Lapasorsa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lapasorsa
Anas clypeata jp 02.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sorsalinnut Anseriformes
Heimo: Sorsat Anatidae
Suku: Sorsat Anas
Laji: clypeata
Kaksiosainen nimi
Anas clypeata
Linnaeus, 1758[1]
Levinneisyyskartta
Lapasorsan levinneisyys
Lapasorsan levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Lapasorsa Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Lapasorsa Commonsissa

Lapasorsa (Anas clypeata) on sorsalintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapasorsa on yleensä noin 44–52 cm pitkä ja painaa 490–740 grammaa. Sen siipien kärkiväli on 73–82 cm.[2] Lapasorsa on keskikokoinen ja lyhytkaulainen sorsa. Sillä on hyvin suuri ja voimakas nokka, minkä takia lintu näyttää etupainoiselta sen uidessa ja lentäessä. Juhlapukuisella koiraalla on vihreä pää, valkoinen rinta, punaruskeat kupeet ja vatsa, vaaleansiniset siiven yläpeitinhyöhenet sekä vihreä siipipeili, jonka etureuna on valkoinen. Naaras on väriltään ruskeankirjava. Se muistuttaa höyhenpuvultaan sinisorsaa, mutta sillä on tummanruskea vatsa ja sinertävänharmaat siiven yläpeitinhöyhenet. Lisäksi lapasorsalla on himmeän vihreänharmaa siipipeili, jossa ei ole valkeaa takareunaa. Sulkasatoinen koiras muistuttaa naarasta, mutta erityisesti sen kupeet ja vatsa ovat ruosteensävyiset. Lisäksi koiraan pää on tummempi ja sen siiven yläpeitinhöyhenet säilyvät sinisenä. Nuoret linnut muistuttavat vanhaa naarasta, mutta niiden päälaki ja kaulan takaosa ovat tummemmat sekä vatsa hieman vaaleampi.[3]

Vanhin suomalainen rengastettu lapasorsa on ollut 9 vuotta 9 kuukautta 23 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut venäläinen 20 vuotta 4 kuukautta vanha sorsa.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapasorsaa tavataan pesivänä Euroopassa, Keski- ja Pohjois-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Talvehtivana sitä esiintyy Afrikassa, Etelä- ja Itä-Aasiassa, Väli-Amerikassa sekä Etelä-Amerikan luoteisosissa. Sen populaatioksi arvioidaan 5,5–6,0 miljoonaa yksilöä. Lapasorsa on luokiteltu elinvoimaiseksi.[1]

Suomessa lapasorsaa tavataan koko maassa pohjoisinta Lappia lukuunottamatta.[4] Levinneisyys keskittyy maan etelä- ja keskiosiin. Suomen lapasorsakannaksi arvioitiin 1990-luvun lopulla noin 11 000 paria. Tämän jälkeen kanta ei ole selvästi muuttunut.[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapasorsa viihtyy matalissa ja rehevissä järvissä, joissa on tiheää ja suojaavaa kasvillisuutta.[4][3] Se voi pesiä myös soilla, joissa on riittävästi avovettä.[3] Harvalukuisena lapasorsa pesii myös saariston heinäisillä saarilla, erityisesti lokkiyhdyskunnissa.[5]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapasorsa rakentaa pesänsä tiheän ruohokasvillisuuden suojaan luhtaniityllä tai muualla maassa, yleensä lähellä vettä. Naaras munii toukokuussa 9–11 vaaleanruskeaa munaa, joita se hautoo 22–28 vuorokautta. Poikasten lentokyvyn oppiminen kestää noin 40–45 päivää. Useiden muiden sorsalajien tapaan myös lapasorsan poikaset ovat pesäpakolaisia, eli ne etsivät ravintonsa jo varhaisessa vaiheessa itse, mutta pysyttelevät silti tiiviinä poikueena naaraan seurassa.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapasorsanaaras uimassa.

Lapasorsan pääasiallista ravintoa ovat erilaiset nilviäiset, äyriäiset, hyönteiset ja muut pieneläimet sekä vesikasvien siemenet. Suomessa rehevillä vesillä tehdyn tutkimuksen mukaan lapasorsat söivät 97-prosenttisesti eläinravintoa: kotiloita, surviaissääskien toukkia, vesisiiroja ja vesiperhosia. Kasvisravintona ne suosivat pikkulimaskaa.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c BirdLife International: Anas clypeata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 3.6.2014. (englanniksi)
  2. Lapasorsa Luontoportti. Viitattu 8.10.2013.
  3. a b c Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 26. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
  4. a b Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 55. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.
  5. a b Lapasorsa (Anas clypeata) Suomen lintuatlas. Viitattu 8.10.2013.
  6. Veli-Matti Väänänen & Petri Nummi: Sorsasapuskan salat - ravintotutkimukset apuna kosteikoiden kunnostuksessa 2004. Metsästäjä. Viitattu 12.10.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]