Isokoskelo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Isokoskelo
Gaensesaeger.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sorsalinnut Anseriformes
Heimo: Sorsat Anatidae
Suku: Koskelot Mergus
Laji: merganser
Kaksiosainen nimi
Mergus merganser
Linnaeus, 1758
Levinneisyyskartta
Isokoskelon levinneisyys. Keltainen alue kesällä, sininen talvella, vihreä ympärivuotisesti.
Isokoskelon levinneisyys. Keltainen alue kesällä, sininen talvella, vihreä ympärivuotisesti.
Alalajit
  • M. m. americanus
  • M. m. merganser
  • M. m. orientalis
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Isokoskelo Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Isokoskelo Commonsissa

Isokoskelo (Mergus merganser) on iso vesilintu, joka muistuttaa ruumiinmuodoltaan vähän silkkiuikkua.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uikkumainen mustavalkea vartalo, pitkähkö kaula ja pitkänomainen pää. Koiraalla tummanvihreä pää, naaraalla punertava hapsottava takatukka. Nuoret koiraat ovat samanvärisiä kuin naaraat. Pituus 70 cm, siipien kärkiväli 95 cm, paino 1–2 kg. Ääni on karheaa korinaa.

Vanhin suomalainen rengastettu isokoskelo on ollut 12 vuotta 6 kuukautta 13 päivää vanha. Euroopan vanhin oli sveitsiläinen 14 vuotta ja 10 kuukautta vanha isokoskelo.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesimisalueita ovat Eurooppa, Pohjois-Aasia ja Pohjois-Amerikka. Pohjoisimmat pesijät muuttavat vähän etelämmäksi järvien jäätyessä. Suomen koskelot muuttavat tyypillisesti Etelä-Ruotsiin ja Tanskaan, lauhoina talvina ne jäävät Lounais-Suomen saaristoon. Isokoskelo pesii koko Suomessa, parimäärä 25 000 - 35 000. Euroopan pesimäkanta on 46 000 – 62 000 paria, joista 2 700 Britanniassa. Venäjällä pesii 10 000 – 20 000 paria.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isokoskelon tyypillistä elinympäristöä ovat järvet, joet ja merenrannat.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isokoskelonaaras poikanen selässään.

Pesii puunkolossa, rakennuksen tai kiven alla, katajikossa tai pöntössä. Naaras munii toukokuussa 8–12 kellahtavaa munaa ja hautoo niitä 32–35 vuorokautta. Poikaset kuoriutuvat lähes samanaikaisesti ja seuraavat heti emoaan lähimpään vesistöön, joka saattaa olla jopa kilometrin päässä pesästä. Isokoskelo puolustaa poikuettaan moniin muihin vesilintuihin verrattuna sangen tehokkaasti, ja se kantaa pieniä poikasia selässään, joskus useitakin samaan aikaan.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isokoskelo on kokosukeltaja, joka syö pikkukaloja, simpukoita ja äyriäisiä. Isokoskelot saalistavat ryhmänä siten, että esimerkiksi emo poikasineen ui viuhkamaisena muodostelmana kohti lahden tai poukaman pohjukkaa, ajaen edellään pikkukalaparvea. Lähellä rantaa kalaparvi kerääntyy yhteen, jolloin koskelot hyökkäävät ruokailemaan. Syksyllä ja keväällä voi nähdä aikuisten koskeloiden tekevän samoin, jopa kymmenien lintujen ryhminä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Mergus merganser IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 3.11.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]