Isokoskelo
| Isokoskelo | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Mergus merganser Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||||||
| Isokoskelon levinneisyys. Keltainen alue kesällä, sininen talvella, vihreä ympärivuotisesti. | ||||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
| |
Isokoskelo (Mergus merganser) on iso vesilintu, muistuttaa vähän silkkiuikkua ruumiinmuodoltaan.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Uikkumainen mustavalkea vartalo, pitkähkö kaula ja pitkänomainen pää. Koiraalla tummanvihreä pää, naaraalla punertava hapsottava takatukka. Pituus 70 cm, siipien kärkiväli 95 cm, paino 1–2 kg. Ääni on karheaa korinaa.
Vanhin suomalainen rengastettu isokoskelo on ollut 12 vuotta 6 kuukautta 13 päivää vanha. Euroopan vanhin oli sveitsiläinen 14 vuotta ja 10 kuukautta vanha isokoskelo.
Levinneisyys [muokkaa]
Pesimisalueita ovat Eurooppa, Pohjois-Aasia ja Pohjois-Amerikka. Pohjoisimmat pesijät muuttavat vähän etelämmäksi järvien jäätyessä. Suomen koskelot muuttavat tyypillisesti Etelä-Ruotsiin ja Tanskaan, lauhoina talvina ne jäävät Lounais-Suomen saaristoon. Isokoskelo pesii koko Suomessa, parimäärä 25 000 - 35 000. Euroopan pesimäkanta on 46 000 – 62 000 paria, joista 2 700 Britanniassa. Venäjällä pesii 10 000 – 20 000 paria.
Elinympäristö [muokkaa]
Isokoskelon tyypillistä elinympäristöä ovat järvet, joet ja merenrannat.
Lisääntyminen [muokkaa]
Pesii puunkolossa, rakennuksen tai kiven alla, katajikossa tai pöntössä. Naaras munii toukokuussa 8–12 kellahtavaa munaa ja hautoo niitä 32–35 vuorokautta. Poikaset kuoriutuvat lähes samanaikaisesti ja seuraavat heti emoaan lähimpään vesistöön, joka saattaa olla jopa kilometrin päässä pesästä. Isokoskelo puolustaa poikuettaan moniin muihin vesilintuihin verrattuna sangen tehokkaasti, ja se kantaa pieniä poikasia selässään, joskus useitakin samaan aikaan.
Ravinto [muokkaa]
Isokoskelo on kokosukeltaja, joka syö pikkukaloja, simpukoita ja äyriäisiä. Isokoskelot saalistavat ryhmänä siten, että esimerkiksi emo poikasineen ui viuhkamaisena muodostelmana kohti lahden tai poukaman pohjukkaa, ajaen edellään pikkukalaparvea. Lähellä rantaa kalaparvi kerääntyy yhteen, jolloin koskelot hyökkäävät ruokailemaan. Syksyllä ja keväällä voi nähdä aikuisten koskeloiden tekevän samoin, jopa kymmenien lintujen ryhminä.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Mergus merganser IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Isokoskelo Lintukuva.fi -verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Isokoskelo (Mergus merganser)
- ITIS: Mergus merganser (englanniksi)
Sivulta puuttuu