Naurulokki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Naurulokki
Larus ridibundus.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Heimo: Lokit Laridae
Suku: Lokit Larus
Laji: ridibundus
Kaksiosainen nimi
Larus ridibundus
Linnaeus, 1766
Synonyymit
  • Chroicocephalus ridibundus
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Naurulokki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Naurulokki Commonsissa

Naurulokki (Larus ridibundus) on pienehkö, valkea ja tummanruskeapäinen lokkilaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rengastettu naurulokki lennossa

Naurulokilla on harmaa selkä ja siivet, valkea vatsapuoli, valkea pyrstö ja kesällä tummanruskea pää. Koivet ovat punaiset. Nuorella linnulla on mustapäisen pyrstön lisäksi ruskehtavia sävyjä. Talviasussa aikuisenkin pään väri vaalenee, ja laji onkin silloin hieman vaikeampi tunnistaa. Linnun pituus on 38–44 cm ja siipien kärkiväli 94–105 cm. Paino on keskimäärin 265 g.

Rengastettaessa linnun jalkaan laitetaan nykyään rengas, jonka koko Suomessa ilmaistaan kirjainkoodilla ST. Naurulokkeja on rengastettu myös muovisella ns. lukurenkaalla. Se on noin 30 millimetrin korkuinen putkirengas, johon on kaiverrettu lyhyt kirjain- ja numerokoodi. Lukurengas on luettavissa kiikarilla tai kaukoputkella jopa satojen metrien päästä. Vanhin suomalainen rengastettu naurulokki on ollut 30 vuoden ja 8 kuukauden ikäinen. Se on samalla maailman vanhin naurulokki. Kyseinen lintu rengastettiin pesäpoikasena 17. kesäkuuta 1968 Sääksmäellä ja löydettiin kuolleena Hollannissa 17. helmikuuta 1999.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naurulokin pesimäalue ulottuu Länsi-Euroopasta itään kauas Kiinaan ja Venäjän itäosiin asti. Lisäksi laji pesii Islannissa, Etelä-Grönlannissa ja Pohjois-Amerikan koillisosassa.[1] Suomessa laji pesii Etelä-Suomesta Etelä-Lappiin asti. Keski-Lapissa se on hyvin harvinainen pesijä ja puuttuu kokonaan Tunturi-Lapista. Suomen pesimäkannan suuruus on 95 000-115 000 paria.[3] Maailman populaation kooksi arvioidaan 4,8–8,9 miljoonaa yksilöä.[1]

Naurulokki on muuttolintu, joka talvehtii Länsi-Euroopassa, etenkin Alankomaissa ja Britteinsaarilla. Joitakin yksilöitä talvehtii Suomen satamissa. Suomen etelärannikolla naurulokki on aikainen muuttolintu, joka palaa maalis–huhtikuussa pian harmaalokkien jälkeen.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuori naurulokki

Naurulokki ei viihdy avomerellä, mutta on levittänyt elinympäristöään rannikolta sisämaahan etenkin kyntöpelloille, kaatopaikoille sekä taajamien toreille ja nurmikoille. Se pesii reheväkasvuisilla järvillä, lammissa sekä meren sisä- ja välisaaristossa. Muuttomatkalla ja talvehtimispaikoillaan naurulokki viihtyy satamissa, joenvarsilla ja puistojen ankkalammikoilla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentävä naurulokki

Naurulokki pesii maassa, ruohikoissa tai osmankäämikasvustoissa yhdyskuntina. Suurimmat koloniat ovat olleet tuhansien parien suuruisia. Naaras munii yleensä kolme munaa, joita se hautoo 22–26 vuorokautta. Muninta alkaa Etelä-Suomessa vapun tienoilla, mutta uusintapesiä munitaan vielä kesäkuussa. Poikaset ovat lentokykyisiä noin kuukauden ikäisinä.

Monet vesilinnut, tiirat ja kahlaajat hakeutuvat pesimään naurulokkiyhdyskuntiin niiden tarjoaman suojan takia. Jos yhdyskunta muuttaa muualle tai se tuhotaan, katoavat paikalta myös useimmat muut lintulajit.

Suomessa naurulokki on uhanalaistarkastelussa sijoitettu nykyään luokkaan vaarantuneet lajit (VU). Laji on vähentynyt huomattavasti, ja suuret yhdyskunnat ovat lähes kadonneet.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naurulokki käyttää ravinnokseen matoja ja muita selkärangattomia niin maalta kuin mereltäkin, kalaa, kaatopaikkajätteitä ja pullaa sekä kesällä myös ilmassa parveilevia hyönteisiä kuten muurahaisia ja kovakuoriaisia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naurulokki nousemassa lentoon

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c BirdLife International: Larus ridibundus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 28.10.2013. (englanniksi)
  2. Laine, Lasse J.: Lintuharrastajan opas, s. 255. Otava, 2006. ISBN 951-1-18829-1.
  3. Lintuatlas Viitattu 28.9.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lehtonen, Leo (1988): Naurulokki Helsingin Vanhankaupunginlahdella 1864–1987. – Lintumies 3.1988 s. 98–105. LYL.
  • Merilä, Eino, Mikko Ojanen & Markku Orell (1979): Hauraskuorisia naurulokin Larus ridibundus munia Hailuodossa. – Lintumies 2.1979 s. 73–77. LYL.
  • Viksne, J. & Janaus, M. (1980): Naurulokin pesintätuloksen riippuvuus pesimäajasta. – Ornis Fennica 57:1–9.
  • Ylimaunu, Onni (1983): Varis hukutti naurulokin. – Lintumies 4.1983 s. 177. LYL.
  • Naurulokki Lintukuva.fi-verkkopalvelussa
  • LuontoPortti: Naurulokki (Chroicocephalus ridibundus)
  • ITIS: Chroicocephalus ridibundus (englanniksi)