen sulkasadon jälkeen ikä- ja sukupuolituntomerkkejä on hyvin vaikea havaita maastossa. Valkoista niissä on vatsapuoli ja selvärajainen siipilaikku.
Kirjosiepon laulu on pirteä, helposti opittava säe. Englannin Euroviisujen voittokappale ”Chirp, chirp, chirpy-chirpy-cheep-cheep” kuvaa mainiosti kirjosiepon säettä. Koiras laulaa innokkaasti vallattuaan reviirin, mutta laulu lakkaa kokonaan viimeistään poikasten kuoriuduttua. Varoitusääni on jatkuva ”pit pit pit…” ja sitä voi jatkua pitkään, kunnes oletettu vihollinen on poistunut. Oikein kiihtyessään se naksuttelee kiihkeästi.
Vanhin suomalainen rengastettu kirjosieppo on ollut 10 vuotta 10 kuukautta 13 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin kirjosieppo.
Levinneisyys [muokkaa]
Kirjosiepot pesivät Pohjois- ja Keski-Euroopassa ja paikoin etelämpänäkin (mm. Espanjassa ja Pohjois-Afrikassa). Idässä pesimäalue ulottuu Länsi-Siperiaan asti. Talvet kirjosieppo viettää Länsi-Afrikan eteläosassa.[1] Keväällä ensimmäiset kirjosiepot saapuvat Suomeen huhtikuun lopussa. Päämuutto on toukokuun puolivälissä. Syysmuutto alkaa elokuussa ja päättyy syyskuun puolivälin jälkeen.[3]
Suomessa kirjosieppo pesii koko maassa, pohjoisimmassa Lapissa vähälukuisena. Suomessa pesii 250 000–750 000 paria ja vuosien väliset kannanvaihtelut ovat suuria.[4] Euroopan parimäärä on 12–20 miljoonaa paria.[1]
Elinympäristö [muokkaa]
Kirjosieppo elää erityisesti valoisissa lehti- ja sekametsissä, mutta myös valoisissa havumetsissä.[4] Se pesii myös tunturikoivikoissa sekä ihmisasutuksen läheisyydessä pihoissa, puutarhoissa ja puistoissa.[4][3] Tärkeintä sille on sopivan pesäkolon löytyminen.[4]
Lisääntyminen [muokkaa]
Kirjosieppo pesii kolossa tai pöntössä.[3] Pöntön lentoaukon halkaisija saa olla noin 32 mm, pöntön korkeus 30 cm ja sisähalkaisija 10–12,5 cm.[5] Naaras munii touko-kesäkuussa 5–7 vaaleansinistä munaa. Se hautoo niitä 13–15 päivää. Molemmat emot ruokkivat poikasia, kunnes ne lentävät pesästä 15–16 vuorokauden ikäisinä.[3]
Kirjosieppo voi risteytyä sepelsiepon kanssa. Näiden lajien risteymiä on tavattu Suomessakin.[6]
Kirjosieppokoiraalla voi olla 2 naarasta. Ensimmäisen naaraan saatuaan ja pariteltuaan, se laulullaan houkuttelee toiselle kololle/pöntölle toisen naaraan, jonka kanssa pariteltuaan se palaa ensimmäisen naaraan luokse, ja osallistuu sen kanssa poikasten hoitoon. Toisen naaraan luo se voi poiketa silloin tällöin, mutta harvoin osallistuu sen poikasten hoitoon. Naaraiden väliä voi olla satoja metrejä, jopa kilometri. Toisen naaraan pesyeessä on yleensä vähemmän munia kuin ensimmäisen.
Pienestä koostaan huolimatta kirjosiepolla on karski luonne. Joko koiras ja naaras yhdessä, tai vain koiras, onnistuu usein karkottamaan jo pöntössä hautovan tiaisparin pois ja hylkäämään munapesänsä. Usein pöntön sisällä syntyy verisiä tappeluja, ja joskus toinen osapuoli kuolee vammoihin. Molempia, sekä kirjosieppoja että tiaisia, on löydetty vainajina. Onnistuneen karkotuksen jälkeen kirjosiepponaaras rakentaa pesän tiaisen munapesän, joskus harvoin jopa pienten poikasten, päälle, ja pesintä jatkuu sen jälkeen normaalisti.
Kirjosieppo puolustaa pesäänsä raivokkaasti. Kun orava, käpytikka tai muu pesärosvo lähestyy pesää, siepot aloittavat syöksyt petoa kohti sähisten samalla kuuluvasti. Yleensä peto luopuu aikeistaan kun se saa vihaisia nokkaisuja selkäänsä. Kirjosieppo ajaa myös muutkin linnut pois pesän luota.
Ravinto [muokkaa]
Kirjosieppo sieppaa ravinnokseen lentäviä hyönteisiä lyhyillä lentopyrähdyksillään. Se syö hyönteisiä ja muita niveljalkaisia myös maasta, ruohokasvustoista ja oksilta. Syksyllä se syö myös marjoja. Poikue saa 16 päivän pesäpoikasaikana yhteensä n. 15 000 hyönteistä ruuakseen. Puutarhassa pesiessään kirjosieppo on siis merkittävä tuhohyönteisten kurittaja.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c Ficedula hypoleuca IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 340. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
- ↑ a b c d Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 262. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.
- ↑ a b c d Lintuatlas Viitattu 1.6.2013.
- ↑ Linnunpönttöjen rakennusohjeet Birdlife Suomi. Viitattu 1.6.2013.
- ↑ Laine, Lasse J.: Lintuharrastajan opas, s. 30. Otava, 2006. ISBN 951-1-18829-1.
