Keltasirkku
| Keltasirkku | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Laulava koiras | ||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||
| Emberiza citrinella Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
 Keltasirkku Wikispeciesissä |
Keltasirkku (Emberiza citrinella) on pirteänkeltainen pikkulintu ja yleinen lintulaudan vieras.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Talvella koiraalla on kirkkaankeltainen pää ja vatsapuoli, ja ruskearaidallinen selkäpuoli. Sen sijaan kesällä koiraalla vain pää on keltainen, mutta muilta osin lintu on tummempi. Naaras on vaatimattomampi, ruskeampi, ja sen vatsapuolikin on raidallinen. Linnulla on siemensyöjälle tyypillinen jykevä nokka. Tummassa pyrstössä on valkoiset reunasulat. Koiras on hieman kookkaampi. Nuori lintu ja koiras sulkasadon jälkeen muistuttavat naarasta. Keltasirkulla on sulkasato elo–syyskuussa, ja se kestää 7–8 viikkoa.
- pituus 16–19 cm
- siipien kärkiväli 23–39 cm
- paino 28–30 g
Ääni on korkea ”dsip”, varoittaa hyvin korkealla ”tsiiii”-äänellä. Laulu on korkea, laskeva, hento säe ”tsi-tsi-tsi-tsi-tsi-tsiii”, jota kuulee maaliskuulta alkaen.
Suomen vanhin rengastettu keltasirkku on ollut 8 vuotta 11 kuukautta 24 päivää vanha.
Levinneisyys [muokkaa]
Koko Eurooppa ja iso osa Aasiaa on keltasirkun pesimäaluetta. Suomessa se pesii lähes koko maassa, vain pohjoisimmassa Lapissa se on harvinainen. Suomen pesimäkanta on noin miljoona paria, ja se oli Suomen 9. runsain pesimälintu 1980-luvun lopulla. Kaikkein pohjoisimmat populaatiot muuttavat vähän etelämmäksi talveksi. Suomalaisista keltasirkuista osa muuttaa Ruotsiin ja muualle eteläisen Itämeren alueelle lokakuussa, ja palaa maalis–huhtikuussa.
Elinympäristö [muokkaa]
Kaikenlaiset avoimet alueet, joissa on kuitenkin jonkun verran puita tai pensaita. Yleisimmillään vanhanaikaisessa maatalousympäristössä. Runsas myös siemenpuustoisilla hakkuuaukeilla, pellonreunoissa ja voimalinjoilla. Muuttoaikoina pelloilla ja laitumilla, talvella viljavarastojen, latojen ja lintulautojen äärellä. Fasaanitarhoilla voi olla satapäisiä keltasirkkuparvia.
Lisääntyminen [muokkaa]
Pesä on maassa hyvässä piilossa. Naaras munii toukokuussa 3–6, keskimäärin 4,5 harmahtavaa, tummatäpläistä munaa. Naaras hautoo 12–13 vrk. Poikaset lähtevät pesästä ollessaan vielä lentokyvyttömiä noin 12 vrk:n ikäisinä, ja oppivat lentämään muutaman päivän päästä. Emot huolehtivat poikasista vielä viikon pari. Munii säännöllisesti toisen pesueen, jossa munia on hieman vähemmän kuin ensimmäisessä. Keltasirkku tulee sukukypsäksi yksivuotiaana.
Ravinto [muokkaa]
Syksyllä ja talvella se syö siemeniä ja jyviä, lintulaudoilla se suosii kauranjyviä. Kesäaikaan ravinto koostuu enimmäkseen selkärangattomista ötököistä ja lieroista. Poikasia ruokitaan hyönteisillä.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Emberiza citrinella IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
