Kalalokki

Kalalokki
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Linnut Aves Lahko: Rantalinnut Charadriiformes Heimo: Lokit Laridae Suku: Lokit Larus Laji: canus
Kaksiosainen nimi
Larus canus Linnaeus, 1758
Alalajit
L. c. brachyrhynchus L. c. canus
Katso myös
Kalalokki Wikispeciesissä   Kalalokki Commonsissa

Kalalokki (Larus canus) on keskikokoinen, Euraasian pohjoisosissa yleisenä esiintyvä lokkilaji.

Koko ja ulkonäkö

Kalalokilla on vaalean siniharmaa selkäpuoli, valkea vatsapuoli ja pää, sekä mustat siivenkärjet, joiden kärjessä on valkoiset laikut. Sillä on kellanvihreät jalat ja keltainen nokka. Talvipuvussa pää ja kaula ovat harmaankirjavat. Yksivuotias kalalokki on ruskeankirjava. Kaksivuotias alkaa jo muistuttaa aikuista, mutta siipien kärjissä on enemmän mustaa, koivet ovat harmahtavat ja nokassa on musta rengas. Kalalokin pituus on 42 cm ja siipien kärkiväli 120 cm. Ääni pilkallinen "kiäh kiäh kiäh". Soidinkaklatus on meren tunnusomaisimpia ääniä: kimeä "kaija-kaija-kaija...". Varoitusääni haukkuva, kimeä "kja, kja, kja".

Rengastettaessa jalkaan laitetaan nykyään rengas, jonka koko Suomessa ilmaistaan kirjainkoodilla CT. Vanhin suomalainen rengastettu kalalokki on ollut 31 vuotta ja kahdeksan kuukautta vanha.^lähde? Euroopan vanhin on ollut tanskalainen 33 vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen kalalokki.

Kalalokin harmaa selkä.

Levinneisyys

Kalalokki pesii Pohjois- ja Länsi-Euroopassa sekä Venäjällä. Suomalaiset linnut muuttavat talveksi Tanskaan ja Pohjanmeren maiden rannikoille, etenkin Alankomaihin. Pieni osa talvehtii Suomen rannikoilla. Loppusyksyllä ja talvella tapahtuva selvä muutto lounaaseen on Jäämeren ja Vienanmeren pesimäkantaa.

Suomessa pesii noin 80 000 paria, joista kaksi kolmasosaa saaristossa.^lähde? Euroopassa pesii 420 000–560 000 paria.^lähde? Maailman populaation kooksi arvioidaan 1,7–4,4 miljoonaa yksilöä.^lähde?

Elinympäristö

Kalalokki pesii koko Suomessa. Pääosa kannasta pesii merialueella, missä se on runsastunut viime vuosikymmeninä. Pesii kaikissa saaristovyöhykkeissä. Yleinen pesimälintu järvillä ja lammilla, paikoin myös soilla. Kaupungeissa pesii talojen katoilla yhä lisääntyvä määrä "kalakaijoja". Ruokailee toreilla, kaatopaikoilla ja aamukasteisilla nurmikoilla kastematoja keräämässä. Rantamökkien pesimälokki on kalalokki. Muuttomatkoilla ja talvehtimisalueilla viihtyy satamissa ja puistojen ankkalammikoissa.

Lisääntyminen

Kalalokki pesii alkukesästä kareilla, luodoilla ja kaupungeissa talojen katoilla, joskus myös naurulokkiyhdyskunnissa. Pesä on yleensä avoimesti kalliolla tai ruohikossa, joskus merimerkissä tai puussa, erityisesti männyn oksalla. Pesä on rakennettu kuivista heinistä ja oksista, ja on hieman pienempi kuin selkälokin pesä. Munia on yleensä 3, joskus 2. Muninta alkaa Etelä-Suomessa äitienpäivän tienoissa. Haudonta kestää 23–28 päivää, molemmat emot hautovat. Poikaset oppivat lentämään viiden viikon iässä. Pesinnän päätyttyä saaristo tyhjenee huomaamattomasti kalalokeista. Nuoret linnut ovat ruskeankirjavia ja melko helppo erottaa muista lokeista. Ensimmäisen talven aikana ne saavat harmaat selkähöyhenet ja päänseutu muuttuu aikuisen kaltaiseksi. Kolmivuotiaana ne ovat aikuispuvussa.

Ravinto

• 

  Lokki lähestyy saalista

• 

  Lintu näyttää laskeutuvan

• 

  Lokki saa kiinni kalasta

• 

  Lintu nousee saaliinsa kanssa

• 

  Lokki poistuu saaliinsa kanssa

Kalalokki syö, nimestään huolimatta, lähes mitä tahansa: kalaa, perkausjätteitä, äyriäisiä, maahyönteisiä, kastematoja, muiden lintujen munia ja poikasia ja jätteitä. Kala on kuitenkin pääravinto.

Aiheesta muualla

• Bergman, Göran 1986: Feeding habitats, accommodation to man, breeding success and aspects of coloniality in the Common Gull Larus canus.-Ornis Fennica 63:65-78.
• Götmark, F & Andersson, M. 1984: Colonial breeding reduces nest predation in the Common Gull Larus canus. - Anim. Behav. 32:485-492.
• Haartman, Lars von 1980: Nest sites of the Common Gull Larus canus in relation to ice age geology and other factors. - Ornis Fennica 57:11-16.
• Kalalokki Lintukuva.fi -verkkopalvelussa