Punakylkirastas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Punakylkirastas
Redwing Turdus iliacus.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Rastaat Turdidae
Suku: Rastaat Turdus
Laji: iliacus
Kaksiosainen nimi
Turdus iliacus
Linnaeus, 1766
Alalajit
  • T. i. coburni
  • T. i. iliacus
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Punakylkirastas Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Punakylkirastas Commonsissa

Punakylkirastas (Turdus iliacus) on Suomen yleisimpiä lintuja.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punakylkirastas on 19-23 senttimetriä pitkä. Sillä on ruskea selkäpuoli ja valkoinen vatsapuoli. Rinnassa ja kyljissä on ruskeaa viirutusta. Siipien alapinnat ja kupeet ovat ruosteenruskeat. Päässä on voimakas, valkoinen silmäkulmanjuova. Pyrstö on melko lyhyt ja pää suhteellisen suuri.[2]

Punakylkirastaan kutsuääniä ovat venytetty tsiii ja nenäsointinen gök. Varoitusääni on karkea, maiskuttava ja riitaisa tret-tret.... Punakylkirastaan laulu vaihtelee suuresti alueellisesti ja yksilöstä riippuen. Säkeet koostuvat kuuluvasta alkuosasta, jota seuraa hiljainen, kitisevä viserrys.[2]

Vanhoilla punakylkirastailla on sulkasato elo–syyskuussa. Se kestää n. 1½ kuukautta, ja sen päätteeksi vanhat linnut erottaa nuorista, samana kesänä syntyneistä, sulkien kulumisasteesta ja siiven isojen peitinhöyhenten värieroista ja kulumisesta.

Vanhin suomalainen rengastettu punakylkirastas on ollut 17 vuotta 2 kuukautta 8 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin punakylkirastas.

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punakylkirastaan pesimisaluetta on Pohjois-Eurooppa ja -Aasia. Euroopan punakylkirastaskannaksi on arvioitu 48-63 miljoonaa yksilöä. Euroopan kanta muodostaa 25-49 prosenttia koko maailman kannasta, joten hyvin varovainen arvio koko maailman punakylkirastaskannasta on 65-130 miljoonaa yksilöä.[1] Suomessa punakylkirastas pesii koko maassa. Suomen pesimäkannan kooksi arvioitiin 1980-luvun lopussa 1,2-2,5 miljoonaa paria. Kanta on pysynyt suhteellisen vakaana, mutta vuosien väliset vaihtelut kannan koossa ovat suuria.[3]

Punakylkirastas on muuttolintu, joka talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa, Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.[1][2] Suomeen punakylkirastaat saapuvat huhtikuussa ja lähtevät syys-lokakuussa. Hyvinä pihlajanmarjavuosina pieni määrä punakylkirastaita talvehtii Suomessakin.[4]

Punakylkirastas pesii monenlaisissa metsissä. Se suosii erityisesti lehti- ja sekametsien reunoja ja aukkopaikkoja ja nuoria havumetsiä ja pesii myös puistoissa, pihoilla ja tunturikoivikoissa.[3]

Pesintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punakylkirastaan pesä on matalalla pensaassa tai puussa, tai maanpinnalla, rakennettu kuivista ruohoista. Muninta alkaa Etelä-Suomessa vapun tienoilla. Naaras munii tavallisesti 5 tai 6 munaa. Molemmat emot osallistuvat haudontaan, joka kestää n. 12 vrk. Poikaset lähtevät pesästä ennen kuin ovat lentokykyisiä, n. 11–12 vrk:n ikäisinä. Lentokyvyn ne saavuttavat muutaman päivän kuluessa. Poikaspesää emot vartioivat kiihkeästi säksättäen ja tehden päätähipovia syöksyjä. Punakylkirastas pesii melko säännöllisesti kahdesti, joskus kolmasti kesässä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punakylkirastas syö hyönteisiä, matoja, marjoja ja hedelmiä.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c BirdLife International: Turdus iliacus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 8.2.2014. (englanniksi)
  2. a b c Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 294. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
  3. a b Lintuatlas Viitattu 10.2.2013.
  4. a b Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 241. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saurola, Pertti 1981: Euroopan rengastusprojekti – kohdelajeina ruokokerttunen ja punakylkirastas. – Lintumies 2.1981 s. 65–70. LYL.
  • Tiainen, Juha & Piiroinen, Jarmo 1985: Punakylkirastaan pesimistulos Suomessa 1984. – Lintumies 3.1985 s. 150–152. LYL.
  • Tyrväinen, H. 1969: The breeding biology of the Redwing (Turdus iliacus L.). – Ann. Zool. Fennici 6:1–46.
  • LuontoPortti: Punakylkirastas (Turdus iliacus)
  • ITIS: Turdus iliacus (englanniksi)