Punavarpunen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Punavarpunen
Vasemmalla koiras ja oikealla naaras
Vasemmalla koiras ja oikealla naaras
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Peipot Fringillidae
Suku: Punavarpuset Carpodacus
Laji: erythrinus
Kaksiosainen nimi
Carpodacus erythrinus
(Pallas, 1770)
Levinneisyyskartta
Common Rosefinch Distribution.png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Punavarpunen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Punavarpunen Commonsissa
Puolassa kuvattu koiras.

Punavarpunen (Carpodacus erythrinus) on peippoihin kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punavarpunen on peipon kokoinen. Sen pituus on 14–15 senttimetriä ja paino 19–25 grammaa. Vanha koiras on helppo tuntea: rinta, pää ja yläperä ovat kirkkaan punaiset, ja laulu kirkas, kuuluva vihellys, jonka se esittää puun, pensaan tai ruo’on latvassa. Naaras ja ensimmäisen kesän (2kv) koiras ovat melko harmaita, alapuolelta hieman vaaleampia. 2kv-koiraalla saattaa olla joitakin punaisia höyheniä puvussaan. Myös 2kv-koiras laulaa. Nuori lintu muistuttaa naarasta, mutta on lämpimämmän ruskehtava ja kaksi vaaleaa siipijuovaa erottuvat selkeämmin. Varoitusääni on käheä ”tsyii”, muistuttaen viherpeippoa. Nuorten lintujen kutsuääni on samantapainen mutta kirkkaampi, muistuttaen tiltaltin tai pajulinnun ääntä. Sitä kuulee vain melko lyhyen ajan heinäkuun puolivälistä elokuun alkupuolellelähde?.

Vanhoilla linnuilla on täydellinen sulkasato talvehtimisalueella.

Vanhin suomalainen rengastettu punavarpunen on ollut 8 vuotta, 11 kuukautta ja 18 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin punavarpunen.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punavarpusen parimäärä Suomessa on 200 000 – 300 000. Lajia esiintyy pääosassa Aasiaa, Euroopassa länsiraja on ItävaltaTanska-linjalla. Euroopassa pesii runsaat puoli miljoonaa parialähde?.

Talvehtii Kaakkois-Aasiassa ja Intiassa. Levisi Suomeen nopeasti kaakosta käsin ja pesii nykyisin varsin tavallisena Etelä- ja Keski-Suomen pensaikkoisilla mailla, erilaisissa reunavyöhykkeissä ja puutarhoissa. Oli suhteellisen yleinen 1800-luvun puolivälissä Kaakkois-Suomessa Helsinkiin saakka. On sittemmin levittäytynyt edellä mainituille alueelle. Viime aikoina pesimäkanta näyttäisi taantuvan. Punavarpusen levinneisyysalueen pohjoisraja on KuusamonRovaniemen korkeudella.

Punavarpunen on muuttolintu, joka saapuu Suomeen toukokuun puolivälissä – kesäkuun alussa. Syysmuutto alkaa aikaisin, jo heinäkuun kolmannella viikolla alkavat pesinnästään selvinneet vanhat linnut kerätä ihonalaista rasvaa muuttomatkaa vartenlähde?. Nuoret lähtevät muutolle hieman myöhemmin, pääosin elokuun loppuun mennessä. Poikkeuksellisesti laji on tavattu vielä loka–marraskuussa, joskus jopa talvella.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pensaikkoisilla mailla, erilaisissa reunavyöhykkeissä ja puutarhoissa, rantaruoikoissa.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carpodacus erythrinus

Pesä rakennetaan tavallisesti matalalle pensaaseen, katajaan tai nuoreen kuuseen. Naaras rakentaa yksin koiraan seuratessa ja vartioidessa. Pesän runko on tavallisesti tehty kuivista ruohoista, pesäkuppi vuorattu ohuilla juurilla ja muilla kuiduilla. Munia on 4–6, tavallisesti 5, väriltään sinertäviä, tummin täplin ja kiemuroin koristeltuja ja noin 12 mm pitkiä[2]. Muninta alkaa kesäkuun ensimmäisellä tai toisella viikolla. Naaras hautoo yksin 12 vrk. Poikasia ruokkivat ja hoitavat molemmat emot. Lentokykyisiä poikaset ovat noin 2 viikon ikäisinä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siemenet, silmut ja muut kasvinosat, marjat, hyönteiset. Lienee ainoa suomalainen varpuslintu, joka syö myös vihreitä kasvinosia. Poikaset saavat jonkin verran hyönteisravintoa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Carpodacus erythrinus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 1.2.2014. (englanniksi)
  2. Kivipelto, Arja: Mainio Muna. Helsingin sanomat, 3.4.2012, s. D1. Helsinki: Sanoma.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]