Manttaali
Manttaali (ruots. mantal ’miesluku’) oli Ruotsin valtakunnassa käytetty veroyksikkö, jonka pohjalta laskettiin maatilojen verotus.
Manttaali tarkoitti 1500-luvulla ensin yhtä normaalikokoista tilaa. Luku mittasi tilan verotusvoimaa, ja se määräsi verosuoritukset, jotka tilan tuli tehdä. Lukua ositettiin murto-osiin tilan koon suhteessa: pieni tila saattoi olla puolen manttaalin tila, vielä pienempi neljännesmanttaalin tila ja niin edelleen. Tilan jakaminen osiin tai sen väkiluvun pieneneminen vaikuttivat lopulta myös tähän yksikköön.
1600-luvulla otettiin käyttöön tuotantoarvoon perustuva laskenta. Yksi manttaali ei tämän takia vastannut enää mitään tiettyä pinta-alaa. Kun arvo oli määritetty, manttaalilukua ei enää muutettu tuoton muuttuessa, mutta tilan jakaminen pienempiin pienensi manttaalilukua vieläkin murto-osiin.
Vanhoihin maakirjoihin merkittyjä manttaalilukuja kutsutaan vanhoiksi manttaaleiksi. Olojen muuttuessa ne eivät enää vastanneet tilojen veronmaksukykyä, joten vuodesta 1690 lähtien veronpanot alettiin tehdä tilojen tuottokyvyn perusteella. Näin laskettua manttaalia sanotaan uudeksi manttaaliksi.[3]
Manttaaliosa oli Suomessa käytössä suurelta osin vielä 1800-luvulle, mutta 1900-luvun verotuksessa sillä ei ollut enää käytännön merkitystä. Kiinteistöjen manttaaliluvut kuitenkin edelleen laskettiin kiinteistötoimituksissa, ja tilojen osuudet yhteisistä alueista, esimerkiksi vesialueista, määrättiin yleensä manttaalin perusteella.[4]
Vuoden 1906 eduskuntauudistukseen saakka manttaalit toimivat maaseudulla myös valtiollisen äänioikeuden perustana, valittaessa talonpoikaissäädyn valtiopäivämiehiä säätyvaltiopäiville. Äänioikeutettuja olivat manttaaliin pantua maata omistaneet ja henkilön käytössä olleiden äänien määrä oli manttaalimäärän mukainen.[5]
Teollisuusmanttaali oli joillekin teollisuuslaitoksille laskettu manttaali, joka määritti niiden velvollisuudet ottaa osaa yleisiin rasituksiin.[6]
Vuodesta 1997 alkaen manttaalia ei enää ole määrätty, ja esimerkiksi osuudet yhteisiin alueisiin jakautuvat yleensä pinta-alojen perusteella.[4] Aiemmin kiinteistörekisterissä olleet tiedot manttaalista ja osaluvusta on kuitenkin säilytettävä edelleen rekisterissä.[7]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Piltz, Martti & Soosalu, Laura: Harrströmin museosilta, Korsnäs; Hoito- ja ylläpitosuunnitelma, s. 15. Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2012. ISBN 978-952-257-709-2 (PDF). Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Niukkanen, Marianna: Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset; tunnistaminen ja suojelu, s. 101. Museoviraston rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3. Museovirasto, 2009. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 6.6.2016).
- ↑ Otavan iso tietosanakirja. Osa 5, palsta 1340, hakusana manttaali. Helsinki: Otava, 1963.
- ↑ a b Kiinteistönmääritystoimitus osakasluettelon laatimiseksi (Kuinka suuri osuuteni on?) Maanmittauslaitos. Arkistoitu 18.4.2012. Viitattu 9.1.2009 ja 16.9.2012.
- ↑ Juhani Mylly: Edustuksellisen kansanvallan läpimurto, s. 38–40. Helsinki: Edita, 2006.
- ↑ Iso tietosanakirja. Osa 13, palsta 853–854, hakusana teollisuusmanttaali. Helsinki: Otava, 1937.
- ↑ Kiinteistörekisteriasetus (5.12.1996/970), 14 § Finlex. Viitattu 9.1.2009.