Kalalokki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kalalokki
Larus canus 2004 K ubt.jpeg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Heimo: Lokit Laridae
Suku: Lokit Larus
Laji: canus
Kaksiosainen nimi
Larus canus
Linnaeus, 1758
Alalajit
  • L. c. brachyrhynchus
  • L. c. canus
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kalalokki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kalalokki Commonsissa

Kalalokki (Larus canus) on keskikokoinen, Euraasian pohjoisosissa yleisenä esiintyvä lokkilaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalalokilla on vaalean siniharmaa selkäpuoli, valkea vatsapuoli ja pää, sekä mustat siivenkärjet, joiden kärjessä on valkoiset laikut. Sillä on kellanvihreät jalat ja keltainen nokka. Talvipuvussa pää ja kaula ovat harmaankirjavat. Yksivuotias kalalokki on ruskeankirjava. Kaksivuotias alkaa jo muistuttaa aikuista, mutta siipien kärjissä on enemmän mustaa, koivet ovat harmahtavat ja nokassa on musta rengas. Kalalokin pituus on 42 cm ja siipien kärkiväli 120 cm. Ääni pilkallinen "kiäh kiäh kiäh". Soidinkaklatus on meren tunnusomaisimpia ääniä: kimeä ”kaija-kaija-kaija...”. Varoitusääni haukkuva, kimeä ”kja, kja, kja”.

Rengastettaessa jalkaan laitetaan nykyään rengas, jonka koko Suomessa ilmaistaan kirjainkoodilla CT. Vanhin suomalainen rengastettu kalalokki on ollut 31 vuotta ja kahdeksan kuukautta vanha.lähde? Euroopan vanhin on ollut tanskalainen 33 vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen kalalokki.[2]

Kalalokin harmaa selkä.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalalokki pesii isossa osassa Eurooppaa sekä Pohjois- ja Itä-Aasiassa ja Pohjois-Amerikan länsi- ja luoteisosissa.[1] Suomalaiset linnut muuttavat talveksi Länsi-Eurooppaan. Pieni osa talvehtii Suomen rannikoilla.[3] Loppusyksyllä ja talvella tapahtuva selvä muutto lounaaseen on Jäämeren ja Vienanmeren pesimäkantaa.

Suomessa pesii noin 80 000 paria, joista noin 55 000 saaristossa. Suomen kalalokkikanta on vahvistunut 1900-luvun puolivälistä lähtien, jolloin sen vainoaminen alkoi vähentyä.[4] Maailman populaation kooksi arvioidaan 2,5–3,7 miljoonaa yksilöä.[1]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalalokki pesii koko Suomessa. Pääosa kannasta pesii merialueilla, mutta lajia esiintyy pesivänä myös sisävesillä sekä kaupunkien katoilla ja puistoissa.[4] Kalalokki kuitenkin karttaa reheviä vesistöjä, eikä se viihdy hyvin myöskään kaatopaikoilla.[3]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalalokki pesii alkukesästä kareilla, luodoilla ja kaupungeissa talojen katoilla, joskus myös naurulokkiyhdyskunnissa. Pesä on yleensä avoimesti kalliolla tai ruohikossa, joskus merimerkissä tai puussa, erityisesti männyn oksalla. Pesä on rakennettu kuivista heinistä ja oksista, ja on hieman pienempi kuin selkälokin pesä. Munia on yleensä kolme, joskus kaksi. Muninta alkaa Etelä-Suomessa äitienpäivän tienoissa. Haudonta kestää 23–28 päivää, molemmat emot hautovat. Poikaset oppivat lentämään viiden viikon iässä. Pesinnän päätyttyä saaristo tyhjenee huomaamattomasti kalalokeista. Nuoret linnut ovat ruskeankirjavia ja melko helppo erottaa muista lokeista. Ensimmäisen talven aikana ne saavat harmaat selkähöyhenet ja päänseutu muuttuu aikuisen kaltaiseksi. Kolmivuotiaana ne ovat aikuispuvussa.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienen kalan veden pinnan tuntumasta napannut kalalokki.

Kalalokki on lähes kaikkiruokainen. Se käyttää ravinnokseen kalaa, nilviäisiä, matoja, hyönteisiä ja jyviä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c BirdLife International: Larus canus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 27.10.2013. (englanniksi)
  2. EURING Longevity list (englanniksi)
  3. a b c Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 168. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.
  4. a b Lintuatlas Viitattu 25.4.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kalalokki Lintukuva.fi-verkkopalvelussa
  • LuontoPortti: Kalalokki (Larus canus)
  • ITIS: Larus canus (englanniksi)
  • Bergman, Göran 1986: Feeding habitats, accommodation to man, breeding success and aspects of coloniality in the Common Gull Larus canus.-Ornis Fennica 63:65-78.
  • Götmark, F & Andersson, M. 1984: Colonial breeding reduces nest predation in the Common Gull Larus canus. - Anim. Behav. 32:485-492.
  • Haartman, Lars von 1980: Nest sites of the Common Gull Larus canus in relation to ice age geology and other factors. - Ornis Fennica 57:11-16.