Kaulushaikara
Sivulta puuttuu | Kaulushaikara | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
.jpg) |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Botaurus stellaris (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Kaulushaikara Wikispeciesissä |
Kaulushaikara (Botaurus stellaris) on harmaahaikaran ohella ainoa Suomessa vakituisesti pesivä haikara. Se piileksii ruovikossa, mutta soidinaikana sen pulloon puhaltamista muistuttava huuto kuuluu kauas.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Pituus on 70–80 cm ja siipien kärkiväli 1–1,3 metriä.
Vanhin suomalainen rengastettu kaulushaikara on ollut 4 vuotta 9 kuukautta 18 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut vähintään 11 vuotta 4 kuukautta, rengastettu Hollannissa.
[muokkaa] Levinneisyys
Kaulushaikara pesii Euroopan ja Aasian lauhkeilla alueilla. Pohjoisimmat yksilöt muuttavat vesien jäätyessä etelämmäksi. Suomessa pesii n. 250 paria etelärannikolla ja Järvi-Suomessa[2]. Euroopan pesimäkannaksi arvioidaan 10000 - 12000 paria. Venäjällä on 10000 - 30000 ja Turkissa 30 - 500 paria.
[muokkaa] Elinympäristö
Kosteikot, jossa on järviruokokasvustoa. Sekä merenlahdissa että järvillä.
[muokkaa] Lisääntyminen
Ainakin kaulushaikarakoiraat ovat paikkauskollisia ja palaavat samoille pesimäpaikoille. Nuoret kaulushaikarat pyrkivät levittäytymään kauemmaksi synnyinruovikoista. Kaulushaikara on moninaarainen eli polygyninen – yhdellä koiraalla voi olla 1-5 naarasta. Pesinnästä huolehtivat yleensä naaraat yksinään (pesän rakentaminen, hautominen, poikasten ruokinta), mutta yksiavioisten koiraiden arvellaan auttavan ainoata naarastaan haudonnassa ja poikasten ruokinnassa (Cramp ym. 1998).
Pesä sijaitsee tiheässä ja märässä ruovikossa. Pesyeessä on keskimäärin 5-6 munaa, muninta alkaa huhti-toukokuun vaihteessa. Poikaspesiä on havaittu kesäkuusta alkaen. Haudonta kestää 25-26 vrk. Poikaset voivat kiivetä pesästä jo 10 vuorokauden ikäisinä, yleensä viimeistään 15-20 vuorokauden ikäisinä. Poikaset saavuttavat lentokyvyn 50-55 vuorokaudessa ja itsenäistyvät sen jälkeen nopeasti (Cramp ym. 1998; von Haartman ym. 1963).
[muokkaa] Ravinto
Kaulushaikara syö sammakoita ja kaloja.
[muokkaa] Erityistä
Vuonna 2005 kaulushaikara oli BirdLife Suomen vuoden laji, jonka pesimäkannan suuruus pyrittiin selvittämään lintuharrastajien ja yleisön avulla.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Botaurus stellaris IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/kaulushaikara.shtml#kanta-suomi
[muokkaa] Aiheesta muualla
- ITIS: Botaurus stellaris (englanniksi)
- Kaulushaikara Lintukuva.fi -verkkopalvelussa
